Ihan ensiksi kiitän mitä nöyrimmin (ja silti ylpeänä) kiitoksista! Minusta tämä tosiaan on palkinto vinkkarityölle, kaikille meille kirjareppuinemme raahustaville työn sankareille.
SeTädit kiertueelta palaaminen arkeen on ollut rankkaa ja mukavaa. On vaikeaa päästä samalle ajatustasolle normaali-ihmisten kanssa, kun on viikon viettänyt... hmmm... Erilaisessa seurassa. Toisaalta normaaliarki maistuu niin hyvältä, kun tietää, mitä seuraavaksi on odotettavissa ja mihin päänsä illalla kallistaa.
Kirjastoon oli tulvinut kirjoja poissaollessani, ja nyt haalin niitä luettavakseni. Lukiolta pyydettiin puhumaan englanninkielisistä englanniksi, ja kerään ennen kaikkea rohkeutta ja toissijaisesti vinkattavaa heitä varten.
Otsikko viittaa kuitenkin koulutukseen. Tehdessäni tilauksia tömähdin ongelmaläjään. Lasten ja nuorten pelejä on paljon, hyvin erilaisissa muodoissa tai formaateissa tai miksi niitä nyt kutsutaankaan. Videoita ei ole, devareita juu, blue rayta ja kaikkea. Mitä se tarkoittaa???
Soittelin paniikissa tutuille, näkyykö sinisäteellä devarit ja päinvastoin. Onko öpoksi yleisempi peliväline kuin puusee? Tilasin sitten *jotain*, mutta itseluottamus ei ole korkealla.
Kirjastopalstoilla on keskusteltu paljon pelaamisesta ja sen väkivallasta tai pedagogisesta puolesta viime aikoina. Se on hyvä. Puhuminen kannattaa aina. Hyvin erilaisia mielipiteitä on kuultu.
Minä kaipaisin nyt sellaista rautalanka-koulutusta teknisesti haasteellisoituneelle antitädille. Tahtoisin, että joku kertoisi paristakymmenestä suosituimmasta pelistä (netti ja levyt yhteenlaskettuina) plussat ja miinukset, omat kokemuksensa ja oman ikärajasuosituksen. Mitä pitää varoa ja mitä suosia?
Parasta tietysti olisi, jos pelaisin itse. Sekään ei tunnu huonolta idealta, mutta sitäkin varten tarvitsisin top ten -listan.
Lisäksi koulutuksessa kerrottaisiin tekniikasta, pelikoneista ja soittimista. E-kirjoista (miten voi kaukolainata??), äänikirjoista mp3-versioina jne.
Haaveissa kajastaa myös vinkkauskoulutus, jossa voitaisiin vertailla kokemuksia, keskustella ja käydä tutustumiskeikalla jossain ajankohtaisessa paikassa.
Mistä voisi tilata rautalankaa ja asiantuntijan?
8 kommenttia:
Menneellä työviikolla jouduimme ensimmäistä kertaa pähkäilemään, ottaako musiikkiaiheisia blu-ray-levyjä kokoelmiin vai ei. No, vielä toistaiseksi tehtiin päätös lykätä uutuusformaatin käyttöönottoa, mutta sähköpostitse tehty tiedustelukierros osoitti, että ainakin parissa pohjoisen kirjastossa ollaan "sinirauskuja" jo hankittu. Lähikuukaudet näyttänevät, onko blu-ray uusi musta!
Ja kuinka ollakaan, myös meillä ollaan puhuttu viime aikoina väkivaltapeleistä. Kauhajoen kouluampumiset lienevät syynä siihen, että asenteet ovat tiukentumaan päin myös kirjastohenkilökunnan parissa.
Nuoret näyttävät pelaavan verkossa mielellään Haloa ja muita "räiskintäpelejä", joissa tarkoituksena on tehdä vastustajasta selvää vaikkapa rynnäkkökivääriä käyttäen. Pelit ovat käsittääkseni K18-kamaa, mutta ainakaan toistaiseksi niiden pelaamiseen ei ole puututtu.
En itse usko siihen, että räiskintäpelin pelaaminen saa ketään kajahtamaan niksulakuntoon, vaan pidän sitä enemmänkin yhtenä tapana viettää aikaa yhdessä. Lapset ja nuoret kyllä hahmottavat, missä videopelimaailma loppuu ja tosielämä alkaa.
