Tiedättehän sen työkaverin, joka on eläväinen, iloinen ja vähän eksentrinen? Jolla on mielipide jokaiseen asiaan, joka tuntee vahvasti ja antaa muidenkin kokea sen.
Se innostuu todella helposti uusista ideoista ja ajatuksista, ja tahtoo toteuttaa ne heti. Kyllä se töitä tekee, aika paljonkin itse - joskus pyytää apua, kiitos. Aluksi se tuntuu aika lutuselta ja hauskalta. Sitten vähitellen sen rasittavuusaste nousee, ja innostus muuttuu vouhkaamiseksi. Toteuttaessaan omia juttujaan sen tassujen alle jää monta hiljaisempaa, parempaakin ideaa. Ei se huomaa useinkaan kysyä muilta mielipidettä, vaikka kuuntelisi kyllä muita, jos joku jaksaisi sanoa sille vielä tässä vaiheessa vastaan.
Se työkaveri tarvitsee rajoja ja rakkautta.
Ja nyt menen vilkaisemaan peiliin. Onneksi aina voi pyytää anteeksi.
7 kommenttia:
Tuossa on jotain tuttua... Hmmmm... Menenpäs minäkin kurkistamaan peiliin.
Joo, vastustan kaikkia vähänkin eksentrisiä ja erilaisia ihmisiä. Onneksi viimeinenkin ulkomaalaistaustainen kirjastosihteeri ja uusia tuulia tuova informaatikko tajusivat siirtyä muualle - kauan niitä saikin porukalla painostaa.
Nyt voidaan sitten luetteloida, lainata ja palauttaa kaikessa rauhassa.
Kaura: Did it, done it... :)
Minna: Pistäpä ihmeessä blogiprofiilisi näkyviin, niin kaikki Antitädistä ahdistuvat pääsevät lukemaan Oikean Aidon Tädin mietteitä!
Valitettavasti en pidä blogia, muuten toki mainostaisin sitä.
Emmekö me kaikki tunne suurta tuskaa juuri niistä eksentrisistä kollegoista, jotka haluavat tuoda uutta ajattelua kunniakkaan konservatiiviseen kirjastoperinteeseen? Tai ahdistu asiakkaista, jotka eivät noudata kirjaston sääntöjä?
http://www.youtube.com/watch?v=Ne_WXP7lUWM&eurl=http://susiebright.blogs.com/susie_brights_journal_/2007/07/library-crimes.html
Moi Samis!
Olen kokenut samaa norsumaista olotilaa kirjastossa huidellessani, mutta koettanut oman puhdin kahlitsemisen sijaan rohkaista työkavereita kertomaan omia mielipiteitään. Olen myös kehittänyt erikoisherkät antennit, joiden avulla voi tutkailla heikkojakin signaaleja.
Ma niin ymmärrän sua.
hihii, tunnistin itseni :) tosin olen kaupan ja kiskan täti. Siellä se ei ole ehkä ihan niin vakavaa.
;)
Lähetä kommentti