Olenko koskaan kertonut teille, että omaan ennustajan kykyjä? Kirjastopalloon kurkistamalla selviää, että....
...toissapäivänä hypoteettinen kirjastonhoitaja, jota voimme kutsua vaikka Kertuksi, tajusi menevänsä ylihuomisen huomenna vinkkaamaan Naistenmatkan koulun kakkosluokkalaisille. Vinkkaus oli tietysti ollut tiedossa jo pitkään, sillä opettaja oli ottanut yhteyttä hyvissä ajoin kirjastoon. Yhdessä Kertun kanssa he olivat puhuneet luokan koosta, sukupuoli- ja temperamenttijaosta (jaksaako lukea sivun vai kirjan kerrallaan?) sekä erityisesti lukutaidosta. Ei raakoja vihreitä banaaneja tälle porukalle. Kerttu vain sattui olemaan sellainen harvinaislaatuinen kirjastonhoitaja, jolle asiat tuppasivat jäämään viime tinkaan...
Kaksikymmentä kirjaa olisi helppo haalia kirjaston hyllystä, jos ne eivät olisi niin tyhjät. Pirkkalan oppilaat olivat innostuneet lukemaan maanisesti - kiitos opettajien lisäksi juuri alkaneen Lukevin luokka -kilpailun. Onneksi lähikirjastot auttoivat, ja mukavia kirjoja alkoi kopsahdella Kertun pöydälle. Ne kerääntyivät pinoksi, joka varjosti Kertun muuten aurinkoista työpäivää. Niille oli tehtävä jotain.
Kerttu etsi vinkkauskansiostaan jokaisesta kirjasta kirjoitetun lyhyen esittelyn, ja laittoi sen valmiiksi sivujen väliin siihen kohtaan, josta löytyi mukava lukupätkä. Tämä piti perinteisesti tehdä keskellä työtilan lattiaa (koska pöytä on niin sotkuinen), ja se esti kaiken muun liikkumisen. Onneksi yksikään Kertun työkavereista ei tarvinnut vessaa juuri silloin. Iltapäivällä saman kohdan kansoitti saniainen, jolle Anja vaihtoi mullat. Tuoretta intoa ja kasvua siis pursusi kirjastossa lattiatasolta saakka. Jokainen kirja sai nimensä käsinnäpyteltyyn listaan, johon merkittiin myös kirjan teosnumero. Oppilaiden kirjastokorttien numerot merkittäisiin vinkkauksen jälkeen myös listaan, ja Kerttu näpyttäisi kirjat ja lainaajat kirjastotietokantaan palattuaan vinkkaamasta.
Lopuksi kirjat sullottiin reppuun, ja onneksi tällä kertaa lisäkasseja ei tarvittu. Reppuun oli lätkitty ilostuttavia pinssejä, joita koomaantuneet lapset voisivat tuijotella, jos Kertun naama ei miellyttäisi.
Kerttu meni iloisena omiin töihinsä, ja keksi asiasanoja Ransu-kirjalle, josta kerrotaan lisää vieläkin kaukaisemmassa tulevaisuudessa. Kaunokirjallisuuden asiasanasto Kaunokki sai Kertulle päänsäryn, vaikka Kaunokki mullistikin kaunokirjallisuuden arvostuksen tullessaan.
Vinkkauspäivänä Kerttu tuli aamulla töihin, söi banaanin ja sai kollegiaalista apua, kun reppu könyttiin Kertun selkään. Polvet reippaasti notkuen Kerttu marssi tien yli alakoululle, tuttuun viipalerakennukseen. Moikkasi oppilaita, riisui takin ja kengät aulaan, innostui huomatessaan valinneensa kerrankin reiättömät sukat ja astui sisään luokkaan...
Mukaan Kertulle lähtee mm.
-McCall Smith: Akimbo ja leijonat
-Dahlgren: Täti Luun salaisuus
-Aho: Maaginen iguaani
-Nicolaysen:Väinö ja rotta viemärissä
-Mäkipää:Etsiväkerho Hurrikaani ja kammokellari
-Wallace: Kadonneiden korujen tapaus
-Hämäläinen: Samuli heinäladossa
-Colfer: Legenda Pottu-Mäkisestä
-Saarinen: Konstaapeli Pamppu
-Nöstlinger: Mini joutuu sairaalaan
-Widmark: Kullan arvoitus
Pistäkääpä kommentteihin omia vinkkejänne - vanhoistakin kirjoista!
10 kommenttia:
No voihan Kerttu! Oikeasti minua harmittaa, etta silloin meikalaisen lapsuusaikana ei mitaan tallaista vinkkaussysteemia ainakaan meillapain ollut kehitelty. Tuntuu niin erinomaiselta toiminnalta!
Vai vinkkeja vastaanotetaan. Ja viela vanhoista kirjoista. Niitahan tammoinen dementikkokin viela muistaa. Noita uusia, Kertun mukaansa valitsemia kirjoja kun en ole ollenkaan nahnyt.
Mites olisi Kokokaupungin Vinski, ja Vinski ja Vinsentti? Niita meidan kuutosluokkalainen juuri muisteli yhtena paivana, sanoi, etta kyllapas olivat hyvia kirjoja. Itselle on jaanyt mieleen lapsuudesta jotkut Nikke-kirjat, Marikki-sarja, Onneli ja Anneli -sarja, Fedja-sedat, Kiljusen herrasvaet... Kaikenkaikkiaan kirjasarjat jostain syysta vetosivat minuun paremmin kuin yksittaiset kirjat, tai ainakin jaivat paremmin mieleen.
Ala-asteen pienimmille uppoaa varmasti hyvin juuri lukemani Sari Peltoniemen Kerppu ja tyttö (ja Kukka Kaalinen -kirjat). Samalta kirjailijalta sitten isommille Ainakin tuhat laivaa (novellikokoelma), Kummat ja Hirvi. Tuo Kerppu pitääkin antaa palauttaessani suoraan työpaikkani lastenkirjastotyötä tekevälle, hänelläkin kun noita vinkkauksia on varsin usein.
Vinkkaus on jotain, mistä on kieltämättä kiinnostava lukea, sillä se on niin outo ja tuntematon asia. Itseasiassa, ensimmäistä kertaa olen siihen törmännyt nimenomaan tässä kyseisessä blogissa, vaikka kirjastojen kanta-asiakas olenkin. Tässä se sukupolvien välinen kuilu näkyy selvänä ja ammottavana.
Hienoa, että nykylapsia ja -nuoria kannustetaan aktiivisesti lukemaan! Ehkä enää ei kehity samalla tavalla oudoksuttuja "lukutoukkia" kuin ennen, jos lukemisharrastus yleistyy lähes kaikkien lasten keskuudessa.
Tuula Sandströmn Weeti ja waraolympialaiset sekä Timo Parvelan Pikkuveljet ja taika-avain sekä Maijaliisa Dieckmannin Ville Romus-kirjat ovat kivoja bvinkattavia. Maaginen iguaani on aivan huippu ja Pottu-Mäkinenhän nyt on joka kirjastotädin sankari :)
Tuula Kallioniemen Konsta-sarja on aika kiva ja siinä taitaa olla kakkosluokkalaisille oma kirjakin.
Vinski on ihana!
Vanahoja, kyllä vain :-) Otan kääpiömäisen otannan, eli neljä satunnaista mieleen tullutta (ja sitten palaan tenttikirjaan). Hans Peterson: Hetaliisa ja kerahvi, Marjatta Kurenniemi: Kuinka Kum-maa on kaikkialla, Zinken Hopp: Taikaliitu, Elaine Horsman: Kuplii kuplii.
Kiitos kaikille vinkeistä! Osa oli tuttuja, mutta aika monta keräsin kassiin lukemista varten...
Pistin pystyyn oman lukupäiväkirjablogini. Tällä hetkellä siellä on juuri lastenkirjoja, mutta myöhemmin varmasti omia suosikkeja, esimerkiksi dekkareita. Saapi käydä siellä raapustamassa puumerkin!
Huomasin nimittäin ongelmaksi, että olen nii-in nopea unohtamaan lukeamaani. Miten sinä antitäti kirjailet muistiin lukemasi?
Jaatiinan kirjat löytyvät siis osoitteesta http://luetut.vuodatus.net
Yläpuolella kai jotain tekn. häikkää, kun ei tuo blogin osoite tullut talteen...
Jaatiina: Minä pidän järjestystä hyvin epäjärjestyksellisesti, koska olen ihan kaoottinen ihminen järjestyksenopidossa :).
Eli: Aikuisten kirjoista menee jonkinlainen "arvostelu" osoitteeseen http://muskotit.vuodatus.net/ , jossa yksi mulle tosi tärkeä porukka kirjaa ylös lukukokemuksiaan.
Nuortenkirjat tulevat lähes järjestään tuonne Pirkkalan arvostelusivuille.
Lastenkirjat taas menevät vinkkauspinoon, jossa kirjoitan jokaisesta vinkkauksen ja tallennan työkoneelle.
Vinkkaamattomat lastenkirjat ja kuvakirjat jäävät aivonnurkkaan, josta poistuvat valitettavasti liian nopeasti...
Eikös ollutkin selkeää ;)?
Lähetä kommentti