Ihan ensiksi syvä anteeksipyyntö ja kiitokset kaikille, jotka teitte reissusta mahdollisen! Linkkaan suoraan Markun tekstiin, johon me kaikki yhdymme sydämestämme. Emme todellakaan olleet parasta seuraa. Sätkyilimme. Hihitimme. Onneksi teihin kaikkiin voi luottaa!!
Starttasimme lauantaiaamuna kohti etelää puoli kahdeksalta. Suomi on kyllä kaunis maa. Jossa on riittävästi huoltoasemia, jotta auto ja kuskit pysyivät kunnossa. Takapenkkiläinen kuorsasi ja kuolasi tyynylle, mutta se sallittakoon. Noin 15 tuntia viikossa ei ole riittävä unimäärä vinkkarillekaan. Kahvi on mainio keksintö. Kiitämme myös 1200-luvun arabeja.
Matkan aikana autossa pyöri ainakin se Laura Bono (vain kolme biisiä), Amy Winehouse, Rammstein (joka aiheutti hillittömän kolmen minuutin vapaus-kohtauksen allekirjoittaneelle), Beatlesia, Springsteenia, Hanoi Rocksia ja wanhaa musaa. Lisäksi saimme kuunnella Tangokuninkaallisia ja Soul mamaa :)! Rockin' all over vinkkauspaikkakuntia.
Turkuun täräytimme ennätysajassa, eksyimme vain kerran ja meinasimme joutua jääkiekkopeliin. Koska kannattamamme joukkueet olivat vatsataudissa tai väärässä kaupungissa, vaihdoimme hallin Kirjamessuihin.
Täsmäisku messuille tuotti tulokseksi muutaman ostetun sarjakuvan, joitain moikattuja tuttuja ja metrilakua. Pitää sanoa, että ensi vuonna palaan vanhaan tapaani: 2-3 päivää messuillen.
Syy siihen, että Turkuun vielä porhalsimme, löytyy tästä:
MINÄ SAIN PÄÄSKYSEN :)!!!!!!
Siitä oma postaus.
Kiitän kuitenkin lopuksi Mattia ja Markkua. Vaikea kuvitella, että olisin kenenkään muun kanssa reissannut näin hauskan, intensiivisen, ammattimaisen ja traumaattisen SeTädit kiertueen.
Hali hali, sili sili, tapu tapu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti