perjantaina, marraskuuta 28, 2008

Kauhua lakeuksilla

Olen viettänyt kaksi päivää Seinäjoella ja Peräseinäjoella kauhuvinkkaamassa ja puhumassa vähän aikuisillekin. Reissaaminen on ihanaa!



Kuten kuvasta näkyy, lavastus oli viimeisen päälle kammottavaa. Katosta riippuvissa hämähäkinseiteissä oli kumisia asukkaita, luurangot valtasivat katsomon ja lattialla oli *rotta*.



Kirjastoissa oli rakennettu erittäin toimiva konsepti erilaisista nuorille tarkoitetuista genreilloista, jotka olivat vetäneet väkeä hyvin.


Alan muuten oikeasti uskoa, että kauhuvinkatessani silmiini ilmestyy vaarallinen kiilto - se ei voi olla joka kerta vain kamerasta ja pimeydestä johtuva valoilmiö. Liiallinen heittäytyminen tilanteeseen voi aiheuttaa vaaraa katsojille...



Kauhukirjallisuus on mielenkiintoista, mutta väittäisin ihmisten saapuneen paikalle ennen kaikkea Jarkko Parkkisen kauhuelokuvaluennon houkuttelemina. Hieno paketti kauhun historiallisesta hämärästä lähelle nykypäivää! Bela Lugosin kieliongelmista (sic) Tappajasammakoihin ja Jasoniin asti. Perustietoa, knoppeja ja fiilistelyä samassa paketissa.

Toivon, että joku pyytää Jarkkoa puhumaan kauhuleffasta johonkin lähimaakuntaan, jotta pääsen kuuntelemaan jutun alusta loppuun uudestaan!

Vieraanvaraisuus oli huipussaan, ja ideoita sai taas maakuntakirjastokokoushysterian verran. Kirjastossa pelaaminen! Kauhuelokuva! Opiskelijat enemmän mukaan kirjastoalan koulutuksista lähtien! Aah, oih ja iih. Kiitos kaikkea ja kiitos paljon - meille myös.

Kiitos kaikille, jotka kuljettivat, ruokkivat, lavastivat ja opastivat.

Kiitokset kuvista Hanna Kotilalle.

torstaina, marraskuuta 27, 2008

Pirkkalan kirjaston uudet blogit avattu!

Nyt on vauhtia elämässä!

Tänään julkaistiin Pirkkalan kirjaston ihkauudet kirja-arvostelublogit!

Anna itsellesi lukuhetki koostuu Merja Rostilan vuodesta 1999 alkaen kirjoittamista aikuisten kirja-arvosteluista, ja sieltä löytyy todellisia aarteita!

Avaa kirja! on puolestaan allekirjoittaneen nuorten ja nuorten aikuisten kirjojen arvosteluista koottu blogi, jossa nuoret ovat toistaiseksi paremmin edustettuina.

Molempia blogeja päivitetään ahkerasti, ja niissä on mahdollisuus kommentoida, taistella ja vängätä asiallisissa rajoissa. Syötteet voi tilata molemmista joko rss- tai atom -muodossa. Jos haluat kirjoittaa arvostelun, laita se sähköpostilla Pirkkalan kirjastoon.

Virallinen etusivu löytyy täältä.

Olen hiukan mietiskellyt minuuttani ja ammatinvalintaani. Miten on mahdollista, että jokaisesta Suomen kolkasta löytyy niin älykkäitä, idearikkaita ja innokkaita kirjastolaisia? Matkalla kuulin eläkeikää lähestyvältä kollegalta ikimuistoisen lauseen: "Tätä työtä tehdään intohimosta!"

Haistakaa huilu, nutturastereotypiat. Ja menkää lukemaan meidän kirjablogeja!

maanantaina, marraskuuta 24, 2008

Kaikki maailman vinkkarit, liittykää yhteen!

Heti alkuun voin näyttää teille jotain, mitä kukaan Suomessa ei ole ennen nähnyt!!

Yli 50 vinkkaria yhdessä huoneessa:



Tampereen Kirjavinkkaripäivä paisui kokopäiväiseksi koulutukseksi Metson luentosalissa, kun osallistujia ilmoittautui kuutisenkymmentä. Maantieteellinen kattavuus: Rovaniemi - pääkaupunkiseutu, Joensuu - Pohjanmaa.



Aluksi nostettiin kissanhäntää :).



Markku Kesti Hollolasta ja Matti Karjalainen Tampereelta kertomassa kaikkia (hyvän maun) rajoja ylittäneestä Setädit-kiertueestamme. Antitäti antimahtui kuvaan, koska jonkun piti käyttää kameraa. Muilla ei kuulemma ollut yhtä hyvää kameraa, mutta ymmärsin vihjauksen vähemmälläkin :p. Puhumaan sentään päästettiin.

Jaana Kakkonen Nokialta kertoi mm. Kolmostien kirjavinkkari-projektistaan ja siitä, kuinka kirjastolaisen pitää käyttäytyä kohdatessaan rahaa. Keikkahommissa on uskallettava vastata palkkiotiedusteluihin, eikä verokarhua saa pelätä. Kaikki järjestyy kyllä...



Jaana kertoi toiminimen perustamisesta. Vaikka se kuulostaakin pelottavalta, kannattaa oma firma jo suhteellisen pienilläkin tuloilla. Toimialaksi kannattaa laittaa kaikki, mitä voi joskus kuvitella tekevänsä vinkkauksesta sanataiteeseen, satutunteihin, konsultointiin ja luennointiin. Noin aluksi. Vapaat kädet helpottavat toimintaa... Apua saa esim. täältä. Kokemuksista kannattaa kysyä myös suoraan Jaanalta (etunimi.sukunimi@nokiankaupunki.fi)



Joensuun Ulla Pötsönen on muutaman vuoden takainen vinkkauksen suomenmestari, ja sen huomaa! Ulla on informaatikko, joka vinkkaa, vetää nettisanataidekouluja, "raatamoja" (älkää vaan sanoko *työpaja* Ullan kuullen) yläkouluikäisille ja keksii uusia ideoita koko seutukunnan alueella.

Henkilökohtaisesti Antitäti ihastui eniten kirjaston järjestämään "Hevonen kirjallisuudessa" -iltaan, jota mainostettiin mm. kauppojen seinillä ja talleilla. Uusia asiakkaita lappoi paikalle tapahtumapäivänä - mm. ravimiehet olivat edustettuina. Tulossa on paniikkipaja joulukorttien tekemisestä – tietenkin sinä päivänä, kun kortit olisi viimeistään lähetettävä! Ullaan saa yhteyden sähköpostilla etunimi.sukunimi@jns.fi, kunhan muistaa jättää sukunimen öönpisteet pois.

Kirkkonummella on toteutettu mahtava Lukusankari-ohjelma jota Tampereella esitteli Riitta Keipi.



Viitos-kuutoset valitsevat itselleen hahmon, nimeävät sen ja lukevat kirjoja. Jokaisesta kirjasta on kontrolli, minkä jälkeen saa valita hahmolleen uuden varusteen. Mieletön idea, toteutus ja vaivannäkö!! Tällaista pitäisi olla nettisukupolven kirjastoelämöinti! (Minä haluan Draculan viitan...) Lisätietoja asiasta saa Riitta Keipiltä, etunimi.sukunimi@kirkkonummi.fi.

Työpajat eli lätinäläjät (kiitos, Markku) käynnistettiin iltapäivällä.



Suomi on lievästi sanottuna kirjava käytännöiltään - vinkkaustyössäkin. Useimmat meistä vinkkaavat yksin sekä hyvässä että pahassa. Taistelemme yksinäisiä taisteluitamme, nautimme egoistisesti työmme hedelmät. Suurissa kunnissa ja kaupungeissa tilanne on parempi - jopa parikymmentä vinkkaria yhdessä maantieteellisessä läjässä!



