Tyrnävä. Mielettömän upean kaunis kirjasto vanhassa myllyssä, josta pistän monen monituista kuvaa, kunhan pääsen kotiin. Kameran akku nimittäin kuoli, eikä tullut mieleen ottaa laturia mukaan.
Vitsien taso huononee koko ajan. Emme jaksa enää edes kertoa vitsejä kokonaan, vaan niille on koodisanat. "Fingerpori" saa aikaa vatsaa kouristavan naurunrähäkän. Need I say more?
Sinänsä olen kuitenkin ylpeä meistä. Kertoo jotain sekä kirjastoihmisten sosiaalisesta osaamisesta, itsetuntemuksesta ja organisaatiokyvystä, ettemme ole
a) törmänneet hirveen (terkkuja äitille!!!!)
b) riidelleet kertaakaan (ainakaan verisesti)
c) vetäneet huonoa vinkkausta (objektiivinen mielipide ;))
Tyrnävän aloitimme aikaisin aamulla kauniilla Temmeksen pikkukoululla, jossa heittäydyimme ensimmäistä kertaa kolmistaan lauteille - yleisönä nelos-kuutoset. Olin rotta, Löyhkä, Siskoni vampyyri ja Markus ja jalkapallon huuma.
Hiukan hakemista vielä oli, kun eräät seuramme jäsenet *kävelevät* koko ajan vinkatessaan, *heiluttavat käsiään* puhuessaan ja ovat vain epäsopivan kokoisia. Omat vinkkaukset menivät kaikilla ok, mutta sellaista partiolaisten yhteishenkeä ei tahtonut löytyä.
Se odotti meitä Kirkkomännikön koulun liikuntasalissa, mahtavassa nousevassa auditoriossa.
En muista koskaan nauttineeni vinkkauksesta niin paljon. Kun yksi puhui, kaksi suunnitteli nopsasti omat juttunsa reagoiden hetkessä edeltävään vinkkariin. Aasinsillat kantoivat mainiosti, ja yleisö sai nauttia Matin jääkiekkovinkkausta edeltävästä "KÄRPÄT!!"-huudatuksesta. Ja Antitädin Ilves! Ilves! Ilves! -tanssista. Matti kannattaa Tapparaa. No comments. Kukaan ei ole täydellinen.
Markun kanssa olimme Emilian marsutuomareita, pojat ulvoivat hautausmaan nurkalla Ukkini, vampyyrissa ja minä sain karhun roolissa kunnon kurituksen Pahassa paikassa -selviytymisoppaassa. Intouduimme ehkä aavistuksen liikaa Markun kanssa Matin vinkatessa Roomalaista sotilasta, ja kuvaillessa rangaistuksia...
Vinkkausten lopuksi meiltä pyydettiin nimikirjoituksia. Olen vieläkin mykistynyt.
Tyrnävällä on hyvää pizzaa ja perunamunkkeja. Ja mukavia kirjastolaisia. Ja lapsia, jotka tahtovat lukea Olin rottaa, Painajaista leirikoulussa ja Siskoni, vampyyria.
Majoitus oli jälleen mainio (kiitos Pauliina!!), ja jauhelihakastike namia. Nukuin kuin porsas - ehkä siksi, että ainoa paikka paeta jätkiä yksinäisyyteen on tajuttomuus.
torstaina, lokakuuta 02, 2008
tiistaina, syyskuuta 30, 2008
Kauko Röyhkä on väärässä...
...ainakin Oulun suhteen. Täällä on aurinkoista, ihanaa ja kodikasta. Kiertue siis etenee ja Setätien karavaani kulkee.
Aamulla suhahdimme Variskan koululle Vaasassa, jossa pääsin nauttimaan nykymatematiikan opetuksesta. Tosin luulin sitä fysiikaksi, mikä kertoo ehkä syyn siihen, että minusta tuli kirjastoantitätiläinen eikä raketti-insinööri. Nykymatematiikassa lasketaan lieriön tilavuutta, mikä on hämmästyttävä suoritus.
Vielä enemmän hämmästytti erästä oppilasta Pythagoraan lause: "Siis ajattele. Ne laski tällaisia juttuja, eikä niillä ollut edes vessaa!!" Hämmentävää. Kirjastoja niillä sentään taisi olla.
Sarjakuva imi mainiosti, ja itse nautin kauhusta. Saimme aikaan keskustelua mm. siitä, mikä on kauhein lukemani kirja. Onko aikuisten kauhu pelottavampaa kuin nuorten? Onko elokuva pelottavampaa kuin kirjallisuus?
Minun mielestäni kirja on aika kauheampi kuin elokuva. Suurin kauhu asuu korviesi välissä.
Parhaiten vetävät vinkkauksissa Miekkani laulaa ja Korpinportti. Ja Houkutus, josta kaikki kiertueemme jäsenet eivät nauti yhtä paljon kuin allekirjoittanut. Sekä tietysti kummitusjutut: Naurava kummitus ja Kummitusten luokka. Nautin suunnattomasti Ruttolinnan vinkkaamisesta. Mustat paiseet kainaloissa, jotka puhkeavat ja valuttavat märkää herättävät tunteita.
Loppuun muutama kuva:
Kauhua Vaasan koulutuksessa.
Matti ja Markku valkkaa vinkattavaa Merenkurkun koululla.
Aamulla suhahdimme Variskan koululle Vaasassa, jossa pääsin nauttimaan nykymatematiikan opetuksesta. Tosin luulin sitä fysiikaksi, mikä kertoo ehkä syyn siihen, että minusta tuli kirjastoantitätiläinen eikä raketti-insinööri. Nykymatematiikassa lasketaan lieriön tilavuutta, mikä on hämmästyttävä suoritus.
Vielä enemmän hämmästytti erästä oppilasta Pythagoraan lause: "Siis ajattele. Ne laski tällaisia juttuja, eikä niillä ollut edes vessaa!!" Hämmentävää. Kirjastoja niillä sentään taisi olla.
Sarjakuva imi mainiosti, ja itse nautin kauhusta. Saimme aikaan keskustelua mm. siitä, mikä on kauhein lukemani kirja. Onko aikuisten kauhu pelottavampaa kuin nuorten? Onko elokuva pelottavampaa kuin kirjallisuus?
Minun mielestäni kirja on aika kauheampi kuin elokuva. Suurin kauhu asuu korviesi välissä.
Parhaiten vetävät vinkkauksissa Miekkani laulaa ja Korpinportti. Ja Houkutus, josta kaikki kiertueemme jäsenet eivät nauti yhtä paljon kuin allekirjoittanut. Sekä tietysti kummitusjutut: Naurava kummitus ja Kummitusten luokka. Nautin suunnattomasti Ruttolinnan vinkkaamisesta. Mustat paiseet kainaloissa, jotka puhkeavat ja valuttavat märkää herättävät tunteita.
Loppuun muutama kuva:
Kauhua Vaasan koulutuksessa.
Matti ja Markku valkkaa vinkattavaa Merenkurkun koululla.
maanantaina, syyskuuta 29, 2008
On the Road!
Kiertue on alkanut!
Vinkkasimme juuri Merenkurkun yläkoululaisille, jotka olivat mussukoita. Kohteliaita, fiksuja ja kuuntelevia. Kantoivat pulpetteja ja sanoivat huomenta. Kouluruoka on hyvää.
Heräsimme viideltä, yö meni mahtavassa omakotitalossa ystävällisen rokkiperheen luona, ja saimme aamukahvit klo 5.30. Sitä minä kutsun vieraanvaraisuudeksi!
Sadan kilsan ajo aamutuimaan huipentui Vaasan huoltsikalle, jonka vessassa vedin kauhuhtavaa meikkiä naamaan ja kiskoin hameen päälle huoltoaseman pihassa. Rekkakuskit katsoivat. Miksei huomaamatonta pukeutumista opetettu kirjastokursseilla???
Nyt alkamassa on ensimmäinen koulutus. Jänskättää!
Ai niin. Jotta lähtö olisi ollut täydellinen, edeltävänä iltamyöhänä Mörkö putosi parvekkeelta neljännestä kerroksesta nurmikolle. Ajelin kissa kyydissä pitkin motaria ja pelkäsin.
Tulos: Jalka revähti.
Huoli on kotikissoista, ikäväkin.
Yritä tässä nyt fiilistellä, kun Markku huutaa: "Verta! Luurankoja!" koko ajan vieressä...
On the road, baby.
Edit:
Vaasassa on kivaa! Koulutus tuntui menevän hyvin ja MaMasin showt olivat vaikuttavia. Iltapäivä päättyi rennosti Terhin tarjoamaan ruokaan ja kirjalliseen (ehkä aavistuksen muuhunkin ;)) keskusteluun ravintolassa. Yöpaikka on jälleen mainio - Guitar Herossa tosin Setädit hävisivät 6-0 eskari-nelosluokkalaisille... Aina pitää olla jotain parannettavaa...
Meille ollaan kilttejä!!
Vinkkasimme juuri Merenkurkun yläkoululaisille, jotka olivat mussukoita. Kohteliaita, fiksuja ja kuuntelevia. Kantoivat pulpetteja ja sanoivat huomenta. Kouluruoka on hyvää.
Heräsimme viideltä, yö meni mahtavassa omakotitalossa ystävällisen rokkiperheen luona, ja saimme aamukahvit klo 5.30. Sitä minä kutsun vieraanvaraisuudeksi!
Sadan kilsan ajo aamutuimaan huipentui Vaasan huoltsikalle, jonka vessassa vedin kauhuhtavaa meikkiä naamaan ja kiskoin hameen päälle huoltoaseman pihassa. Rekkakuskit katsoivat. Miksei huomaamatonta pukeutumista opetettu kirjastokursseilla???
