Olosuhteiden pakosta olen joutunut muuttumaan - ja muuttamaan käsitystä itsestäni. Tiedän suunnilleen, kuinka paljon ruokaa kirjastonhoitajan palkalla pystyy ostamaan. Ymmärrän, että kunnalliset hygieniamääräykset pakottavat siivoamaan asunnon joskus. Olen jopa taipunut siihen, että pyrin käyttämään asiakaspalvelussa vaatteita, joiden reiät rajoittuvat hihojen päihin ja kaulukseen.
Viime aikoina olen löytänyt itseni muutamasta kokouksesta, organisoimassa suhteellisen suurta juttua ja miettimässä erästä strategiaa.
Minä nautin siitä.
Olen aikoinani henkeni pitimiksi kirjoittanut ja puhunut byrokratiaa. Yhtäkkiä huomaan, kuinka se palaa mieleen. Lakiteksti muuttuu mielenkiintoiseksi, tongin kirjastosta suunnitelmia ja mietintöjä, kiinnostun kirjasto- ja koulutuspoliittisista keskusteluista ja suustani tulee lähipiirin mielestä käsittämätöntä mongerrusta, joka omiin korviini kuulostaa viisauden helmiltä.
On mahtavaa tehdä välillä jotain uutta ja ajatella vähän oman lokeronsa ulkopuolelta.
Unissani mumisen *infrastuktuuri*, *lautakunta*, *swat* ja käännän kylkeä onnellisen hymyn noustessa kasvoilleni.
ps. Jotta totuus ei unohtuisi ja Kauhutäti katoaisi papereiden syövereihin, sain ystävältäni Inkulta mahtavat mittatilauskorut! Blogin vasemmasta framesta löytyy linkki ostettaviin koruihin, eikä mikään estä kysäisemästä, jos tahdot jotain erityistä...
2 kommenttia:
Kuriositeettina: Inkun korut on yhtään liioittelematta maailman hienoimpia. Ehkäpä niitä näkee kirjastoladyjen somisteena myös Oulussa... :)
Sinäkin, jaanaseni! No, eräillä naisilla vain sattuu olemaan hyvä maku ;).
Lähetä kommentti