Varoitus: sisältää hyökyjä kirjastoideologiaa-, innostusta ja -saarnaa. Lopussa linkkaus kuvaan, joka voi järkyttää heikkoja katsojia. Mahdollisuus myös massamurhaan.
Toipuilen vieläkin Hämeenlinnan vinkkaustapahtuman jännityksestä ja kivuudesta. Kirjastoalalla upeaa on se, että erilaisia koulutuksia ja kokoontumisia järjestetään paljon. Samalla työnohjaus ja vertaistuki hoituu, samoin vinkkien ja ideoiden vaihto ympäri Suomen.
Melkeinkivintä on tavata tut - tu - ja ja kollegoita. Päivän ideologisen pohjan tömäytti tatamiin kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen, jonka sanoja vääristelen tässä hiukan terävämpään malliin.
Kirjastot murehtivat jatkuvasti oikeutusta elolleen, pelkäävät tulevaisuutta ja eekirjan-eelehden-eeaineiston-öötasoisenmateriaalin-deeveedeemassan murskaavan meidät, hissuttavat setäti-kirjastoimmeiset. Pelko pois, ja kaikki yhtenä rintamana taistoon! Kirjaston perusidea, meidän asiantuntemuksemme ja bravuurimme on sisältöjen tuntemus. Me siis oikeasti tiedämme, mitä kirjoissamme lukee ja mistä sitä tarvittavaa tietoa saa. Ja ilmaiseksi. Meillä pitää olla mahdollisuus ja velvollisuus lukea, sisäistää, sivistää itseämme, jotta voimme palvella muita ja levittää innostusta tai viisautta tai tietoa tai whatever kaikille suomalaisille! Vouh.
Vinkkaus on tapa saada tuota tietoa välitettyä laajemmalle ihmismäärälle. Vinkkauksesta kirjoitan varmaan joskus jotain enemmän, mutta oli hykerryttävää kuunnella paneelikeskustelijoiden omista tavoista vinkata. Kaikilla oli jotain erilaista, erikoista ja opiksiannettavaa. Kari Vaijärven tietokirjavinkkaus nosti tulevaisuudensuunnitelmasfääreihin, ja Kata Ervasti valoi mieleen vahvan palon: aikuisille on päästäVÄ vinkkamaan jotain mielenkiintoista teemakokonaisuutta.
Seuraavana päivänä lainasin n. 10 kirjaa, joita kokouksessa oli vinkattu, joten vinkahdin oikein täysillä!
Itse huomasin taas, että isotätini lähetyssaarnaajageenit elävät minussakin, kunhan vain päästetään puhumaan näin ja näin:).
Välillä tosin rauhoituin ja sukkasin. (Älkää kiinnittäkö huomiota Bad Hair Lifeen...) Vieressäni on Kari Vaijärvi, joka sieti bambupuikkojeni kihinän kiitettävästi.
Niin, se massatuho:
Päästäksemme Hämeenlinnan kirjastoon junalta, joka oli puoli tuntia myöhässä, jouduimme aamulla oikaisemaan Hämeenlinnanjärven - joka lienee Vanajavesi - poikki. Vesi oli onneksi jäässä, sillä geenit eivät kanna loputtomiin. Tiedättehän, kuinka jokaisella ihmisellä pitää olla vähintään yksi hölmö ja irrationaalinen pelko? Minulla se on veteenputoamisenpelko. Osaan uida ihan tarvittavasti, en ole koskaan meinannut hukkua, eivätkä vanhempani ole paiskanneet minua järveen uimaopetuksen traumaattisimman keinon mukaisesti. Silti minua ahistaa ajatuskin astua veneeseen, ja pudota siihen veneen ja laiturin väliin. *hytisee* *kananliha* Juu, tai kävellä mukajäätyneen veden päällä. Huuu!
Meitä oli kymmenisen pirkanmaalaista tallaamassa talvikengillä yli jään. Oli vain ajan kysymys, koska joku tukahtuneen voihkaisun säestämän vajoaisi jään läpi vetäen muut mukanaan. Tai kimeän kirkaisun päästäen leikkautuisi paloiksi jään pirstaloituessa veitsenteräviksi, viiltäviksi levyiksi. Tai kuinka näkisimme veden hitaasti ryömimässä jään päälle, salakavalien railojen auetessa kauempana ja kalman käsien ojentuvan kaipaavasti meitä kohti...
Ainoa, minkä voimalla pääsin perille, oli ajatus: Miksi en lukenut kirjoja luokasta 35.6 (pelastustoimi) tai 59.23 (hengenpelastus). Ja kyllä UDK iloitsisi, jos näin monta kirjastoihmistä poistuisi työmarkkinoilta. Ja kuinka kirjastohistorian luennoilla viitattaisiin Kirjastojen Mustaan Vuoteen 2007.
Selvisin. Ja nyt lukemaan uusia vinkkauskirjoja!
10 kommenttia:
Kääk! Kyllä nyt harmittaa, kun en sittenkään lähtenyt tuonne vinkkaustapahtumaan... Harkinnassa oli, mutta kun tämän maaliskuun aikana olen kolme päivää ja pari tuntia päälle liesussa töistä - siis koulutuksessa yms.
Kerro, kerro, mitä kymmentä kirjaa aiot seuraavaksi lukea?
P.S. Pian pitäisi vinkata 1. ja 2. luokille, kun heidän opettajansa on matkoilla... Toivottavasti heillä on edes joku aikuinen paikalla, niin voisin jakaa porukan kahteen ryhmään. Miksi mua laiskottaa enkä viitsisi alkaa lukea noita kirjoja? Suosikki-ikäryhmäni kun on kuitenkin 3.-4. lk. Miten siellä? *lisää vinkkauspostauksia odotellen*
"Ja kuinka kirjastohistorian luennoilla viitattaisiin Kirjastojen Mustaan Vuoteen 2007." :D
Mielenkiintoisia jupinoita, vaikka laatu oli jotain kamalaakin kamalampaa. Sano sille paparazzille, että kännykän kamerallakin voi kuvata tasaisesti. Vaikka NYPD Blue:ssa vatkataakin kameraa niin se ei vieläkään ole taiteellista tai edes megakoleeta. Lähinnä oksennusreflektsin aktivoija.
-Brandon-
PS. Olen yhä katkera, ettei tuollaista harrastettu Silloin Kun Minä Olin Lapsi.
Tossa tuubipätkässä kuuluu ihan selvästi mun käkätykseni. Herrajumala! Olen alkanut käkättelemään. Seuraavaksi löydän tukastani lepakon.
Jaatiina: Kiva nähdä pitkästä aikaa! Ja höh, kun et päässyt paikalle. Kirjoja on lähinnä Vaijärven ja Ervastin vinkkauslistoilta. Katan mainio Afrikka-listan vinkkaus pakottaa lukemaan ainakin Aidoon Muutoksia ja Marairen Tyttäreni Zenzelen.
Mä taas tykkään eniten noista pienistä, joiden kanssa jaan täysin huumorin tason :). Vinkkauspostia tulee lisää varmasti tulevaisuudessa. Jotain listoja olisi kiva vaihtaa?
Brandon: Mä huhkin niin kovasti, ettei kuvaajalla ollut mahkuja pysyä perässä. Kun katsoin tuota, pelkäsin lähteväni lentoon. Musta tulee isona kirjastohelikopteri... Sun pitää muuten mennä aikuisten kirjavinkkaukseen!!
Jenni: Et sä käkätä. Sä vaan löysit sisäisen sinikkasi :D!!
Tai jos mun syyläinen nenäni sai aikaan jotain adaptaatiota katsojakunnaltakin?
Brandon: pahoittelen videon laatua, mutta kuvaaminen tapahtui hetken mielijohteesta, eikä toiseksi viimeinen rivi ollut taltioinnin kannalta lainkaan otollinen paikka.
Tärinä ei siis ole lainkaan tarkoituksellinen efekti, vaan enemmän tai vähemmän väistämätön seuraus maksimissaan olevasta zoomista, ylös nostetun käden puutumisesta ja kehnosti tukahdetuista naurunpuuskahduksista.
Toinen vaihtoehto olisi tietysti ollut rynniä täyteen ahtautuneen salin halki parempiin kuvausasemiin. Silloin jalkoihin olisi kuitenkin tallautunut niin monta pientä ja viatonta kirjastonhoitajaa, että massamurhan olisi ollut vielä järkyttävämpi kuin joukkohukkuminen Hämeenlinnanjärveen.
Mietin pitkään (no, ehkä kymmenen sekunnin ajan) kannattaako noin kehnoa videota edes julkaista, mutta päätin sitten, että teknisesti heikkolaatuinen taltiointi loistavasta esityksestä on parempi kuin ei taltiointia lainkaan.
Muuten olen sitä meiltä että Reetan pitäisi saada oma tv-ohjelma ja sassiin.
Hee, päätin Hämeenlinnan tilaisuuden jälkeen alkaa lukea tätä blogia aikaisempaa aktiivisemmin. Ja kenties joskus jopa kommentoida jotain. Työajalla en ole hirveesti ehtinyt kirjastoalan keskustelupalstoja ja blogeja vilkuilla, ja tämänkin kommentin kirjoitan nyt sitten keskellä sunnuntaipäivää. (Ruoka kypsyy hellalla.) Ensi viikolla meillä on pienimuotoinen naistenpäivän tempaus, ja sitä täytyy hieman pohjustella, ja siihen (ja muutamaan muuhun juttuun) se ensi viikko taitaakin sitten töissä hurahtaa.
Niin, Hämeenlinnan koulutustilaisuudessa oli hyvää se, että siellä tuli esille monensorttisia vinkkausnäkemyksiä. Lisää vaan paneelikeskusteluja ja kenties jopa työpajatyyppisiä juttuja kirjastoalan koulutustilaisuuksiin, joissa mahdollisimman moni ihminen saa suunvuoron. Eri kirjastot ovat erilaisia erilaisine asiakaskuntineen, eivätkä täsmälleen samat ideat välttämättä toimi joka kirjastossa. Kuitenkin ideoiden ja kokemusten vaihtaminen on ihan saamarin hyödyllistä... Vaikkei juttuja ehkä voikaan ihan suoraan kopioida kirjastosta toiseen, niin ehkäpä niitä voi silleen luovasti soveltaa.
Sitä jäin miettimään, kun sä Reeta sanoit, että runouden vinkkaaminen ei ole ollut sulle luontevaa. Hmh, ehkä on kyse vain siitä, että pitää löytää ne oikeat runot? Mäkään en ole mikään hempeä runotyttö, vaikka mulla oli kieltämäti joskus teini-iässä Edith Södergran -vaihe... Tai noh. Nykyään mä haluan, että runo olisi hauska, mieluusti hieman ironinen ja aika railakas. Aivan ihastuksissani olen ollut Laura Ruohosen lastenrunokokoelmaan Allakka Pullakka, ja pienelle kummipojalle hankin sen. (En kyl ole ihan varma, oliko lainkas järkevää ostaa ihan vastasyntyneelle runokokoelma, mutta tuota... Äitinsä on jo kuulemma lukenut sitä hänelle.) Ja aivan vasta luin Anja Erämajan (2005) kokoelman Laulajan paperit. Kukapa voisi vastustaa runoa, joka alkaa näin: ” Naapuri kysyy hankitaanko liiketunnistin roskisten viereen. En tiedä, kasvatan tukkaa. ---” Koko runo löytyy täältä.
Löysin vihdoin läppärini äänisäädöt ja sain katsottua _ja_ kuunneltua sun esiintymiset. Ihanaa, että teet tuollaista työtä. Kyllä äikänmaikan sydäntä lämmittää. Minustakin Antitädin tv-ohjelma olisi loistoidea! Olen hekotellut ihan kippurassa tän blogin parissa. Kuulen sun äänesi, kun luen näitä, ja tulee ikävä omaa ystävää...
- Sara -
*hekottelee massatuholle* Anteeksi, ei saisi nauraa. Kävin katsomassa sua työssäsi (tubessa) ja sepä vasta oli mukavaa. :)
Tuomas: Pari vuotta sitten Ylen Lastenaamussa oli kirjavinkkausta! Muistan sen hirmuisen kivana, ja lapsetkin tykkäsivät. Tällaiselle voisi olla tilausta - ja se voisi toimia myös television kautta. Minä en toimi hyvin television käyttöliittymän kautta :).
Kata: Kiitos runovinkeistä! Pitää katsoa noita tosissaan läpi ja vähän miettiä sitä draamaa mukaan. Tuo runo oli kyllä ihan pakko lukea...
Sara ja Inkku: Kiitos käynnistä. Kirjaston antitädin elämä se on yhtä hilpeyttä ja pilettämistä, hih!
En minä uskalla aikuisten kirjavinkkaukseen mennä! Nyt keksin kyllä itsekin niin lahjakkaasti sisältöä tuonne luettavien listalle, etten ehdi millään lukea kaikkea mitä haluaisin.
Sitten kun minusta tulee presidentti niin vaadin ehdottomasti aloitettavaksi Kirjaston Antitäti-ohjelman. Siitä tulee suositumpi kuin Conanista!
-Brandon-
Lähetä kommentti