Nyt alkamassa on ensimmäinen koulutus. Jänskättää!
Ai niin. Jotta lähtö olisi ollut täydellinen, edeltävänä iltamyöhänä Mörkö putosi parvekkeelta neljännestä kerroksesta nurmikolle. Ajelin kissa kyydissä pitkin motaria ja pelkäsin.
Tulos: Jalka revähti.
Huoli on kotikissoista, ikäväkin.
Yritä tässä nyt fiilistellä, kun Markku huutaa: "Verta! Luurankoja!" koko ajan vieressä...
On the road, baby.
Edit:
Vaasassa on kivaa! Koulutus tuntui menevän hyvin ja MaMasin showt olivat vaikuttavia. Iltapäivä päättyi rennosti Terhin tarjoamaan ruokaan ja kirjalliseen (ehkä aavistuksen muuhunkin ;)) keskusteluun ravintolassa. Yöpaikka on jälleen mainio - Guitar Herossa tosin Setädit hävisivät 6-0 eskari-nelosluokkalaisille... Aina pitää olla jotain parannettavaa...
Meille ollaan kilttejä!!
torstaina, syyskuuta 25, 2008
Kauhua
Tälle viikolle tuli sitten kauhua liikaakin.
Pienempi juttu on se, että olen maannut puolitajuttomana niin korkeassa kuumeessa, etten aikuisiässä ole ennen kokenut. Diagnoosi: virustulehdus. Nyt olen täynnä pientä ihottumaa, joka ei ole edes visvaista, jotta sitä voisi hyödyntää kauhuvinkkauksessa.
Pitää vain levätä ja toivoa, että olen sunnuntaina kiertuekunnossa. Ahistaa.
Enemmän ahistaa toisten ihmisten ampuminen.
Kauhuvinkkarina minulta on useampaan kertaan kysytty (hiukan lievemmin muotoiltuna kylläkin), eikö ole moraalitonta kannustaa lapsia lukemaan väkivallasta, pelosta ja pahuudesta.
Minusta on moraalitonta olla puhumatta niistä. On pahuutta olla käsittelemättä pahaa, teeskennellä se olemattomuuteen. Lukeminen, pohtiminen ja keskustelu ovat henkisiä aseita niitä aitoja vastaan.
Pohdin vinkkauskirjat uudelleen, mietin niistä uusia painopisteitä, mutta kauhuvinkkauksesta ei luovu.
Kirjoissa hyvä voittaa pahan. Ehkä sen oppiminen tekee meille kaikille hyvää.
Pienempi juttu on se, että olen maannut puolitajuttomana niin korkeassa kuumeessa, etten aikuisiässä ole ennen kokenut. Diagnoosi: virustulehdus. Nyt olen täynnä pientä ihottumaa, joka ei ole edes visvaista, jotta sitä voisi hyödyntää kauhuvinkkauksessa.
Pitää vain levätä ja toivoa, että olen sunnuntaina kiertuekunnossa. Ahistaa.
Enemmän ahistaa toisten ihmisten ampuminen.
Kauhuvinkkarina minulta on useampaan kertaan kysytty (hiukan lievemmin muotoiltuna kylläkin), eikö ole moraalitonta kannustaa lapsia lukemaan väkivallasta, pelosta ja pahuudesta.
Minusta on moraalitonta olla puhumatta niistä. On pahuutta olla käsittelemättä pahaa, teeskennellä se olemattomuuteen. Lukeminen, pohtiminen ja keskustelu ovat henkisiä aseita niitä aitoja vastaan.
Pohdin vinkkauskirjat uudelleen, mietin niistä uusia painopisteitä, mutta kauhuvinkkauksesta ei luovu.
Kirjoissa hyvä voittaa pahan. Ehkä sen oppiminen tekee meille kaikille hyvää.
lauantaina, syyskuuta 20, 2008
Pomppuja tiellä
Kerran asiakas katsoi minua, ja kysyi: "Teetkö tuon lainauksen piippausäänen ihan itse?"
Se oli vitsi. (????)
Sellainen ääni kuitenkin kuuluu päässäni, kun Viimeinen Viikko Ennen Tour 2008:aa alkaa. Olen etsinyt kuvia ja ääniä, lukenut ja kirjoittanut, suunnitellut ja modannut.
Tärkeimmät jutut vielä:
-tarkista vinkkilista, skannaa kannet niistä, joita ei ole vielä hoideltu.
-kokeile, mahdutko makuupussiin. Ja saako vetoketjun sisältäpäin auki.
-lähetä muistutusviesti osallistujille, jotta kaikki muistavat muistuttaa kaikkia, että olemme tulossa.
-tarkista banaanien kilohinta. Reilun kaupan.
-osta farkut. Tarkista, onko yösioilla... öh, yösijaa tarjonneilla kuivuria.
-sähkökynttelikkö!!!!
Jännittää. Ja pelottaa. Kauhukirjoja ei tule lukeman yksin yöllä!!
Brrr.
Se oli vitsi. (????)
Sellainen ääni kuitenkin kuuluu päässäni, kun Viimeinen Viikko Ennen Tour 2008:aa alkaa. Olen etsinyt kuvia ja ääniä, lukenut ja kirjoittanut, suunnitellut ja modannut.
Tärkeimmät jutut vielä:
-tarkista vinkkilista, skannaa kannet niistä, joita ei ole vielä hoideltu.
-kokeile, mahdutko makuupussiin. Ja saako vetoketjun sisältäpäin auki.
-lähetä muistutusviesti osallistujille, jotta kaikki muistavat muistuttaa kaikkia, että olemme tulossa.
-tarkista banaanien kilohinta. Reilun kaupan.
-osta farkut. Tarkista, onko yösioilla... öh, yösijaa tarjonneilla kuivuria.
-sähkökynttelikkö!!!!
Jännittää. Ja pelottaa. Kauhukirjoja ei tule lukeman yksin yöllä!!
Brrr.
sunnuntaina, syyskuuta 14, 2008
Etiikkakurkkuja
Leikellessäni kurkkuja (kurkku vee, kuten kuulin erään lapsen nimittävän Vihanneskurkkua. Ihmisen kurkku on tietty kurkku ii, mutta siitä vampyyritäti ei puhu tällä kertaa.) aivoni lähtivät kulkemaan muistojen polkua.
Mietin aikoja, jolloin en vielä tiennyt, mikä minusta oli tuleman. Tv-kuuluttaja on ollut ihan ekoja haaveitani. Sitten tahdoin lääkäriksi, ja luokkakaverin kanssa päätimme lähteä maailmalle pelastamaan henkiä. Minä mamosin ja siirryin goren kirjalliselle puolelle.
Inhoan ihmisiä, jotka sanovat asioiden vain tapahtuneen heille. Tiedättehän: "En etsinyt mitään, mutta sitten aviopuoliso käveli vastaan ja työpaikasta soitettiin kotiin ja pyydettiin duuniin ja omakotitalo tipahti perintönä ja naapurin koira muutti meille. Nyt sitä vaan ollaan tässä." Minusta on ahdistavaa, ettei ota vastuuta ja kunniaa omista asioistaan.
Kun nyt lisään etikkaa kurkkupurkkiin, muistan miettineeni ahdistuneena, että kirj.tiet.opiskelijana minulla ei ole juurikaan työllistymismahdollisuuksia. Ja jos on, joudun ottamaan, mitä tarjotaan. Suurin pelkoni oli joutua tiedottajaksi tai mainospuolelle (joo, olin aika naiivi tuohon(kin) aikaan) johonkin Super Trademark Companyyn, jossa joudun myymään Moraalini.
Olen blogannut aiheesta aiemminkin, mutta jotenkin päädyn elämässäni aina miettimään samaa asiaa. Minun on hyvä olla. Minä olen onnenantitäti.
Minä saan työssäni liputtaa omien arvojeni puolesta, minä saan olla hyviksien puolella.
Ekologisesti katsottuna kirjasto on mahtis. Kirjaston kirjaa parempaa kierrätystuotetta saa hakea: se kiertää paitsi raaka-aineellisesti, myös konkreettisesti. Humaanisuus täyttyy, kun annan kaikille puheenvuoron ja mahdollisuuden kuunnella. Niin teksteille kuin ihmisillekin. Markkinointi: puhun hyvän kirjallisuuden ja lukemisen puolesta. Täydestä sydämestä. Voin suosia kotimaista, lähituotantoa, tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta.
Minä pelastan maailman lukemalla. Pelastakaa tekin. Ja hankkikaa sekä kurkku iit että kurkku veet luomuna!
Mietin aikoja, jolloin en vielä tiennyt, mikä minusta oli tuleman. Tv-kuuluttaja on ollut ihan ekoja haaveitani. Sitten tahdoin lääkäriksi, ja luokkakaverin kanssa päätimme lähteä maailmalle pelastamaan henkiä. Minä mamosin ja siirryin goren kirjalliselle puolelle.
Inhoan ihmisiä, jotka sanovat asioiden vain tapahtuneen heille. Tiedättehän: "En etsinyt mitään, mutta sitten aviopuoliso käveli vastaan ja työpaikasta soitettiin kotiin ja pyydettiin duuniin ja omakotitalo tipahti perintönä ja naapurin koira muutti meille. Nyt sitä vaan ollaan tässä." Minusta on ahdistavaa, ettei ota vastuuta ja kunniaa omista asioistaan.
