sunnuntaina, lokakuuta 24, 2010

Huone 13

...löytyi Järvenpään kirjastosta!



Mukava kokoontumistila on koristeltu Kauhuvinkkaria varten aivan uskomattoman hienoksi. Etenkin araknofobiasta kärsiville oli monta mukavaa yllätystä...



Vinkkauskeikoille lähdetään usein klo 6 aamulla. Silloin on kelmeä ja aavemainen olo. Onneksi kirjastossa oli löydetty minulle sopiva kavaljeeri, jonka kanssa sopi odottaa 5-6 - luokkalaisia ryhmiä! Yhteensä vinkattuja luokkia kävi seitsemän - lähes 150 peloteltua oppilasta.



Kirjoille oli rakennettu varsinainen alttari, josta löytyi monenmoista kauhistusta. Joka vinkkauksen jälkeen eteen kerääntyikin joukkio oppilaita selailemaan kirjoja ja tutkailemaan rekvisiittaa. Punasilmäinen rotta niskassa sai kiljumaan, ja hämähäkinverkko tarttui mukavasti hiuksiin...



Pianon päälle oli asetettu tuoppi odottamaan aavesoittajaa. Oli ihanaa vinkata elävän kynttilän valossa! Tosin ystävällinen kirjastolainen luovutti päiväksi käyttöön myös pyöränlamppunsa, jonka valossa oli hyvä näyttää kirjojen kansikuvia ja vinkkarin rumaa irvistystä.



Näin kuolleelta onnistun näyttämään vain harvoin. Kiitos kuvaajalle :)!



Opettajille oli tehty upeat, kuvitetut listat vinkatuista kirjoista. Lista löytyy myös Kirjavinkkariblogista (se toinen, eka on yläkoululista). Kirjoja oli kerätty mahtavia määriä lainakappaleiksi, ja kesken taisivat loppua vain Carmanin Luurankopuro, Sisätön Kummitusten luokka ja se Huone 13.



Järvenpään kirjasto on tunnettu The Tädeistään, mutta lisään joukkoon vielä harvinaisen kauhutietoisen ja mukavan kirjastoporukan sekä järkyttävän hyvän pullan!

Kauhutäti kiittää ja irvistää.

tiistaina, lokakuuta 12, 2010

Afternoons & Coffeespoons

Joskus sitä miettii, miksi ihmiset hakeutuvat kirjastoalalle. Viimeisen kuukauden aikana olen kuullut, kuinka useimmat kirjastolaiset ovat:

- hiljaisia

- vetäytyviä

- arkoja

- konservatiivisia

- alisuorittajia

- vähän naurettavia omassa täpinässään

- vapaamatkustajia kovassa yhteiskunnassa

ja kuinka kirjastoon kannattaa hakeutua, jos haluaa välttyä paineilta ja stressiltä.


Tässä yhden viikon lista, mitä kirjastossa tapahtuu:

ma
klo 8-10
- Viikonlopun kirjastovihkiäisten siivous, tuolien kantaminen, pianolla Koivuniemen Aikuinen nainen
klo 10:
- Päiväkotiryhmän vierailu
- Satutunti
(ei pitäisi olla päällekkäin, mutta kun meni pakka sekaisin varauksissa)
klo 13.15
- Koululaisryhmä, palautus ja lainaus

ti

klo 8-10 Maanantai-illan kaaoksen siivous, kahvikuppi ennen avaamista
klo 9 Posti tulee ja tuo 5 BTJ:n laatikkoa täynnä kirjoja. Sivari aloittaa purkamisen ja jakaa kirjat luetteloijien huoneisiin, jotta ne pääsevät hyllyyn mielellään saman viikon aikana
klo 10 Päiväkotiryhmän vierailu
klo 10-11 Valmistaudun huomiseen vinkkaukseen
klo 11 Koululaisryhmä, palautus ja lainaus
klo 12 minulla kokous Tampereella, ankaraa vääntöä klo 15 asti
klo 13 Yläkoululuokan tutustumiskäynti: esittely, tunnuslukujen laitto

ke

klo 8.15 Englanninkielinen vinkkaus lukiolaisille, 25 kpl. Kesto 1h 15 min.
klo 8-10 Muut hyllyttävät lasten- ja nuortenpuolenkin, koska olen kiinni
klo 9.30 Pienryhmä koululaisia, palautus ja lainaus
klo 9.45 Toinen ryhmä englanninvinkkausta, 25 kpl
klo 10 Koululaisryhmä, palautus ja lainaus
klo 10.45 Koululaisryhmä, palautus ja lainaus
klo 12 Koululaisryhmä, palautus ja lainaus
klo 13-15 Uuden verkkokirjaston ekojen sisältöjen tekemistä, yhden uuden jutun suunnittelua, tulevan projektin aikataulujen vääntöä Tracy Chapman soundtrackina.

to

klo 8-9.30 Hyllytys
klo 9.30-10.15 Pikkukoulun tutustumiskäynti, esittely, tunnuslukujen laitto
klo 10.15-11 Toinen samanlainen porukka
klo 11 Koululaisryhmä, palautus ja lainaus
klo 11.45 Koululaisryhmä, palautus ja lainaus
klo 12-13.30 Asiakaspalveluvuoro tiskissä
Iltapäivällä yritän ehtiä viemään uusia kirjoja rekisteriin ja anoa loman ensi viikolle (josta yksi päivä menee koulutuksessa ja yksi keikalla kauhuvinkkaamassa. Gaslight Anthem, lääkärin määräyksestä.
klo 19 Yleisöluento kirjaston tiloissa

pe

Tulen myöhästymään, koska ihmiset eivät suostu noudattamaan säännöllistä elämänrytmiä ja minun pitää hoitaa homma.

Lisäksi *neljä* ihmistä on jossain ja paikalle saadaan *yksi* korvaava ihminen.

klo 8-9.45 Hyllytys, kirjojen hoitoa
klo 9.45-11 Englanninkielinen vinkkaus lukiolaisille, 25 kpl.
klo 10 Koululaisryhmä, palautus ja lainaus
klo 10.30 Koululaisryhmä, palautus ja lainaus
klo 11 Koululaisryhmä, palautus ja lainaus
klo 11.30 Koululaisryhmä, palautus ja lainaus
klo 12.20 Koululaisryhmä, palautus ja lainaus

Kaiken aikaa kirjasto on normaalisti auki klo 10-19, ja asiakaspalvelu pyörii. Lisäksi muilla työntekijöillä on omia koulutuksia, projekteja, sisätöitä, kokouksia yms., joista kuulen vain huikkauksena käytävältä.

Perjantai-iltana istun ja kuuntelen otsikon biisiä haaveillen. Ai niin, lauantaivuoro!

maanantaina, lokakuuta 04, 2010

Ihan kiva

Kaikki ovat varmasti nähneet toimittajan haastattelevan lasta. Mennään kyykkyyn (lapsen tasolle!!), otetaan mairea ilme (ystävällinen aikuinen!!) ja kysytään kannustavalla äänellä (mielipiteenvapaus!!): ”Nooh, mimmoista sun mielestä xxx oli?”

Vääjäämätön vastaus on aina: ”Ihan kiva”.

Jos kirjastojen käyttäjätutkimukset ovat vaikeita ja käyttämättömien tutkiminen lähes mahdotonta, ovat lapsille suunnatut kyselyt lähes varmasti tuomittuja. Me emme osaa kysyä oikein. Me olemme ihan kivoja ja siinä se.

Juuri sen vuoksi yritän kerätä ja diilata palautetta aina, kun se vain on mahdollista. Hali henkisesti niille vanhemmille, jotka kertovat lastensa kommenteista ja mietteistä kirjastokäynnin jälkeen tai vaikka lempikirjoista, pelottavista tarinoista, automaattien hienoudesta, ihan mistä vaan.

Varsinkin vinkkauksien jälkeen tahtoisin olla kärpäsenä katossa. Katoaako innostus vinkkarin kävellessä ovesta ulos? Jääkö jotain mieleen kerrottavaksi vanhemmille kotona? Millaiset kirjat vaivaavat – ja mitkä hyvällä, mitkä pahalla tavalla. Tapasin ringettematsissa tytön, joka kertoi äidilleen suurella äänellä minun olevan ”se, joka pelästytti mut sillä noitajutulla, mutta sit mä en ehtinyt lainaamaan sitä kirjaa kun joku vei sen”. Heti töihinpäästyäni tein maalivahdille varauksen Dahlin Kuka pelkää noitia – kirjasta. Yksi pieni kertoi pelänneensä Akimbo ja krokotiilimiestä niin, että melkein itketti. Teepä siitä johtopäätöksiä…

Oikeastaan parasta palautetta on perhe, joka tulee illalla kirjastoon ja kaikki alle metrikakskytsenttiset huikkaa: ”Moi, Reetta” ja ehkä kommentoivat koulun edellistä kirjastokäyntiä. Silloin tiedän, että olen palvellut asiakasta hyvin. Asiakasta, en lasta.

Tänään välitin palautteen Hervannan kirjaston tietotorille, jossa järjestetään koulutuksia jo esikoululaisillekin. Käynnin ohjelmasta oli kantautunut ennakkotietoja eskareille, ja eräs herkempi tapaus oli herennyt itkemään, koska ei kuitenkaan osaisi tehdä niin vaikeita juttuja. Kaverinsa oli lohduttanut: ”Kyllä ne siellä auttaa.” Käynnin jälkeen Herkkis oli ollut yhtä hymyä: ”Ne ihan oikeesti autto mua koko ajan!”

Kuningaskunta tuollaisesta palautteesta!