Olen itsekin alaikäisenä kakarana pelannut oman annokseni Wolfensteinia, Doomia ja Duke Nukemia. Lieneekö siinä sitten syy, että minusta tuli siviilipalvelusmies ja kirjastosetä?
Pelaamisen kieltäminen K18-luokitukseen vedoten on siinäkin mielessä ongelmallista, että kirjaston henkilökunnan tulisi silloin tietää, mistä pelistä on milloinkin kyse ja mikä sen ikärajoitus on - ja siihen minusta ei ainakaan ole.
Lisäksi kavahdan hieman asiakkaiden kyttäystä kirjastoissa, enkä mene kieltämään nuorilta asiakkailta mitään muuta kuin pornosivuilla surffaamisen (ja liian äänekkään pelaamisen).
Jos olette kuitenkin huolissanne väkivaltapeleistä, niin luulenpa että pelikonsolien tuominen kirjastoon (Vantaan malli) voisi vähentää väkivaltaisten pelien pelaamista, sillä niillä voi pelata kaverin kanssa muutakin kuin räiskintäpelejä, mikä ei oikein luonnistu PC:lla.
Blue-raylle ei oikein tunnu olevan kysyntää vielä. Ainakaan meidän kirjastosta ei ole vielä kertaakaan kysytty ko formaattia. Ja uuden formaatin oston aloittaminen tuntuu hiukan ennenaikaiselta kun vhs:kin kiertävät vielä asiakkailla lainassa. Ehtiihän noihin blue-rayhin sortua myöhemminkin.
Pelien ja väkivaltaisuuden niputtaminen toistensa synonyymeiksi kertoo minusta vain arvostelijan tietämättömyydestä. Vilkaisin pikaisesti erään pelikaupan myydyimpiä pelejä ja kyllä sieltä löytyi urheilua: NHL 09, Wii sports; musiikkia: Guitar Hero III, Sing Star ja strategiapelejä joihin kai Simsinkin voisi luokitella.
Pelit ovat pelejä. Samoin kun on olemassa väkivaltaisia tv-ohjelmia, kirjoja ja sarjakuvia on olemassa väkivaltaisia pelejä. Peleissä on tosiaan se ikäraja ja k-18 pelit eivät todellakaan kuulu kuudesluokkalaisten illanviettoon. Ne ikärajat ovat peleissä ihan hyvästä syystä, mutta muuten pelien vaikutusta on ihan turha hysterisoida.
Matti kai tarkoitti tuolla viimeisellä kommentillaan, että konsolipelejä pelattaessa kirjaston on helpompi valvoa mitä pelataan kuin, että pc:lle ei olisi väkivallattomia pelejä. Onhan noita väkivallattomia pc-pelejä ollut maailman sivu, Sims ja Habbo kai tunnetuimmasta päästä.
Viimeisin kommenttini jäi ehkä vähän epämääräiseksi: kyllähän PC:lle on aina saanut väkivallattomia pelejä, mutta niitä ei ole yhtä helppoa, vaivatonta ja hauskaa pelata kaverin kanssa kirjaston verkossa kuin Haloa ja muita väkivaltaisia räiskintäpelejä.
Niin hassulta kuin se saattaa tuntuakin, on yhdessä tekeminen tässä se avainsana.
Konsolilla luonnistuisi vaikkapa FIFA 09:n pelaaminen ihan eri tavalla, jostakin Singstarista tai Guitar Herosta puhumattakaan. Lisäksi valvonta helpottuisi.
Noista räiskintäpeleistä sen verran, esim. Halossa ei räiskitä toisia ihmisiä, vaan avaruuden örkkejä ja alieneita. Jo sen asettaa pelin maailman mielikuvitukseen. Itsekin noita Doomia, Duke Nukemia tuli pelattua. Edelleen pelaan Diabloa, jossa myös "lahdataan" örkkejä.
Nuorilla pelaaminen on nimenomaan kavereiden kanssa yhdessä aikaa viettämistä. Miksei aikuisillakin voisi olla lasten kanssa? Eräs kaverini kuuluu maailmanlaajuiseen ryhmään, joka pelaa Wow:a suunnitellen tarkkaan hyökkäykset ja toiminnot. Ryhmään kuuluu käsittääkseni hyvin monenikäisiä pelaajia. Mielestäni pelaaminen tuossa tilanteessa opettaa nuorelle ryhmätyötä, englantia, suunnittelua ja myös johtamistaitoja.