Meitä ei aina ymmärretä - onneksi kuitenkin useimmiten. Hyvä neuvo oli nostaa kissa työpöydälle ja puhua mutkat suoriksi työpaikoilla. Vinkkareiden etuudet saavat kaikki muutkin työyhteisössä, jotka lähtevät vinkkaamaan. Tämän voi tietysti sanoa kauniistikin...



Kirjavinkkaus on olennainen osa asiakaspalvelua! Vinkkaus on mainio tapa kohdata asiakkaita, ja avata kirjankansia = kirjallisuuden sisältöjä laajemmin. Vinkkari on kuin kirjaston sisäänheittäjä, joka tuo joka keikan jälkeen lisää asiakkaita taloon! Meillehän pitäisi maksaa tippiä!!



Lukupäiviä on kunnissa hyvinkin vaihtelevasti. Joku lukee kaiken vapaa-ajallaan, eräässä kunnassa vinkkarilla on tiettävästi ollut jopa yksi lukupäivä viikossa! Käytäntö, jossa jokaista uutta ikäryhmää/vinkkausta kohden saa yhden lukupäivän, toimii useammassa kunnassa.

Kaikille vinkkareille kotiläksyksi: Kirjastoseuran Lastenkirjastotyöryhmän antama suositus, jonka mukaan vinkkausta tekeville kuuluu 1 lukupäivä kuukaudessa.



Vinkkarin ääni, järki ja muisti kestävät kunnialla n. 3-4 tuntia päivässä. Tästä kohtuullinen palkkio on meidän mielestämme vähintään 150 euroa, jos vinkkari keikkailee oman kuntansa ulkopuolella, omalla ajallaan. Jos vinkkaus kuuluu toimenkuvaan, maksu sisältyy palkkaan. Kai.



Hyvä idea oli myös ns. vinkkarikappaleiden pyytäminen kustantajilta. Nykyään lastenkirjallisuutta koskevan arvostelun löytäminen lehdestä on harvinaisempaa kuin dinosaurukset, joten kustantamojen markkinointia teemme pääasiassa me!



Päivän lopuksi tutustuttiin vielä Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituuttiin.

Kun päivä loppui, moni huokaisi. Osa helpotuksesta, mutta suurin osa jäi toivomaan lisää niin valtakunnallisesti kuin alueellisestikin. Esim. maakuntakirjastojen pitäisi järjestää vähintään yksi keskustelutilaisuus vuodessa vinkkareilleen.

Pitäkää meistä huolta!

Toisaalta kukaan ei estä muutamaa hassua vinkkaria yhdistämästä voimiaan ja kutsumaan porukkaa koolle. Kahvi ja pulla maistuvat hyvältä parhaassa seurassa.

Kiitos siis epäjärjestyksessä Matille, Markulle, Metsolle, esiintyjille, vinkkareille ja kaikille.

Vaihtoehtoisia kuvauksia tapahtumasta löytyy myös ainakin täältä ja täältä. Kommentteihin mielellään vihje, jos muuallakin juorutaan :).

tiistaina, marraskuuta 18, 2008

Story of lastenkirjastonhoitajan's life

Kun on kaamos, sitä muuttuu karhuksi. Makaa sohvalla ja syö. Murisee.

Silloin on vinkkauksia, kokouksia, opetuksia, luokkakäyntejä, tapahtumia... Ne piristävät vähän, mutta sisäinen Karhu ei lannistu.

Kesällä ei nukuta, ei nälätä. Olisi aikaa ja energiaa tehdä töitä vaikka 20 tuntia vuorokaudessa.

Silloin kohderyhmä lomailee rannalla.

Karhu pukee kellukkeet karvaisiin kinttuihinsa ja hihittää.

lauantaina, marraskuuta 15, 2008

Kirjallisuusviikon loppuhuipennus!

Kamera ei tahtonut tuntea tietokonetta läheisesti, joten viimeiset kirjallisuusviikon kuvat tulevat tässä!