Kun nyt lisään etikkaa kurkkupurkkiin, muistan miettineeni ahdistuneena, että kirj.tiet.opiskelijana minulla ei ole juurikaan työllistymismahdollisuuksia. Ja jos on, joudun ottamaan, mitä tarjotaan. Suurin pelkoni oli joutua tiedottajaksi tai mainospuolelle (joo, olin aika naiivi tuohon(kin) aikaan) johonkin Super Trademark Companyyn, jossa joudun myymään Moraalini.
Olen blogannut aiheesta aiemminkin, mutta jotenkin päädyn elämässäni aina miettimään samaa asiaa. Minun on hyvä olla. Minä olen onnenantitäti.
Minä saan työssäni liputtaa omien arvojeni puolesta, minä saan olla hyviksien puolella.
Ekologisesti katsottuna kirjasto on mahtis. Kirjaston kirjaa parempaa kierrätystuotetta saa hakea: se kiertää paitsi raaka-aineellisesti, myös konkreettisesti. Humaanisuus täyttyy, kun annan kaikille puheenvuoron ja mahdollisuuden kuunnella. Niin teksteille kuin ihmisillekin. Markkinointi: puhun hyvän kirjallisuuden ja lukemisen puolesta. Täydestä sydämestä. Voin suosia kotimaista, lähituotantoa, tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta.
Minä pelastan maailman lukemalla. Pelastakaa tekin. Ja hankkikaa sekä kurkku iit että kurkku veet luomuna!
lauantaina, syyskuuta 06, 2008
Muuli???
Kirjoitin yhtä juttua, ja näpytellessäni iskusanaa "hybridikirjasto", hätkähdin.
Hybridi. Wikipedian mukaan: "Eläinmaailmassa hybridi on kahden eri lajin risteymä. Esimerkiksi muulin vanhempina on hevonen ja aasi. Yleensä hybridit eivät kykene samaan elinkelpoista jälkeläistä, tosin muuli on joskus saanutkin."
Sinänsä minulla ei ole mitään muuleja vastaan. Päinvastoin. Muulit ovat hyviä kuormajuhtia, jotka tyynesti ja rohkeasti kantavat oman ja muidenkin taakat. Ne tyytyvät vähään ja tulevat toimeen sellaisella ravinnolla, jota päin muut eläimet eivät vilkaisisikaan.
Onko tämä se kuva, jonka tahdomme kirjastostamme antaa julkisuuteen? Vai se todellisuus, jossa nykyisin elämme? Teemme kaikkien hommat, palkaksi saamme jämät eikä kehitystä tapahdu, koska olemme steriilejä?
Tietenkin hybridejä löytyy myös autoista ja muusta teknologiasta, jossa yhdistellään useita eri voimanlähteitä tai käyttötekniikoita.
Minuun vetoaa enemmän ajatus kyborgikirjastosta. Se metafora yhdistää hienosti sekä koneen, tiedon, ihmisen ja kokemuksen. Kyborgi on nimitys subjektille, joka populaarikulttuurissa on yhdistelmä ihmistä ja konetta. Sen voi ymmärtää myös moninaisemmin siksi infrastruktuuriksi, jonka avulla ihmiset toimivat keskenään, ovat yhteydessä toisiinsa ja ottavat paikkansa subjekteina yhteiskunnassa. Feminismi on kiinnostunut kyborgista metaforisena toimijana, joka ei ole pysyvä tai oleva, vaan jatkuvassa muutoksen tilassa ja uusille määrittelyille ja olemisen muodoille valmis.
Eikö kirjaston rooli ole osaltaan haastaa vanhaa ja sen vallan muotoja, tuottaa uutta ja organisoida uudeelleen? Sekoittaa rajaa asiakkaan ja asiantuntijan välillä, antaa tilaa sähköisen ja fyysisen tekstin yhteydelle? Luoda yhteyksiä ihmisen ja dokumentin välille, tuottaa tietoa, joka on enemmän kuin sen tuottajien summa. Kyborgikirjasto käsittää sekä työntekijät, asiakkaat, kirjat, tietokannat kuin niiden toiminnatkin. Se ei ala eikä lopu, sen kehitys ei pysähdy eikä sen moninaisuutta voi kahlita vallanpitäjien toimesta.
Ei hylätä säilyttävää, sivistävää ja opastavaakaan kirjastoa, mutta annetaan kyborgille edes pikkusormi!
Hybridi. Wikipedian mukaan: "Eläinmaailmassa hybridi on kahden eri lajin risteymä. Esimerkiksi muulin vanhempina on hevonen ja aasi. Yleensä hybridit eivät kykene samaan elinkelpoista jälkeläistä, tosin muuli on joskus saanutkin."
Sinänsä minulla ei ole mitään muuleja vastaan. Päinvastoin. Muulit ovat hyviä kuormajuhtia, jotka tyynesti ja rohkeasti kantavat oman ja muidenkin taakat. Ne tyytyvät vähään ja tulevat toimeen sellaisella ravinnolla, jota päin muut eläimet eivät vilkaisisikaan.
Onko tämä se kuva, jonka tahdomme kirjastostamme antaa julkisuuteen? Vai se todellisuus, jossa nykyisin elämme? Teemme kaikkien hommat, palkaksi saamme jämät eikä kehitystä tapahdu, koska olemme steriilejä?
Tietenkin hybridejä löytyy myös autoista ja muusta teknologiasta, jossa yhdistellään useita eri voimanlähteitä tai käyttötekniikoita.
Minuun vetoaa enemmän ajatus kyborgikirjastosta. Se metafora yhdistää hienosti sekä koneen, tiedon, ihmisen ja kokemuksen. Kyborgi on nimitys subjektille, joka populaarikulttuurissa on yhdistelmä ihmistä ja konetta. Sen voi ymmärtää myös moninaisemmin siksi infrastruktuuriksi, jonka avulla ihmiset toimivat keskenään, ovat yhteydessä toisiinsa ja ottavat paikkansa subjekteina yhteiskunnassa. Feminismi on kiinnostunut kyborgista metaforisena toimijana, joka ei ole pysyvä tai oleva, vaan jatkuvassa muutoksen tilassa ja uusille määrittelyille ja olemisen muodoille valmis.
Eikö kirjaston rooli ole osaltaan haastaa vanhaa ja sen vallan muotoja, tuottaa uutta ja organisoida uudeelleen? Sekoittaa rajaa asiakkaan ja asiantuntijan välillä, antaa tilaa sähköisen ja fyysisen tekstin yhteydelle? Luoda yhteyksiä ihmisen ja dokumentin välille, tuottaa tietoa, joka on enemmän kuin sen tuottajien summa. Kyborgikirjasto käsittää sekä työntekijät, asiakkaat, kirjat, tietokannat kuin niiden toiminnatkin. Se ei ala eikä lopu, sen kehitys ei pysähdy eikä sen moninaisuutta voi kahlita vallanpitäjien toimesta.
Ei hylätä säilyttävää, sivistävää ja opastavaakaan kirjastoa, mutta annetaan kyborgille edes pikkusormi!
maanantaina, syyskuuta 01, 2008
Elämäni rakkaus
(kuva CC-oikeuksin täältä, Pieter Morlionin taiteilemana)
Pirkkalan kirja-arvostelut siirretään blogimuotoon, ja sitä varten olen kolunnut kirjoittamiani nuortenkirjojen arvioita läpi. Ne pitää asiasanoittaa. Listasta löytyy jännitystä, kauhua, toimintaa, historiaa, ahdistusta, alkoholia, raskauksia ja fantasiaa.
Missä on rakkaus?
Enkö ole lukenut nuorten rakkausromaaneja? Miksen? Nyt kaipailen vinkkejä, onko niitä edes olemassa? Perussarja-tauhka ei kiinnosta, vaan tahdon jotain erilaista. Kaunista tai härskiä, pilvilinnoja tai arkea. Vinkatkaa mulle romantiikkaa!
Lisäksi olen kirjoittanut yhden jutun, jossa päähenkilö on kirjastonhoitaja. Jäin miettimään, millaista olisi olla naimisissa toisen kirjastonhoitajan kanssa. Ensimmäkseksi tuli mieleen arkistoidut lapset, luetteloidut sukkahyllyt ja aakkostetut mausteet. Olen stereotypian uhri. Pussailua hyllyjen välissä? Pitkiä katseita tietopalvelussa?
Tiedän opiskeluajoiltani ainakin yhden kirjastonhoitajapariskunnan olemassaolosta (vilkutus, jos tunnistatte!).
Kauhupainotteinen elämäni tarvitsee kunnon lemmekkään buustauksen, jotten ala kasvattaa kulmahampaita. Ai niin, onneksi on Houkutus! ;)
torstaina, elokuuta 28, 2008
Mitalisade!
Koska historiallinen postaukseni saattoi antaa väärän kuvan siitä, kuinka suomalainen kirjastolaitos porhaltaa kuumimpien hottiuutuuksien kärjessä, tehdään pieni todellisuustarkistus:
Olen mitalisti!!! (Ja näin unta, että Tommi Evilä oli meillä ja sanoin sille: "Haluutko lisää makaronilaatikkoa, Tomppa?", mutta se ei nyt ole suurin juhlimisen arvoinen saavutukseni.)
Olen suorittanut 23 asiaa -kurssin 28 muun suomalaisen huippukirjastolaisen kanssa!
Kurssin alku innosti hurjan määrän taiteilemaan opintoblogeja, ja monet niistä elävät edelleen. Osa muuttuu kirjastoblogeiksi laajemminkin, mikä ilahduttaa minua järisyttävästi. Olen utelias lurkki, joka tahtoo aina tietää, mitä muualla tehdään ja mitä muille kuuluu ja mitä muualla ajatellaan! Laiskana ja käytöstapaisena ihmisenä luen mieluummin blogeja kuin soittelen uppo-oudoille tyypeille ja kyselen, mitä heidän kirjastonsa lainausautomaatti sanoo tai kenen uutuushankinnat ovat pisimmällä.
Nyt mace ja Matti saavat lopettaa lukemisen.
Paitsi että saavat kurkata, kuinka hienosti linkkaan kurssilaisten omaan Wikiin, mutta sitten ei enempää!
Meidän kirjastostamme mukana oli kaksi ihmistä, ja tiuhasti toistuva tokaisu oli: "Jos olisin tiennyt, millainen kurssi tää on, olis jäänyt osallistumatta!" Etukäteen ilmoitettiin, että kurssiin kannattaa varata 5 tuntia työtä viikossa. *reps*. Oikeasti ainakin minulla meni helposti viisi potenssiin viisi tuntia. Katsokaa nyt näitä sivuja ja lukekaa muutama esittely, niin saatte vähän käsitystä asiasta. Noiden alkujuontojen jälkeen on viehättävä palsta linkkejä, jotka tulee lukea. Ja tehtäviä, jotka pitää tehdä.
Tehtävät eivät alkaneet sanoilla "kuvaile" tai "analysoi". Ne alkoivat vääjäämättä: "Hanki tunnukset, kirjaudu sisään ja TEE..." Ja kun oli ne vääntänyt, piti tulos ja kommentit kirjata vielä tätä varten perustettuun blogiin.
No niin Matti ja mace, saa katsoa!
Kurssi oli mahtava! Vain sen tekemisen ja virheiden kiroamisen kautta oikeasti oppii käyttämään webkakkosta ja polkupyöräilemään. Kaikkein mukavinta kuitenkin oli se yhteisöllisyys, joka kurssilla syntyi. Blogeja kommentoitiin ahkerasti, neuvoja kysyttiin ja annettiin sekä chatissa/mesessä juteltiin asioista ja asioiden vieristä.
Nyt minulla on aika monta uutta kirjastotuttua, joiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia tai käydä kahvilla koulutustilaisuuksissa. Nyt minä ymmärrän enemmän ja osaan useampia asioita.
Monet valittavat, kuinka web 2.0 on vaikeasti hahmotettava asia. Niin se onkin. Jos kuitenkin joku vielä uskaltautuu heittäytyä tämänkaltaisen kurssin vetäjäksi, suosittelen osallistumista silläkin uhalla, että joutuu tekemään töitä.
En ehkä ymmärrä koko kaksnollasta verkkoa, mutta ainakin tiedän siitä 23 asiaa.
Olen mitalisti!!! (Ja näin unta, että Tommi Evilä oli meillä ja sanoin sille: "Haluutko lisää makaronilaatikkoa, Tomppa?", mutta se ei nyt ole suurin juhlimisen arvoinen saavutukseni.)
Olen suorittanut 23 asiaa -kurssin 28 muun suomalaisen huippukirjastolaisen kanssa!
Kurssin alku innosti hurjan määrän taiteilemaan opintoblogeja, ja monet niistä elävät edelleen. Osa muuttuu kirjastoblogeiksi laajemminkin, mikä ilahduttaa minua järisyttävästi. Olen utelias lurkki, joka tahtoo aina tietää, mitä muualla tehdään ja mitä muille kuuluu ja mitä muualla ajatellaan! Laiskana ja käytöstapaisena ihmisenä luen mieluummin blogeja kuin soittelen uppo-oudoille tyypeille ja kyselen, mitä heidän kirjastonsa lainausautomaatti sanoo tai kenen uutuushankinnat ovat pisimmällä.
Nyt mace ja Matti saavat lopettaa lukemisen.
Paitsi että saavat kurkata, kuinka hienosti linkkaan kurssilaisten omaan Wikiin, mutta sitten ei enempää!
Meidän kirjastostamme mukana oli kaksi ihmistä, ja tiuhasti toistuva tokaisu oli: "Jos olisin tiennyt, millainen kurssi tää on, olis jäänyt osallistumatta!" Etukäteen ilmoitettiin, että kurssiin kannattaa varata 5 tuntia työtä viikossa. *reps*. Oikeasti ainakin minulla meni helposti viisi potenssiin viisi tuntia. Katsokaa nyt näitä sivuja ja lukekaa muutama esittely, niin saatte vähän käsitystä asiasta. Noiden alkujuontojen jälkeen on viehättävä palsta linkkejä, jotka tulee lukea. Ja tehtäviä, jotka pitää tehdä.
Tehtävät eivät alkaneet sanoilla "kuvaile" tai "analysoi". Ne alkoivat vääjäämättä: "Hanki tunnukset, kirjaudu sisään ja TEE..." Ja kun oli ne vääntänyt, piti tulos ja kommentit kirjata vielä tätä varten perustettuun blogiin.
No niin Matti ja mace, saa katsoa!
Kurssi oli mahtava! Vain sen tekemisen ja virheiden kiroamisen kautta oikeasti oppii käyttämään webkakkosta ja polkupyöräilemään. Kaikkein mukavinta kuitenkin oli se yhteisöllisyys, joka kurssilla syntyi. Blogeja kommentoitiin ahkerasti, neuvoja kysyttiin ja annettiin sekä chatissa/mesessä juteltiin asioista ja asioiden vieristä.
Nyt minulla on aika monta uutta kirjastotuttua, joiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia tai käydä kahvilla koulutustilaisuuksissa. Nyt minä ymmärrän enemmän ja osaan useampia asioita.
Monet valittavat, kuinka web 2.0 on vaikeasti hahmotettava asia. Niin se onkin. Jos kuitenkin joku vielä uskaltautuu heittäytyä tämänkaltaisen kurssin vetäjäksi, suosittelen osallistumista silläkin uhalla, että joutuu tekemään töitä.
En ehkä ymmärrä koko kaksnollasta verkkoa, mutta ainakin tiedän siitä 23 asiaa.
torstaina, elokuuta 21, 2008
<3
Kouluttaminen on ihanaa. Oppiminen on ihanaa. Kuunteleminen on ihanaa.
Ja vinkkaus se vasta ihanaa onkin.
Kiitos Ylöjärvelle!
Ja vinkkaus se vasta ihanaa onkin.
Kiitos Ylöjärvelle!
keskiviikkona, elokuuta 20, 2008
Menneisyydestä kajahtaa!
Joka toinen vuosi Pirkkalassa järjestetään 5-6 -luokkalaisille Museopäivät. Käytännössä se tarkoittaa satojen lasten rahtaamista mitä erilaisimmilla keinoilla ja maanitteluilla bussilla, pyörällä, autolla ja kävellen Reipin kotiseutumuseolle.
Siellä heitä odottaa sekalainen kaarti vapaaehtoisia, kulttuuri- ja nuorisotoimen henkilökuntaa, liikuntapuolen ihmisiä ja yksi Antikirjavinkkaritäti.
Kaikki pukeutuvat ajan hengen mukaisesti, ja vastuualueet jaetaan. Lähes kaikissa alueen aitoissa sekä pajassa on omat oppaansa, jotka kertovat erilaisista esineistä sekä historiallisista tavoista. Suosittu aihe on sulhasten koputtelu aitan ovella. Yhdessä aitassa on koulu, jossa opettaa hurja maisteri. Siellä ei *todellakaan* kannata puhua ennen kuin viittaa...
Ulkona ryhmät leikkivät perinteisiä pihaleikkejä: naruhyppyä, kurran pelaamista, piirileikkejä ja ehdoton hitti: köydenveto.
Aloitin esittelyni kertomalla lapsille, että odotettavissa on "historiallisia romaaneja". Ette muuten ole koskaan kuulleet niin syviä ja säälittäviä huokaisuja! Onneksi maamme menneisyys on kuitenkin sotaisa ja täynnä hurmetta, tautia jos jonkinmoista, epäsuhtaisia avioliittoja, noituussyytteitä ja kuolemaa sen kaikissa eri muodoissa:
Kohosen Linnavuoren Joho on aina hitti. Vainajien henkiä, vainovalkeita ja paha äitipuoli. Vaihtelin tätä saman kirjailijan Haaraparran tyttären kanssa, jossa on verenmyrkytystä, itsekidutusta ja uhkaava avioliitto vanhan sika-teurastajan (sanan molemmissa merkityksissä) kanssa. Ja se viimeinen vedenhakumatka...
Mikkanen toimii hienosti. Kahdentoista vala ja noituussyytteet, Annan epätoivo kuulustelijoiden käsissä. Aah. Tai Myrkkypuun marjat, joka on jo dekkari. Kuka myrkyttää vanhaa isäntää? Ja miksi nuori tyttö on pahoinpidelty niin julmasti? Kun neito pyyhkäisee unissaan hiukset ohimoltaan ja paljastaa samalla puuttuvan korvan, joka ei ole vielä edes arpeutunut, vihertävät kovemmatkin. Jess!
Dieckmanin Ram-sarja oli myös mukana, sillä minusta tuli heittämällä kivikausifani! Vauva nimeltään Rääpäle sai toimia esimerkkinä imeväiskuolleisuudesta, ja kun pyyntimatkalaisten ruuhi kaatuu, itkettää melkein itseäkin.
Vielä Karlssonin Noita nousee haudastaan, joka toimi muutaman lauseen vinkkauksena. Vuonna tuhat: tietäjä etsii kuolinluolan - tuhannen vuoden hyppy, Norppajengi lähtee kaivauksille. Arvokasta aarretta etsivät muutkin, mutta noidan hautarauhaa on häiritty. Noita nousee haudastaan, mutta sen ottama hahmo on hyvin erilainen kuin tuhat vuotta sitten...
Minulla oli mahtavaa, ja kirjojakin oli jo päivän jälkeen lainattu kiitettävästi.
Historia on hauskaa. MOT.
Ja vinkkari väsynyt:
Eilen 10 ryhmää, á 20 min, tänään 11. Huh.
Huomenna tulisivat seiskat, mutta silloin pyyhällän Ylöjärvelle puhumaan vinkkauksesta. Kuka väittää, että kirjastolaisen elämä on tylsää ja rauhallista??
Siellä heitä odottaa sekalainen kaarti vapaaehtoisia, kulttuuri- ja nuorisotoimen henkilökuntaa, liikuntapuolen ihmisiä ja yksi Antikirjavinkkaritäti.
Kaikki pukeutuvat ajan hengen mukaisesti, ja vastuualueet jaetaan. Lähes kaikissa alueen aitoissa sekä pajassa on omat oppaansa, jotka kertovat erilaisista esineistä sekä historiallisista tavoista. Suosittu aihe on sulhasten koputtelu aitan ovella. Yhdessä aitassa on koulu, jossa opettaa hurja maisteri. Siellä ei *todellakaan* kannata puhua ennen kuin viittaa...
Ulkona ryhmät leikkivät perinteisiä pihaleikkejä: naruhyppyä, kurran pelaamista, piirileikkejä ja ehdoton hitti: köydenveto.
Aloitin esittelyni kertomalla lapsille, että odotettavissa on "historiallisia romaaneja". Ette muuten ole koskaan kuulleet niin syviä ja säälittäviä huokaisuja! Onneksi maamme menneisyys on kuitenkin sotaisa ja täynnä hurmetta, tautia jos jonkinmoista, epäsuhtaisia avioliittoja, noituussyytteitä ja kuolemaa sen kaikissa eri muodoissa:
Kohosen Linnavuoren Joho on aina hitti. Vainajien henkiä, vainovalkeita ja paha äitipuoli. Vaihtelin tätä saman kirjailijan Haaraparran tyttären kanssa, jossa on verenmyrkytystä, itsekidutusta ja uhkaava avioliitto vanhan sika-teurastajan (sanan molemmissa merkityksissä) kanssa. Ja se viimeinen vedenhakumatka...
Mikkanen toimii hienosti. Kahdentoista vala ja noituussyytteet, Annan epätoivo kuulustelijoiden käsissä. Aah. Tai Myrkkypuun marjat, joka on jo dekkari. Kuka myrkyttää vanhaa isäntää? Ja miksi nuori tyttö on pahoinpidelty niin julmasti? Kun neito pyyhkäisee unissaan hiukset ohimoltaan ja paljastaa samalla puuttuvan korvan, joka ei ole vielä edes arpeutunut, vihertävät kovemmatkin. Jess!
Dieckmanin Ram-sarja oli myös mukana, sillä minusta tuli heittämällä kivikausifani! Vauva nimeltään Rääpäle sai toimia esimerkkinä imeväiskuolleisuudesta, ja kun pyyntimatkalaisten ruuhi kaatuu, itkettää melkein itseäkin.
Vielä Karlssonin Noita nousee haudastaan, joka toimi muutaman lauseen vinkkauksena. Vuonna tuhat: tietäjä etsii kuolinluolan - tuhannen vuoden hyppy, Norppajengi lähtee kaivauksille. Arvokasta aarretta etsivät muutkin, mutta noidan hautarauhaa on häiritty. Noita nousee haudastaan, mutta sen ottama hahmo on hyvin erilainen kuin tuhat vuotta sitten...
Minulla oli mahtavaa, ja kirjojakin oli jo päivän jälkeen lainattu kiitettävästi.
Historia on hauskaa. MOT.
Ja vinkkari väsynyt:
Eilen 10 ryhmää, á 20 min, tänään 11. Huh.
Huomenna tulisivat seiskat, mutta silloin pyyhällän Ylöjärvelle puhumaan vinkkauksesta. Kuka väittää, että kirjastolaisen elämä on tylsää ja rauhallista??
torstaina, elokuuta 14, 2008
La scuola
Koulu - mikä ihana asia.
Kesä meni töissä vaihteella 2 ja puoli. Luetteloiden juttuja, jotka olivat jääneet roikkumaan. Tarkistellen listoja, tehden minihankintoja ja tiskissä päivystäen. Elokuun alussa olin melkein valmis raapimaan seiniä ja kirkumaan.
Ei ole lastenkirjastoihmistä tehty kesätyöläiseksi, ei.
Elokuun toisella viikolla sain viimein lähettää paimenkirjeen opettajille, rykäistä (harjoittelijan auliilla avustuksella!!) nelosten tiedonhaunopetuksen koneelle ja printteristä ulos sekä aloittaa kalenterin täyttämisen.
Meillä käy luokkia aamuisin suhteellisen paljon. Tai en minä tiedä, onko niitä paljon. Ei ole koskaan tullut vertailleeksi kenenkään kanssa. Sivukirjastojen vieressä olevien koulujen kaikki luokat käyvät lähikirjastoissaan, mikä on mahdeista mahdeinta! Sata prossaa on aika hyvä vertailuluku.
Pääkirjasto palvelee kahta alakoulua, joista toisesta vieraillaan innolla - jokainen luokka eskareista lähtien. Isolta keskustakoululta käy useita luokkia, kaikkia ei olisi ehkä mahdollistakaan mahduttaa mukaan. Ainakaan ennen virallista aukioloaikaa, jolloin minä mieluiten otan koululuokat vastaan. Silloin on aikaa keskittyä lapsiin, ei tarvitse hyssyttää muiden kuin omien korvien vuoksi ja opettajien kanssakin ehtii vaihtaa kuulumiset.
Kalenterini mukaan kolmen päivän aikana olen varannut viidelletoista (15) luokalle säännöllisen kirjastokäyntiajan koko syksyksi neljän viikon välein.
Minun lapseni.
Ensimmäiset tulivat tänään, kun kahden päivän työuran jälkeen jäin sairaslomalle. Armottoman flunssan kourissa ja jysäripäänsärystä kärsien vietän vielä huomisenkin kotona.
Koululaiset, mikä ihana infektiopesueeni!
Kesä meni töissä vaihteella 2 ja puoli. Luetteloiden juttuja, jotka olivat jääneet roikkumaan. Tarkistellen listoja, tehden minihankintoja ja tiskissä päivystäen. Elokuun alussa olin melkein valmis raapimaan seiniä ja kirkumaan.
Ei ole lastenkirjastoihmistä tehty kesätyöläiseksi, ei.
Elokuun toisella viikolla sain viimein lähettää paimenkirjeen opettajille, rykäistä (harjoittelijan auliilla avustuksella!!) nelosten tiedonhaunopetuksen koneelle ja printteristä ulos sekä aloittaa kalenterin täyttämisen.
Meillä käy luokkia aamuisin suhteellisen paljon. Tai en minä tiedä, onko niitä paljon. Ei ole koskaan tullut vertailleeksi kenenkään kanssa. Sivukirjastojen vieressä olevien koulujen kaikki luokat käyvät lähikirjastoissaan, mikä on mahdeista mahdeinta! Sata prossaa on aika hyvä vertailuluku.
Pääkirjasto palvelee kahta alakoulua, joista toisesta vieraillaan innolla - jokainen luokka eskareista lähtien. Isolta keskustakoululta käy useita luokkia, kaikkia ei olisi ehkä mahdollistakaan mahduttaa mukaan. Ainakaan ennen virallista aukioloaikaa, jolloin minä mieluiten otan koululuokat vastaan. Silloin on aikaa keskittyä lapsiin, ei tarvitse hyssyttää muiden kuin omien korvien vuoksi ja opettajien kanssakin ehtii vaihtaa kuulumiset.
Kalenterini mukaan kolmen päivän aikana olen varannut viidelletoista (15) luokalle säännöllisen kirjastokäyntiajan koko syksyksi neljän viikon välein.
Minun lapseni.
Ensimmäiset tulivat tänään, kun kahden päivän työuran jälkeen jäin sairaslomalle. Armottoman flunssan kourissa ja jysäripäänsärystä kärsien vietän vielä huomisenkin kotona.
Koululaiset, mikä ihana infektiopesueeni!
tiistaina, elokuuta 05, 2008
Timantteja ja turkulaisia + sukupuolirooleja
Mää oon timantti! Kiitokset Kiirunalle, joka uskaltaa kirjoittaa rehellisesti vaikeista aiheista ja Intastellalle, jonka blogia luen säännöllisesti ja jonka mielipiteet käyvät yhteen usein. Kuten tästä postauksesta myöhemmin saatte huomata! Lisäksi viehätyin suuresti saamani palkinnon perusteista: "Ruokkii salaista kirjastonhoitajaani, joka ymmärtää, miten aakkostamisesta voi saada sivukaupalla paasausta aikaiseksi."
Palasin juuri Turusta. Turussa on aina ihanaa, mutta tällä kertaa supersellaista, sillä löhösin kaksi päivää hyvien ystävien luona enkä tehnyt mitään. Se osoittaa minut pahaksi, mutta rentoutuneeksi ihmiseksi. Kiitos, rakkaat naispaholaiseni!