Sinikalta erittäin hyvä kommentti.
En usko, että kovinkaan monessa kirjastossa on aktiivisesti pelaavia ihmisiä töissä, ja se näkyy myös ennakkoluuloisena ja asenteellisena suhtautumisena lasten ja nuorten pelaamisharrastukseen. Joskus tuntuu siltä, että kaikkein kriittisimpiä äänenpainoja kirjastossa käyttävät juuri ne ihmiset, joiden pelaaminen on rajoittunut satunnaiseen erään windows-pasianssia.
Ja totta puhuen, en minäkään suhtaudu ihan kritiikittömästi kirjastossa tapahtuvaa pelaamista kohtaan: sillä kun on tapana aiheuttaa jonkin verran meteliä, mikä vaikeuttaa tietopalvelua ja häiritsee muita asiakkaita.
Vaikka haluaisin omassa työssäni enemmän korostaa ns. perinteistä kirjastonäkökulmaa, lukemista ja sen sellaista, niin tietokoneet ja pelaaminen ovat iso osa 2000-luvun nuorisokulttuuria - niin iso, että ainakin meidän lasten- ja nuortenosastomme olisi huomattavasti kuolleempi paikka, mikäli koneet pyhitettäisiin ainoastaan tiedonhaulle.
Meillä on tiukka linja, asiakaskoneilla ei pelata mitään koskaan vahingossakaan tai rapsahtaa porttikielto. Ainoastaan lastenosastolla on yksi kone lasten cd-rom-pelejä varten. Tämä linja on ollut talossa jo kauan ennen kuin minä tulin kuvioihin ja sen muuttamisesta ei ole keskusteltu, en tiedä sitten olisiko tässä pohdinnan paikka.
Hätäapuna voi ikärajasuositusten etsimisessä käyttää apuna tätä:
http://195.197.150.131/pelihaku/
Onnistunut käyttö kylläkin edellyttää pelin nimen tietämistä.
Kaikki fps-pelit tai "räiskintäpelit" eivät ole K-18 mutta yleensä kuitenkin K-16 tai jotain niillä main. Mielestäni lasten vanhempia(kin) kohtaan olisi reilua, mikäli kirjastoissa edes jollain tavalla noteerattaisiin esimerkiksi 10-11 vuotiaitten jatkuva k-16 pelien pelaaminen. Käytännön toteutus on kylläkin meillä (Treella) vielä mietintämyssyssä ja varmaan pysyy siellä vielä jonkin aikaa. Aktiivipelaajana en kannata totaalista kieltämistä missään nimessä, paitsi siinä tapauksessa, että esimerkiksi koneiden määrä suhteessa asiakkaisiin on hyvin pieni, tms.
Matti ja Markku: Ihan "perinteisellä" cd-dvd -linjalla meilläkin toistaiseksi mennään. Välillä mietityttää jopa dvd-pelit, jotka sekaantuu cd-romppuihin helposti.
Peleistä: Itse en näe myöskään välivaltapelejä (tai päiväkotien pyssyleikkejä!) suurimpana yhteiskunnallisena lapsia koskevana ongelmana, mutta en tahdo kirjaston olevan se ensisijainen palveluntarjoaja...
Yleensä pelaaminen ei ole tällä hetkellä kirjastossamme ongelma. Ja uudessa kirjastossa sain nuorten koneen aseteltua sinne viimeiseen nurkkaan - mahdollisimman kauaksi tiskistä, pikkulapsista ja aikuisten lainapuolesta. Siellä voi sitten välillä käydä tsekkaamassa tilannetta, mutta pieni hälinä ei häiritse ketään. Ja jos äänet kuuluu tiskille, on jo aika mennä rauhoittelemaan tilannetta...
Yhdessäpelaaminen kuulostaa mainiolta.
En siis todellakaan ole pelejä vastaan, vaan haluaisin tutustua niihin jonkun toisen esittelyn avulla, helposti ja vaivattomasti :).
Kiitos Pertulle linkkivinkistä!
Pitäisikö perustaa joku Kirjastoväki Pelaamisen Puolesta -ryhmä :)?
Lähetä kommentti