Päätön siili ja muuta kaunista

Kauhuvinkkaukset kahdeksansille luokille alkoivat tänään, mikä sopii vallan mainiosti. Pääsen lukemaan, puhumaan ja pelottelemaan. Nymanin Anna online ja Simukan Punainen kuin veri vetivät lainaustilastojen mukaan voiton, Mustan kaistan lyhyemmät dekkarit löysivät nekin lukijansa.

Kauhu, irtojäsenet, verenvuodatus ja pystyssä seisovat hiukset sopivat tunnelmaan myös siksi, että olen päättänyt askarrella. Minä olen maailman pas huonoin askartelija enkä edes kovin kiinnostunut asiasta, mutta silti. Neula on pistetty (sic.) takaisin neulatyynyyn parin harhaisen piikityksen jälkeen - saksia saan vielä käyttää.

Mies on ylpeä luomuksestaan, joka on tehty käyntikorttitelineen mallilla Jason Thompsonin teoksesta Kirjan uusi elämä. Minusta se on nimeltään Päätön siili. Miehen mielestä siinä on 270 sivua ja kipeät sormenpäät. Molemmat olemme sitä mieltä, että se on lumoava hääkoriste.

Suurin kauhu syntyy kuitenkin siitä, että materiaalina ovat poistokirjat. Kirjojen repiminen ja leikkaaminen tekee ihan fyysisesti kipeää. Kauneus satuttaa, päätän, ja koristeita syntyy hitaasti mutta varmasti.