Eskarit pääsivät tutustumaan Kanaan!



Mistä löytyisi sopiva kaveri kanalle??


...hyvinhän siinä lopulta kävi!



Ylöjärven nukketeatteri kiittää ja kumartaa! Lapset pääsivät lopuksi silittämään kettua, höyhentämään kanaa ja pusukalan pussattaviksi.



Sanataideyhdistys Yöstäjä tekee mahtavaa työtä Tampereella ja ympäristökunnissa. Sieltä lähetettiin kaksi noitaopea pitämään ekaluokkalaisille velhokoulua. Puolessatoista tunnissa ehdittiin mm. keksiä loitsuja, pukeutua velhoiksi, tehdä taikasauvoja ja luoda tarina, jonka avulla vangittu noita vapautui. Aika hyvin yhdelle koulupäivälle!

Velhokoulun opettajat Morgan le Fay ...


... ja Kirke



Ja tällaisia taikasauvoja Velhokoululaiset saivat aikaiseksi!


Hämiksiä, lepakkoja - ja minut taiottiin Kirjastonhoitajaksi :)!

torstaina, marraskuuta 06, 2008

On intohimo mulla/ sen nimi on lihapulla!

...sanoi Nuolialan kirjallisuusviikon torstaivieras, kun lempiruokaa kysyttiin:



Ransu Karvakuono!

Ransulla oli mukana myös Juha-Antero, jonka kanssa eskarit lauloivat upeasti niin Hämähäkistä kuin Nalle Puhistakin. Ja sitten arvattiin eläinten ääniä. Kissaa jouduimme pyytelemään pitkään, sillä itseään kunnioittava videonoutaja ei lotkohäntiä imitoi! Paitsi ehkä ihan vähän. Ihan niitä pieniä. *miu*



Kun yleisö sai esittää kysymyksiä, saimme kuulla Ransun lempikirjoja olevan paljon. Eemeli, Peppi Pitkätossu, Tatu ja Patu, Herra Hakkarainen ja Koiramäki sekä vähän Puppekin. Kaksi viimeistä saivat lisä-ääniä siitä, että ne ovat niin viehättäviä eläimiä...

Joka aamu aamunavauksessa on luettu kirjaa tai esitetty satu. Aisopoksen vanhat viisaudet sopivat nykypäiväänkin. Hauskuutta satuihin on tuonut se, että niitä ovat esittäneet mm. koulun emäntä ja vahtimestari.

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008

Vinkkarit iskevät kolmantena päivänä!

Tänään ei valokuvia, koska kuvaaja vinkkasi niin antaumuksella, että unohti.

Aamuseitsemältä matkasin Hervannan Matin ja porkkanaleivosten kanssa kohti Nuolialan kirjastoa Juliet Jonesin sydän stereoissa möykäten. Varoitus: Linkki sisältää uskomattoman kasaria musaa ja mikkoalataloo. Kunnon musiikki aamulla (puhumattakaan kahvista, hyvästä seurasta ja siitä leivoksesta) saa pään selkiämään ja menojalan vipattamaan.

Ehkä siitä johtui, että klo 8 alkanut vinkkaussessio sujui tasaisen hyvin koko ajan. Tarkempia speksejä Matin suulla Kirjavinkkariblogista, josta saatte kuulla myös poikien Hämeenlinnan matkasta ja Arja-tädin Porin kuulumisista!

Vinkattavia luokkia oli kuusi, vitosia + kutosia. Se on aika paljon yhdelle päivälle, mutta koska materiaali on tuttua, koulu omassa kunnassa ja perusjutut kunnossa, ei lievän flunssan lisäksi tuskaa tuntunut.

Siihen auttoi tietysti myös se, ettei lavalla joutunut olemaan yksin - ääntäkin pääsee säästämään eri tavalla.

Parivinkkauksessa parasta on se, että lavalla pääsee tekemään muutakin kuin puhumaan :). Tänään uhkailin alkueliöillä, heilutin karttakeppi-miekkaa ja hävisin uljaasti roomalaiselle sotajoukolle. Lisäksi vuorovinkkaus jättää aikaa tarkastella yleisön reaktioita ja kasvonilmeitä, joiden perusteella omaa vinkkausta voi lähteä viemään heidän tahtomaansa suuntaan.

Yksi päivän mieleenpainuvimmista hetkistä oli Matin esittämä Markus ja jalkapallon huuma, joka sai porukan empatisoimaan epäurheilijamaista poikaa alusta saakka. Mutta kun kuvaan lisäksi ilmestyy maatajärisyttävän ihana tyttö, laajenivat koko luokan silmät yhtä aikaa. "Miten Markukselle käy" -kysymys oli lähinnä kidutusta. Mutta senhän te tiedätte, hyvissä vinkkauksissa käy aina niin.

Ja sitä paitsi - vastauksen saatte tietää lukemalla Hagerupin kirjan Markus ja jalkapallon huuma...

tiistaina, marraskuuta 04, 2008

Juhlaviikko jatkuu

Tunnetko tyypin?



Jes, Jari Mäkipäähän se siinä poseeraa!

Kysymyksiä sateli Galaksista, Hurrikaanista, kirjoittamisesta ja tietysti Toukosta. Älkääkä kehdatko kutsua itseänne lastenkirjastoihmisiksi, jos ette tiedä, kuka Touko on!

Tietokonetta tarvitaan niin kirjoittamiseen kuin pelottavan rikollisen esittelemiseenkin:



Mediakasvatusta parhaimmillaan: monet luulot oikaistiin ja Suuren Staran takaa paljastui tavallinen ja mukava ihminen :)!

Etsiväkerho Hurrikaani-kirjoja on jo viisi, ja kuudes hyvässä vauhdissa.

Nuolialan kirjallisuusviikko on täällä!


Ensimmäisenä vieraana:

Katariina Romppainen!




Saimme tietää mm. sen, että kirjailijaura voi alkaa umpisuolesta, sitkeys kannattaa aina ja sähkökitaran soittaminen salaa on lähes mahdotonta! Luokista löytyi innokkaita kyselijöitä sekä kirjailijanuraa harkitseviakin.

Selkeä peruspaketti ja hauskoja juttuja :). Kiitos tosi paljon vierailusta!

Pirkkalasta lainassa olevista kirjoista:

Leppäkerttu ja huuliharppu
Salainen sähkökitara
SääskentapporockRokkisokki

voit tehdä varauksia kirjastosta!

Kirjalliset aamunavaukset pyörähtivät eilen käyntiin.

Nyt juoksen hameenhelmat hulmuten kohti seuraavaa Tapahtumaa...

sunnuntaina, marraskuuta 02, 2008

Kekri vai kurpitsa?

Kauhutäti irvisteli lehtikuvassa Halloweenin kunniaksi. Minä en kuitenkaan juhli Halloweenia kuin yhden poskessa lentäneen lepakon verran perjantaina.

Meillä on Suomessa mainio kekri, jossa on paljon yhteneväisyyksiä ylikansallis-kaupalliseen kurpitsajuhlaan. Ihmisten vuodenkierrossa on paljon ylihistoriallista, ylikansallistakin. Syksyllä on aika vetäytyä, rauhoittua ja sanoa hyvästit. Ottaa vastaan pimeys, siirtyä sisätöihin ja pitkiin iltoihin, jolloin kokoonnutaan yhteen ja kerrotaan tarinoita. Mennään kirjastoon, etsitään jännitystä tai rentoutumista, kaveria sohvannurkkaan.

Nuolialan koulun kirjallisuusviikko alkaa huomenna, mutta tämä viikonloppu käytetään pysähtymiseen ja pohtimiseen.

Maailmassa on niin paljon asioita. Niin monia tarinoita, joista toiset toivotetaan tervetulleiksi, jotkut hyvästellään.