Turussa tapahtuu aina jotain. Tällä kertaa tuulilasinpyyhkijät sanoivat piuuufffff, ja vääntö loppui keskellä kaupunkia kaatosateessa. Onneksi vanha näppituntuma vei Imaamin kulmalle, eikä siitä ollut enää pitkä matka silmät kiinni. Vain Turussa vastaa tavallisen sähkökorjaamon puhelimeen sunnuntai-iltana kiltti setä, joka korjaa auton seuraavana päivänä muutamassa tunnissa ilman, että koko lomaraha menee siihen. Kiitos, kiltti setä.
Ja vielä rakkaan Nummen kirjaston lähellä! (mainos, vink vink)
Sedittelystä tuli mieleen tädittely tuli mieleen tytöttely tuli mieleen sukupuoliroolit, joista keskustelu jo ryöpsähtikin edellisen postauksen kommenteissa Matin, Librarianin ja Markku-sedän toimesta.
Valitan, rakkaat lukijani, seuraa Antipaljastus. *gosh*
Minä en pidä niistä.
Erityisesti kommentit "aina niitä on ollut ja silti lapsista on kasvanut ihan hyviä", eivät iske. Onko maailma muka tasa-arvoinen ja -vertainen paikka? Juu, minusta on kasvanut ihan potra tyttö niin henkisesti kuin fyysisestikin, enkä varmasti ole ainoa, mutta voin vaikka vannoa, ettei vahvempi naisnäkökulma tai sukupuoliroolien himmaaminen lasten- ja nuortenkirjoissa olisi tätä kehitystä haitannut. Aika suurella todennäköisyydellä edistänytkin.
Luin itse paljon poikakirjoja, kuten varmasti useimmat tytöt. Samastuminen ei ole siis pelkkä sukupuolikysymys. Ja jo pitkään olen ajatellut poikien kärsivän simppeleistä roolituksista enemmän kuin tyttöjen. Naisenmalleja kulttuurissamme löytyy jo monenlaisia, moninaisia miehiä vähemmän. Sellainen simppeli sukupuoliroolien kääntäminen päälaelleen ei bahtinilaista karnevalismia mukaillen yhteiskuntaa mullista, mutta kyllä minua virkistivät kovasti mm. nämä kirjat.
Uudemmissa kuvakirjoissa erityisesti olen ihastunut Pija Lindenbaumin kuvakirjoihin, Kenta ja barbiet
tuo aika mielenkiintoisesti uutta näkökulmaa rooleihin ja Pikku-Litti ja lempparieno puhuu homoseksuaalisuudesta suomalaiseen lastenkirjallisuuteen harvinaisella tavalla.
Nykypäivänä on vaikea ajatella aapisesta löytyvän Aale Tynnin runoa N-kirjaimen kohdalla: "Neekeri pesee kasvojaan, muttei valkene ollenkaan". :O. (ja nyt saan varmasti valkoisen voiman kannattajia lukemaan kirjastolaitoksemme tilasta :D).
En minä ole hankkimatta Miinaa ja Manua, enkä paheksu Tarzaneita. Minusta on vain tärkeää tiedostaa niiden sisältämä ideologia. Nykypäivän lapset elävät omaamme liberaalimmassa ja vapaamielisemmässä ympäristössä - ja ovat lisäksi äärettömän sanavalmiita ja kyseleviä. Ihan parhaita keskusteluja saadaan aikaan juuri näistä jutuista! Kuinka maailma on muuttunut, kuinka ennen ajateltiin, millaista nyt on ja millaista voisi olla... Ei kieltämällä edistytä, kirjarovioilla mitään ratkaista. Älyllisellä kyseenalaistamisella kyllä.
Olen siis ihan täysverinen Kukkahattuantitäti - jolla on ehjät pyyhkijät ja muutama lomapäivä jäljellä!
sunnuntaina, heinäkuuta 27, 2008
Edit
Paneeli meni mukavasti paitsi.
Pahoittelen kuulijoilta kommenttia, jossa vertasin Harrya ja Hermionea Miinaan ja Manuun!!! Puheenvuoro ei kuulunut niihin valmisteltuihin ja suunniteltuihin.
Kiitos kahviseuralle kahviseurasta.
Tommi Evilä-kirja on oivallinen lahja.
Minä menen nukkumaan ja palaan ihaniin saamiini bloginappeihin seuraavassa postauksessa.
Pahoittelen kuulijoilta kommenttia, jossa vertasin Harrya ja Hermionea Miinaan ja Manuun!!! Puheenvuoro ei kuulunut niihin valmisteltuihin ja suunniteltuihin.
Kiitos kahviseuralle kahviseurasta.
Tommi Evilä-kirja on oivallinen lahja.
Minä menen nukkumaan ja palaan ihaniin saamiini bloginappeihin seuraavassa postauksessa.
lauantaina, heinäkuuta 26, 2008
Conia ja Tommi - kirjastonhoitajan monipuolinen viikonloppu
Palasin juuri Kalevan kisoista, joissa EI hypännyt Tommi Evilä. Olen ollut katsomassa tänä kesänä kaksia urheilukilpailuja, joissa ensimmäisissä yksi alle viisivuotiaiden sarjan osallistuja tuuletti komeasti tehtyään oman ennätyksensä: 1,15m. Odotin koko viime viikon, että näkisin seitsemän metriä pidemmän hypyn. Melkein onnistui.
Mutta Evilä ei hypännyt, ja se on lähellä maanpetturuutta Ratinan stadionilla. Lisäksi se aiheutti esteettistä deprivaatiota.
Huomenna Finnconiin, johon en sittenkään ehtinyt osallistua siinä mittakaavassa kuin suunnitteilla oli. Miksi ihmisellä on Elämä, joka tuppaa aina tuhoamaan hyvät suunnitelmat? Jos ei olisi mukavia ystäviä tai hyvää ruokaa tai vieraita, jotka piristävät, voisin ihan rauhassa samoilla maanisesti kirjallisuustapahtumissa läpi Suomenniemen ja lukea lähes jokaisen ilmestyvän nuortenkirjan.
Hmmm... Ylöskirjoitettuna tuo onneksi näyttää vielä aika sairaalta. Taidan keskittyä siihen vasta lähempänä viisikymppisiäni.
Jos olette maisemissa, tulkaa moikkaamaan 11-12 seminaariin. Jännittää. Ehkä enemmän kuin Evilää. Pekingissä.
Mutta Evilä ei hypännyt, ja se on lähellä maanpetturuutta Ratinan stadionilla. Lisäksi se aiheutti esteettistä deprivaatiota.
Huomenna Finnconiin, johon en sittenkään ehtinyt osallistua siinä mittakaavassa kuin suunnitteilla oli. Miksi ihmisellä on Elämä, joka tuppaa aina tuhoamaan hyvät suunnitelmat? Jos ei olisi mukavia ystäviä tai hyvää ruokaa tai vieraita, jotka piristävät, voisin ihan rauhassa samoilla maanisesti kirjallisuustapahtumissa läpi Suomenniemen ja lukea lähes jokaisen ilmestyvän nuortenkirjan.
Hmmm... Ylöskirjoitettuna tuo onneksi näyttää vielä aika sairaalta. Taidan keskittyä siihen vasta lähempänä viisikymppisiäni.
Jos olette maisemissa, tulkaa moikkaamaan 11-12 seminaariin. Jännittää. Ehkä enemmän kuin Evilää. Pekingissä.
sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2008
Miksi kirjastoissa on harjoittelijoita?
Pirkkalan kirjastoon tuli harjoittelija alkukesästä. Niin tuli moneen muuhunkin suomalaiseen kirjastoon.
Harjoittelijoista on vaivaa. He eivät tunne talon tapoja. He eivät tiedä, kuka henkilökunnasta vaatii varovaista maanittelua ja kenelle pitää sanoa jyrkästi. Eikä tietoakaan siitä, mihin palautuskirjat laitetaan ja missä järjestyksessä. Sitä paitsi kimpan seutuvarauskäytäntö on muuttunut teknisesti, eikä vakihenkilökuntakaan sitä oikein ymmärrä, ja kun sitä selittää harjoittelijalle, kärähtää ikävästi omasta ammattitaidottomuudestaan.
Harjoittelijan tuntee siitä, että se kysyy aina "miksi?" Kyllähän jokainen useamman vuoden kirjastossa työssä ollut tietää, ettei asioihin ole järjellisiä perusteita. Ne vain ovat. Koska ovat aina niin olleet. Koska kukaan ei ole viitsinyt käytäntöä muuttaa, vaikka tarvetta olisikin ollut. Koska sitten pitäisi järjestää asia jotenkin uudella tavalla.
Pirkkalaan tuli siis Virpi. Aakkostammeko sanoittain vai kirjaimittain? (En edes ymmärtänyt tätä kysymystä ennen esimerkkejä) Onko Mc Mac vai Mc? St Saint vai St? Ovat numerot ensimmäisinä, viimeisinä vai kirjaiminlausuttuina aakkostettuina? Sitten se teki meille paperin, jossa on kirjoitettu ylös se, miten hyllytämme. Nyt me hyllytämme kaikki samalla tavalla.
Sitten aloitimme kesäpoistot. Koska uusi kirjasto on jo neljännesosaksi rakennettu, niitä tuli paljon. Kahden vuoden päässä oleva muutto kajastelee jo niin mielessä kuin välilevyissä, ja käsikirjastoa purettiin paljon. Kellarin varastosta lähti ulkoilemaan *monta* kirjaa.
"Miksi ei pidettäisi suuria kirjamyyjäisiä?" Argh. Ensimmäinen ajatukseni: Koska se tietää vaivaa, hälinää, eikä niin ole ennenkään tehty - ainakaan pitkään aikaan. Sitten sain itseni kiinni. Minä olen laitostunut perus-sihisijäksi neljässä vuodessa!! Kaikki erityinen ja muiden keksimä, jolta vaaditaan minulta edes pientä panostusta, pitää dissata heti. Argh argh.
Onneksi henkilökunnassamme on ihmisiä, jotka ymmärtävät innostumisen ja ideoinnin arvon.
Nyt meillä on kirjaston suuri poistomyynti ma 21.7 - ke 23.7.2008.
Tervetuloa penkomaan arkistojen aarteita ja lomalukemista niin tieto-, romsku- kuin lastenkirjoista!
Kiitos Virpille, joka kunnon kirjastolaisena käyttää aikaansa myös näiden kissojen kanssa :).
ps. Terveisiä myös nykyisille ammattilaisille, aikanaan harjoittelijoille: Heinille isoon kirjastoon, Ilkalle, Pialle, nyky-sijais-Marittalle.
pps. Pirkkalan kirjaston ensimmäinen harjoittelijako? Eh, yksi Antitäti :).
Harjoittelijoista on vaivaa. He eivät tunne talon tapoja. He eivät tiedä, kuka henkilökunnasta vaatii varovaista maanittelua ja kenelle pitää sanoa jyrkästi. Eikä tietoakaan siitä, mihin palautuskirjat laitetaan ja missä järjestyksessä. Sitä paitsi kimpan seutuvarauskäytäntö on muuttunut teknisesti, eikä vakihenkilökuntakaan sitä oikein ymmärrä, ja kun sitä selittää harjoittelijalle, kärähtää ikävästi omasta ammattitaidottomuudestaan.
Harjoittelijan tuntee siitä, että se kysyy aina "miksi?" Kyllähän jokainen useamman vuoden kirjastossa työssä ollut tietää, ettei asioihin ole järjellisiä perusteita. Ne vain ovat. Koska ovat aina niin olleet. Koska kukaan ei ole viitsinyt käytäntöä muuttaa, vaikka tarvetta olisikin ollut. Koska sitten pitäisi järjestää asia jotenkin uudella tavalla.
Pirkkalaan tuli siis Virpi. Aakkostammeko sanoittain vai kirjaimittain? (En edes ymmärtänyt tätä kysymystä ennen esimerkkejä) Onko Mc Mac vai Mc? St Saint vai St? Ovat numerot ensimmäisinä, viimeisinä vai kirjaiminlausuttuina aakkostettuina? Sitten se teki meille paperin, jossa on kirjoitettu ylös se, miten hyllytämme. Nyt me hyllytämme kaikki samalla tavalla.
Sitten aloitimme kesäpoistot. Koska uusi kirjasto on jo neljännesosaksi rakennettu, niitä tuli paljon. Kahden vuoden päässä oleva muutto kajastelee jo niin mielessä kuin välilevyissä, ja käsikirjastoa purettiin paljon. Kellarin varastosta lähti ulkoilemaan *monta* kirjaa.
"Miksi ei pidettäisi suuria kirjamyyjäisiä?" Argh. Ensimmäinen ajatukseni: Koska se tietää vaivaa, hälinää, eikä niin ole ennenkään tehty - ainakaan pitkään aikaan. Sitten sain itseni kiinni. Minä olen laitostunut perus-sihisijäksi neljässä vuodessa!! Kaikki erityinen ja muiden keksimä, jolta vaaditaan minulta edes pientä panostusta, pitää dissata heti. Argh argh.
Onneksi henkilökunnassamme on ihmisiä, jotka ymmärtävät innostumisen ja ideoinnin arvon.
Nyt meillä on kirjaston suuri poistomyynti ma 21.7 - ke 23.7.2008.
Tervetuloa penkomaan arkistojen aarteita ja lomalukemista niin tieto-, romsku- kuin lastenkirjoista!
Kiitos Virpille, joka kunnon kirjastolaisena käyttää aikaansa myös näiden kissojen kanssa :).
ps. Terveisiä myös nykyisille ammattilaisille, aikanaan harjoittelijoille: Heinille isoon kirjastoon, Ilkalle, Pialle, nyky-sijais-Marittalle.
pps. Pirkkalan kirjaston ensimmäinen harjoittelijako? Eh, yksi Antitäti :).
lauantaina, heinäkuuta 05, 2008
Lomalla...
...saa käyttää niitä t-paitoja, joiden teksti ei sovi asiakaspalveluun. (Ei, en anna esimerkkejä. Kutsukaa jätskille, niin näette.)
...voi lukea 3 kirjaa päivässä.
...työasiat selkityvät kuin vahingossa, ja saa rauhassa soittaa niitä puheluita, joita töissä ollessaan ei ehtinyt
...on mukava tutustua uuteen genreen. Tänä kesänä se on ollut vampyyrisarjakuva. (Jos ette ymmärrä, kuinka vaikeaa on olla vampyyri modernissa maailmassa, suosittelen Ivanpiiria. Samalla se on surullinen ja traaginen rakkaustarina. Harlan Draka kolahti myös.
...saa syödä nauriita, leipää, kirsikoita ja kahvia.
...ei tule koskaan pimeä.
...voi lukea 3 kirjaa päivässä.
...työasiat selkityvät kuin vahingossa, ja saa rauhassa soittaa niitä puheluita, joita töissä ollessaan ei ehtinyt
...on mukava tutustua uuteen genreen. Tänä kesänä se on ollut vampyyrisarjakuva. (Jos ette ymmärrä, kuinka vaikeaa on olla vampyyri modernissa maailmassa, suosittelen Ivanpiiria. Samalla se on surullinen ja traaginen rakkaustarina. Harlan Draka kolahti myös.
...saa syödä nauriita, leipää, kirsikoita ja kahvia.
...ei tule koskaan pimeä.
maanantaina, kesäkuuta 23, 2008
Kirjaston setädit - Tour 2008!
Nyt, juuri nyt, on se suuri päivä, kun viimeinkin uskallan paljastautua!
Epämääräiset suunnitelmat ovat muuttuneet tarpeeksi realistisiksi, uhkakuvat kehitelty tarpeeksi pelottaviksi ja voitettu, varoittavat sanat hylätty ja heittäydytty uskalluksen vietäväksi.
Syksyllä Kirjaston setädit (Antitäti, Markku-setä ja Sarjis-Matti) anovat viikon vapaata ja suuntaavat kohti pohjoista. Mukaan lähtee makuupusseja, noitahattuja, "kirjaston täti" -paitoja, kauhumeikkejä, kynttilöitä, muistitikkuja, Power Point -esityksiä, vinkkauslappuja ja kymmeniä kirjoja. Ja banaanitertunkin pojat ovat luvanneet allekirjoittaneelle ostaa, sillä kestän nukkumispuolella äärimmäisiäkin olosuhteita, mutta jos minua ei ruoki säännöllisesti kahden tunnin väliajoin, on kauhuvinkkarin paras kaveri irti.
Luvassa on siis Suomen laajuudessa harvinainen, jos ei ainutlaatuinen (;)) vinkkarikiertue, joka kurottaa yli seutuyhteistyönkin kansallisen kimppailun asteelle. Tarjolle on asetettu perusvinkkauksen lisäksi kauhua ja sarjista, ja jonkinlaisia puhekeikkojakin mukaan mahtunee.
Kiertuepaitoja mietitään, ja tarkoituksena on tietysti tunnollisesti blogata reissun etenemisestä ja kuulumisista mahdollisimman reaaliaikaisesti.
Turha kai sanoakaan, että Tour 2008 nostaa kummasti liki-lomailevan kirjastolaisen intoa ahmia uutuuksia ja kehitellä monenlaisia vinkki-ideoita. Meininki on jo löytynyt, ja tarkempia sekä teknisempiä speksejä ilmestyy Kirjavinkkari-blogiin kesän loppupuolella.
Yksi kynnyskysymys on jo ratkaistu: autossa tullaan kuuntelemaan ainakin tätä, tätä ja tätä.
(Ja tätä, mutta älkää kertoko Setätien setä-puoliskoille!!)
Epämääräiset suunnitelmat ovat muuttuneet tarpeeksi realistisiksi, uhkakuvat kehitelty tarpeeksi pelottaviksi ja voitettu, varoittavat sanat hylätty ja heittäydytty uskalluksen vietäväksi.
Syksyllä Kirjaston setädit (Antitäti, Markku-setä ja Sarjis-Matti) anovat viikon vapaata ja suuntaavat kohti pohjoista. Mukaan lähtee makuupusseja, noitahattuja, "kirjaston täti" -paitoja, kauhumeikkejä, kynttilöitä, muistitikkuja, Power Point -esityksiä, vinkkauslappuja ja kymmeniä kirjoja. Ja banaanitertunkin pojat ovat luvanneet allekirjoittaneelle ostaa, sillä kestän nukkumispuolella äärimmäisiäkin olosuhteita, mutta jos minua ei ruoki säännöllisesti kahden tunnin väliajoin, on kauhuvinkkarin paras kaveri irti.
Luvassa on siis Suomen laajuudessa harvinainen, jos ei ainutlaatuinen (;)) vinkkarikiertue, joka kurottaa yli seutuyhteistyönkin kansallisen kimppailun asteelle. Tarjolle on asetettu perusvinkkauksen lisäksi kauhua ja sarjista, ja jonkinlaisia puhekeikkojakin mukaan mahtunee.
Kiertuepaitoja mietitään, ja tarkoituksena on tietysti tunnollisesti blogata reissun etenemisestä ja kuulumisista mahdollisimman reaaliaikaisesti.
Turha kai sanoakaan, että Tour 2008 nostaa kummasti liki-lomailevan kirjastolaisen intoa ahmia uutuuksia ja kehitellä monenlaisia vinkki-ideoita. Meininki on jo löytynyt, ja tarkempia sekä teknisempiä speksejä ilmestyy Kirjavinkkari-blogiin kesän loppupuolella.
Yksi kynnyskysymys on jo ratkaistu: autossa tullaan kuuntelemaan ainakin tätä, tätä ja tätä.
(Ja tätä, mutta älkää kertoko Setätien setä-puoliskoille!!)
perjantaina, kesäkuuta 13, 2008
Mitä teini tahtoo?
Ihan ensiksi, lukekaa Hambergin Linan yökirja. Siitä saa vähän alkumakua Elämästä, jos tuo aika armollisesti on itseltä päässyt unhoittumaan.
Kyselyn tulokset ovat nyt valmiit. Sadastakahdeksastakymmenestäkahdeksasta (188) vastauksesta kävi ilmi, että:
1) blogin perustamisesta on kiinnostunut 72 nuorta
2) IRC-galleriasta 52 (ja jotkut kommentoi, että "kaikki osaa jo")
3) tiedonhakua kirjastossa esitelmän tekoa varten tahtoisi opiskella 82 koululaista - suurin innostusprosentti.
4) del.icio.us kiinnosti 56 teiniä, ja kuten Matti kommenteissa aiemmin epäili, palvelun tunnettavuus oli heikohko. Useampi kysyi, mikä ihme se on...
5) Flickr ja muut kuvapalvelut eivät myöskään olleet kaikille tuttuja, mutta kiinnostusta piisasi. Yhteensä 75 nuorta voisi olla valmis osallistumaan.
6) kirjavinkkaus innosti myös paljon: 77 oppilasta tahtoi tietää uutuuskirjoista, ja muutama erikoismaininta kauhukirjoista ja vampyyreista paljasti, että Kauhutäti oli kohdannut otollista maaperää.
Vastaukset olivat lähes kaikki todella asiallisia, ja ennen kaikkea paatunutta kirjastotyöläisen sydäntä kosketti se, että kysymyksiä oli todella pohdittu. Harvassa paperissa kaikki rastit olivat samassa sarakkeessa - yleensä muutama juttu kiinnosti, loput eivät.
Yhteenvetona sen verran, että ns. perinteiset kirjastojutut tuntuvat pitävän pintansa. Tiedonhaku ja kirjojen esittely. Muustakin ollaan kiinnostuneita, ja tuohon kirjastomme pitää pystyä vastaamaan. Ennen kaikkea toivon kuitenkin, että opettajat ottaisivat enemmän yhteyttä suoraan kirjastoon, kun esitelmien teko on ajankohtaista. Tällöin tiedonhaun opetus vastaa suoraan koululaisen tarpeisiin, eikä kirjastotyöläisen tarvitse hiki päässä keksiä hypoteettisiä esimerkkihakuja, joilla ei ole minkäänlaista relevanssia ihmisen elämässä.
Kyllä tästä jotain syntyy!
Koulujen loppumisen jälkeen on jotenkin orpo ja hylätty olo. Lapset karkaa kesälaitumille, eikä mulle ole mitään käyttöä... Jos joku järjestää mielettömät juhanuspippalot, otan vastaan kutsuja kommenttilootaani. Vaihtoehtona on juhannusyönä käydä tällaisella.
Kyselyn tulokset ovat nyt valmiit. Sadastakahdeksastakymmenestäkahdeksasta (188) vastauksesta kävi ilmi, että:
1) blogin perustamisesta on kiinnostunut 72 nuorta
2) IRC-galleriasta 52 (ja jotkut kommentoi, että "kaikki osaa jo")
3) tiedonhakua kirjastossa esitelmän tekoa varten tahtoisi opiskella 82 koululaista - suurin innostusprosentti.
4) del.icio.us kiinnosti 56 teiniä, ja kuten Matti kommenteissa aiemmin epäili, palvelun tunnettavuus oli heikohko. Useampi kysyi, mikä ihme se on...
5) Flickr ja muut kuvapalvelut eivät myöskään olleet kaikille tuttuja, mutta kiinnostusta piisasi. Yhteensä 75 nuorta voisi olla valmis osallistumaan.
6) kirjavinkkaus innosti myös paljon: 77 oppilasta tahtoi tietää uutuuskirjoista, ja muutama erikoismaininta kauhukirjoista ja vampyyreista paljasti, että Kauhutäti oli kohdannut otollista maaperää.
Vastaukset olivat lähes kaikki todella asiallisia, ja ennen kaikkea paatunutta kirjastotyöläisen sydäntä kosketti se, että kysymyksiä oli todella pohdittu. Harvassa paperissa kaikki rastit olivat samassa sarakkeessa - yleensä muutama juttu kiinnosti, loput eivät.
Yhteenvetona sen verran, että ns. perinteiset kirjastojutut tuntuvat pitävän pintansa. Tiedonhaku ja kirjojen esittely. Muustakin ollaan kiinnostuneita, ja tuohon kirjastomme pitää pystyä vastaamaan. Ennen kaikkea toivon kuitenkin, että opettajat ottaisivat enemmän yhteyttä suoraan kirjastoon, kun esitelmien teko on ajankohtaista. Tällöin tiedonhaun opetus vastaa suoraan koululaisen tarpeisiin, eikä kirjastotyöläisen tarvitse hiki päässä keksiä hypoteettisiä esimerkkihakuja, joilla ei ole minkäänlaista relevanssia ihmisen elämässä.
Kyllä tästä jotain syntyy!
Koulujen loppumisen jälkeen on jotenkin orpo ja hylätty olo. Lapset karkaa kesälaitumille, eikä mulle ole mitään käyttöä... Jos joku järjestää mielettömät juhanuspippalot, otan vastaan kutsuja kommenttilootaani. Vaihtoehtona on juhannusyönä käydä tällaisella.
keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2008
Ja ne hyvät
Ulkona sataa. On kylmä. Onneksi kirjasto on auki! Kiitettävästi lapsukaiset ovat löytäneet tänne lomallaankin, ja varma kesän merkki ei petä tänäkään vuonna. Sweet Valley High -sarja lähtee kiertoon. Joka talvi päätän poistaa sen nielemästä niukkoja hyllymetrejä, ja joka kesäkuun ensimmäinen siitä poksahtavat ensimmäiset varaukset sähköpostiin.
Ehkä se vaatii tietyn lämpötilan tai hormonitason lukijaltaan? Mistä päästäänkin seuraavaan asiaan:
Yläkoululaisten "Mitä kirjasto voi tehdä hyväksesti" -kyselyn tuloksia lisää. "Hyvä idea!" -kohtaan olivat pistäneet ainakin yhden rastin monet: 228 oppilasta. Tulkinta on hiukan vaikeaa, mutta uskon näin vastanneiden käyttävän palvelua tai olevan siitä kiinnostuneita. Ehkä heidän mielestään näitä palveluita voi hyvin käyttää kirjastossa, tai ne sopivat kirjaston pirtaan. Hiukan epätieteellisen nopeasti tutkimalla suosituimmiksi osoittautuivat IRC-galleria (yllätys, yllätys ;)), tiedonhaku kirjastosta esitelmiä varten ja kirjavinkkaus. Omat ystävänsä löysi myös Flickr- ja muut kuvapalvelut.
Hurjinta minusta on se, että 188 oppilasta koki voivansa ehkämahdollisestijoskus osallistuvansa johonkin kirjaston järjestämään juttuun/koulutukseen.
Mitkä näistä ovat suosituimpia - sen saatte kuulla ensi kerralla...
Näin innolla Kirjatti haikailee uuteen kotiinsa:
.JPG)
Ei ole mitään säälittävämpää kuin eksynyt kissa. Paitsi ehkä poistovaatimusten alle nääntynyt lastenkirjastonhoitaja, joka ei uskalla tulla sateesta sisään.
Ja nyt kun kirjoitin ylempänä sanan "pirtaan", soi päässä koko ajan tämä.
Ehkä se vaatii tietyn lämpötilan tai hormonitason lukijaltaan? Mistä päästäänkin seuraavaan asiaan:
Yläkoululaisten "Mitä kirjasto voi tehdä hyväksesti" -kyselyn tuloksia lisää. "Hyvä idea!" -kohtaan olivat pistäneet ainakin yhden rastin monet: 228 oppilasta. Tulkinta on hiukan vaikeaa, mutta uskon näin vastanneiden käyttävän palvelua tai olevan siitä kiinnostuneita. Ehkä heidän mielestään näitä palveluita voi hyvin käyttää kirjastossa, tai ne sopivat kirjaston pirtaan. Hiukan epätieteellisen nopeasti tutkimalla suosituimmiksi osoittautuivat IRC-galleria (yllätys, yllätys ;)), tiedonhaku kirjastosta esitelmiä varten ja kirjavinkkaus. Omat ystävänsä löysi myös Flickr- ja muut kuvapalvelut.
Hurjinta minusta on se, että 188 oppilasta koki voivansa ehkämahdollisestijoskus osallistuvansa johonkin kirjaston järjestämään juttuun/koulutukseen.
Mitkä näistä ovat suosituimpia - sen saatte kuulla ensi kerralla...
Näin innolla Kirjatti haikailee uuteen kotiinsa:
.JPG)
Ei ole mitään säälittävämpää kuin eksynyt kissa. Paitsi ehkä poistovaatimusten alle nääntynyt lastenkirjastonhoitaja, joka ei uskalla tulla sateesta sisään.
Ja nyt kun kirjoitin ylempänä sanan "pirtaan", soi päässä koko ajan tämä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)