maanantaina, lokakuuta 28, 2013

Tulkaa ny

Kutsujen tekeminen on rankkaa.

On, vaikka olisi yksi keskikokoinen, joka piirtäisi huvikseen upean ruusun ja lupaisi copyright-vapaasti sen käyttöön. Vaikka olisi aika hyvää liimaa ja hyvä mies, joka osaa leikata. Sitten joku allekirjoittanut saa *pim* idean, ja ostaa kivaa nauhaa, josta voi tehdä kivoja rusetteja, jotka on kiva liimata niihin kivoihin kortteihin. Oli joo.

Sitten leikittiin hetki demokratiaa, ja kaikki saivat äänestää kahta parasta. Koska minun parhaani ei voittanut, aioin tehdä kapinan, mutta rauhanturvaajan urasta haaveillut tarkkailija huomautti voittaneen version olevan a) helpoin b) nopein c) sisältävän vain jo-hankittuja asioita. Kapina kukistui mutisten.

Olen ollut pari päivää sivukirjastossa sijaisena ja huomannut, kuinka kapinat kukistetaan myös vieraskoreudella. Järjettömän älämölön saa loppumaan yhdellä humoristisella kommentilla, kun omien työlasten kanssa vaaditaan vänkäämistä, perustelua, kitinänsietoa ja parhaimillaan uhkailuakin. Toisaalta joskus ne ovat kuin omia - väsynyt ilme ja "ei tänään, pliis" -kommentti hiljentää kaikki ja sisääntuleviakin valistetaan: "sillä on huono päivä". 

Kutsuihin pitää kirjoittaakin jotain. Tervetuloa, tietysti, mutta mihin? Vihkimiseen? Häihin? Avioliittoutumiseen? Netin hääkutsuversiot ovat humoristisia. Minä en tiedä mitään niin kamalaa, kuin humoristisuus. Niissä on vaikka possujen kuvia tai runoja

Kohta meidät vihkii pappi
Jos ei ennen poksahda sappi
Tervetuloa katsomaan valojamme
Lahjaksi emme tahdo kalojanne.

tai sitten ne ovat pateettisia runoja

Rakkaus ei tunne määrää
Kun iltaruskon aikaan
Yhdistämme elämämme
Kuiskaamalla toisillemme Tahdon.

Lisäksi mies ilmoittaa lopettavansa tupakanpolton, mikä on hurjan hieno asia. Se on maailman mahtavin asia joka ikisenä maailmankaikkeuden hetkenä, paitsi ehkä ennen häitä. Varaan itselleni oikeuden pumpata siihen nikotiinia jotain kautta, jos en kestä nalkutusta, raivoa, tuskaisuutta, unettomuutta, hikoilua, ahdistusta ja muita detox-oireita ja vetää sen kylmän kalkkunan kautta kuiville tammikuussa. 

Pirkkala on onneksi jo savuton. Kirjastokin.
 

Ei kommentteja: