Viimeinkin ehdin tarttumaan Astarten kommentteihini 24. maaliskuuta heittämään aiheeseen: kirjastomaailman tasa-arvoisuuteen. Aihe on ehkä maailman tärkein, kun hyvinvointiyhteiskunnassa väitämme elävämme ja kirjastojemme aukovan ovia kaikelle kansalle. Infoa jokaiselle, läpi elämän ja melkein halusta huolimatta.
Tässä hiukan muokattu alkuperäinen kommentti:
"Onko se tasa-arvoista, että joissakin kirjastoissa on varausmaksu? [---] Ei kaikille ole varaa maksaa sitä maksua. Onko se oikein, että ne joilla ei ole varaa, eivät saa uutuuskirjoja yhtä nopeasti?
Entä sitten myöhästymismaksut? [X:n kirjastossa] yhdellä asiakkaalla ei voi olla kuin maksimissaan 15e sakkoja. Esimerkiksi [Y:ssä] asia on toisin. Eräskin asiakas maksoi noin 40e:n sakon. En sitten tiedä, onko siellä ollenkaan tällaista maksukattoa, vai onko se vaan todella paljon korkeampi [---]Mutta mielestäni se on epäreilua, että jotkut eivät voi enää käyttää kirjastoa, koska heillä ei välttämättä ole varaa maksaa myöhästymismaksuja.
[---]Onneksi [X:n] kirjastossa myöhästymismaksut alkavat vasta ensimmäisen viikon jälkeen! [Y.ssä] sen sijaan saa sakkoa heti ensimmäisestä päivästä...
Kannattaisin myös sähköposti/tekstarimuistutusta jokaiseen kirjastoon![---]"
Asia on lähellä sydäntä, sillä ennen varsinaista kokopäiväistä kirjastoduunia olin mukana kirjoittamassa Opetusministeriön Kirjastopalvelut kaikilla mausteilla - Palvelutuotannon tila, tarpeet ja tulevaisuuden linjauksia. (Sivuilla tiivistelmä ja linkki varsinaiseen tekstiin. Joka on Pitkä.)
Jo tuolloin mietimme, mitkä palvelut voidaan katsoa "peruspalveluiksi" - siis jo lain mukaan maksuttomiksi, mitkä puolestaan ovat "lisäpalveluja", joista asiakas voisi maksaakin.
Näin neljän vuoden jälkeen voi sanoa, että osa ajatuksista ja ennusteista meni metsään, osa toteutui huonosti ja osa paremmin kuin voi toivoakaan. Aika tyypillinen keskiarvo, eh? Varsinaisia maksullisia lisäpalveluja ei lähdetty kehittämään lainkaan siinä mittakaavassa, mitä 2000-luvun alussa hekumoitiin. Hyvä niin, sillä suuri osa niistä palveluista siirtyi tekniikan kehittyessä ilmaisten peruspalveluiden joukkoon.
Tuota selvitystä tehdessäni sain yhden suuren lampunsyttymishetken, joka on vaikuttanut elämääni laajemminkin:
Tasa-arvo ei aina tarkoita sitä, että kaikille tarjotaan samat asiat/palvelut.
Kaikki ihmiset eivät ole standardi-keskiarvoja, jotka asuvat Isokaupungin Lähiössä Kivan Kirjaston vieressä. Jos annetaan ihmiskunnan jokaiselle jäsenelle eteen kirja, pitää huolehtia myös siitä, että he osaavat sen lukea.
Jos verrataan vaikkapa pääkaupunkiseudun ilmeisen hyvin toimivaa kirjastoverkkoa monine kirjastopisteineen, kuljetuspalveluineen ja palautusautomaatteineen (joita toivon ilmestyvän rautatieasemille ja metroihin :)) jonkun pienen ja syrjäisen kunnan ainoaan kirjastoon, johon asiakkaalla saattaa hyvinkin olla kymmenien kilometrien matka, on asiakkaan status hyvin erilainen.
Myös hankintamäärärahat ja niiden myötä nimekkeiden ja niteiden määrä ovat kuin eri planeetoilta. Minusta on loogista ja ideologisestikin mainiota, että pienet kirjastot pyrkivät pois varausmaksuista, jos asiakas ei omasta kirjastosta haluamaansa kirjaa voi saada. Maakuntakirjastot eivät alueensa kirjastoilta maksua peri - miksi asiakkaaltakaan?
Jos kirjastolaitos olisi valtion alainen, voitaisiin sitä arvioida ja kehittää niin ideologisesti kuin taloudellisestikin yhtenäisemmin. Koska se toimii kuntatasolla, kaikkien kuntien saaminen samaan pöytään edes henkisesti on mahdotonta. Ja kunnallispolitiikka ja budjetit ja tiedättevarmaan...
Koska erisuuruisten kirjastojen asiakkaat ovat jo lähtökohtaisesti välillä satasen-aidat - puolimaraton, on kirjastojen minusta tehtävä parhaansa tasavertaisuuden saavuttamiseksi. Eikä se lainkaan tapahdu yhtenäistämällä koko kirjastolaitoksen kaikkia maksuja, vaan tarkastelemalla kokonaisuutta.
Hmmm... Suurissa kirjastoissa on helpommin saatavissa olevat peruspalvelut, pienissä enemmän joustoa asiakkaan tarpeille?
Olikohan tämä tarpeeksi provokatiivisesti ilmaistu yleistys? Mielipiteitä??
7 kommenttia:
Ah, pohdittavaa vapaapäivän ratoksi. Kiitos!
Minusta yleistyksesi on järkeenkäypä, kun ottaa ja ajattelee asiaa. Myönnän kyllä, että on vaikea muistaa, millaista oli asioida matkan takaa pienemmässä kirjastossa, kun olen niin pitkään asunut ison kirjaston liepeillä.
Paljon helpompi on väitellä kaverin kanssa varausmaksuista. Itse edustan sitä näkökantaa, että kun vastaan tulee oikein himoittava uutuuskirja, varausmaksun pystyy kyllä kaivamaan kupeestaan. Niinhän se on muittenkin asioitten kanssa, jos jotain todella haluaa, tinkii jostain muusta.
(Jep, käymme tämän keskustelun aika säännöllisesti pari kertaa vuodessa. Samassa yhteydessä käsitellään ainakin tienpito,terveyskeskusmaksut ja se, kuka maksaa Valoviikkojen sähkölaskun...)
Nämä ovat näitä ikuisuuskysymyksiä. Ihan hyvä näkökulma tuo syrjäseudun eriarvoisuuden muistaminen. Saarijärven kirjastossa on ilmaiset kuljetukset ja ilmaiset varaukset lähikunnista ja on varmasti hyvä ajatus. Isommassa kirjastossa ongelmia voisi tulla jo turhista varauksista, joita ei sitten noudettaisikaan.
Kiiruna: vapaapäivät kannattaakin viettää miettimällä visaisia demokratiaan liittyviä pulmia :). Sitten on taas kiva mennä töihin...
Periaatteessa olen samaa mieltä varausmaksusta, mutta jos tosiaan kirjaa ei oman kunnan kirjastosta löydykään? Ja kaukaa kuljettaminen maksaa jo kohtuullisen paljon?
Älkää rutatko Valoviikkoja - tiedän, että ne vievät Tampereella kamalasti sähköä ja ei saisi käyttää yksittäisiä lamppuja. Mutku ne on ne oikeet ja hienot.
Hyvä Pirkkalan kirjasto, viisaita sanoja. Lisäksi olet hurmaava paikka :).
Sellaistakin pyöriteltiin, että maksu otettaisiin vain noutamatta jääneistä varauksista.
Valoviikot tulee tarpeeseen, samoin Kukkaisviikkojen kukat :)
Me olemme muuttamassa käyttösääntöjämme kirjastossamme X - varausilmoitusmaksu poistuu, mutta noutamattomasta, perumattomasta varauksesta sakotetaan hieman.
Esimerkiksi paljon lukeville eläkeläisille euron maksu/laina voi olla iso asia.
Mielestäni kirjaston on pystyttävä kriittisesti tarkastelemaan omia toimintojaan - ovatko ne todella tasa-arvoa edistäviä? Mutta totta kai erityisolosuhteet on voitava ottaa huomioon. Pienessä kirjastossa paikalla olevat kokoelmat ovat väistämättä pienemmät kuin suuressa maakuntakirjastossa - mutta toisaalta hyllyssä voi olla paremmin uutuuksia. Toisaalta myös kirjaston henkilökunnan aktiivisuudella ja suuntautuneisuudella on vaikutuksensa kirjastopalveluihin - toisaalla vinkataan lapsille ahkerasti, voi olla nukketeatteria tarjolla jne. Toisaalla taas voi olla sukututkijoilla hyvät mikrofilmit ja hyvä kotiseutukokoelma käytössään... Tasapäiseksi ei Suomen kirjastolaitosta saa, mutta tietyt, maksuttomat peruspalvelut pitäisi joka puolelta löytyä. Jos niistä olisi tarkemmin laissa säädetty, se helpottaisi pienten kirjastojen johtajia budjettineuvotteluissa. Nyt sellaiset hallintokunnat jyräävät pakostakin budjettineuvotteluissa, joilla on lakisääteisiä menoja, samaten sellaiset, joilla on vahvat tukijoukot (esim. urheiluseurat liikuntapuolella).
Kirjaston omaa siivua esimerkiksi ennaltaehkäisevässä mielenterveystyössä, elinikäisen oppimisen tukijana ja lasten kielen kehityksen apuna ei juuri pysty euroilla kamreereille todistamaan. No, tulipa taas paatosta...
Jenni ja Mervi: Hyvä komromissi. Sakkoja ja muita rangaistusluonteisia maksuja on helpompi puolustaa. Ken sääntöjä rikkoo, hän siitä maksakoot.
Mervi: Peruspalveluiden tarkempaa määrittelyä kannatan minäkin. Lainaus on siis maksutonta, mutta onko laissa määrättävät esim. aika, jonka sisällä on kohtuullista saada kirja lainaksi? Uusia kirjoja otettaisiin useampia kappaleita? Varausmaksut poistettaisiin näiltä suosikeilta? Olen kuullut kirjastosta, joka ottaa "liikaa" hyvinkulkevia uutuuksia ja poistaa sitten 1-2 vuoden sisällä suuriakin määriä hyväkuntoisia kirjoja, koska niitä on oikeasti liikaa. Poistaa siis roskakoriin. Ei sekään järkevältä kuulostanut...
Minusta on myös luonnollista, että jokainen kirjasto luo näköisensä kokoelman. Ja etenkin pienemmissä kunnissa jonkun valitseminen on samalla jonkun poisjättämistä.
Jotenkin mielen pohjalla muhii ajatus todellisen toimivasta ja asiakaslähtöisestä kaukolainauksesta, jonka avulla voitaisiin purkaa niin suuria varausjonoja kuin asiakkaiden harvinaisia erikoistarpeitakin. Tällä hetkellä homma on niin kiemurainen, ettei se todella toimi.
Eivätkä kaikki edes noudata Sääntöjä, koska oma järki tai palveluasenne vetää mutkat suoriksi.
Mervi otti vielä esille nuo mittarit, joita ilmeisesti yritetään fiilata järjellisemmiksi. Laina mittarina tai kävijämääräkään eivät korreloi kirjaston todellisen merkityksen kanssa.
Mutta silti minä aion blogata lähitulevaisuudessa tilastoista...
Lähetä kommentti