Jos on lastenkirjastonhoitaja ja kirjavinkkari, sitä sairastaa ensimmäisen vuoden aikana kaiken mahdollisen ja sitten ei mitään, jos ei ehkä uudelleenlöytyvää ruttoa lasketa (siitä tuli eilen hyvä dokkari). Sairastamiseksi ei lasketa kurkunaukileikkauksia eikä sellaisia niskajumeja, joista määrätään satoja milligrammoja särkylääkkeitä ja kiloja kauratyynyjä ja tunteja unta, mutta ei ajokieltoa, kun ei ehkä muistanut sanoa, että näköhäiriöiden johdosta päivä ei oikein kirkastu.
Onneksi lukeminen on helpompaa kuin tietokoneella istuminen, eikä maatessa pysty kaatumaan. Niinpä viime viikonloppu meni Peppi Pitkätossuja ja Eemeleitä lukien. Tarkoituksena oli löytää omantasoinen Lindgren jokaiselle koulun 5-8 -vuotiaalle ja opettajille erilaisten pajojen pohjaksi monenmoisia tunnekohtauksia kirjoista. Lindgrenin tarinathan ovat täynnä tunnetta, mutta yllättävän hankalalta tuntui "anarkian" sanoittaminen ja se, kuinka voi tehdä pahaa kun tarkoittaa hyvää. Todennäköisesti nämä ovat vaikeita asioita vain aikuisille, ja lapset elävät myötäsyntyisesti niitä joka päivä.
Yksi ykkösluokka oli omaehtoisesti kehittänyt aiheekseen metsän, jossa on nyt rakenneltu majoja, perustettu puukauppaa ja mietitty, millä ihmeessä eletään, kun kauppoja ei ole. Näkökulma on luonto, mutta aika paljon yhteiskuntaoppia oli opettaja kertomiensa juttujen mukaan joutunut/saanut puhua nuorille mielille. Itse menen ensi viikolla luokkaan olemaan apuna "kirjallisen puolen" tekemisessä, mikä ekaluokkalaisten kohdalla voi olla hyvinkin vaihtelevaa... Tätä odotan innolla. Kurssi huipentuu koulun lähellä olevalla laavulla vietettyyn juhlaan, johon yritän järjestää aikaa vähintään yhden makkaran syönnille. Lapsien ensimmäistä moksua on syytä bilettää!
Viime viikolla tutkailtiin nelosluokan kanssa kuvahakua, pädeillä tallentamista (jossa osoittautui, että minulla ei ole Apple-yhteensopivaa -sormea ja odotan kutsua Jobsin laboratorioon koe-eläimeksi, sillä minun tökkäisyni ei saa aikaan mitään ja kaikkien alle 18-vuotiaiden sormet saavat koneet toimimaan ihan niin kuin niiden kuuluukin) ja lukukokemuksia.
Huomenna on tarkoitus katsella esitelmänteon muistilistaa ja harjoitella tiedonhakua. Aiheet ovat sellaisia, joista on vain vähän tietoa kirjoissa, mutta pääsemmepäs lehtijuttuihin ja kirjallisuublogeihin melskaamaan.
Pakkaan siis 15 iPadia ja yhden kauratyynyn reppuun.
2 kommenttia:
Kumma toi aiphone/aipäd yhteensopimaton-sormi-juttu. Mullakin on. Se on varmaan ikäjuttu.
Oikeasti?!? Ihanaa! Mietin jo, joudunko irrottamaan joltakin sormen ja kuljettamaan sitä mukanani opetuksissa, jotta homma toimisi. Nyt uskon taas elämään :)!
Lähetä kommentti