Etänä vetistelyä ja muita tunteita

On mielenkiintoista löytää työrytmi, johon mahtuu opetus, kokoukset, valmistautuminen, sähköposteilu ja kirja-logistiikka. Vielä mielenkiintoisempaa on se, että se löytyi ihan helposti. Pystyn hyppäämään koneen ääreen oikeastaan mihin kellonaikaan tahansa ja takomaan kohtuullisen selkeää ideaa ylös. Pystyn keskittymään töihin seitsemäntoista vuoden kokemuksella ihan hyvin tiskikoneen pyöriessä ja teinien laulaessa parempitoistaankumpikinon molempiin korviin. Usein töissä pitkällisen keskittyneen rupeaman tekeminen on paljon hankalampaa. Ehkä se johtuu siitä, että  en yhtä rutinoituneesti vastaa työkavereiden kysymyksiin "joo joo", kuin teen kotona. Seuraukset ovat tosin kotona välillä tuhoisammat.

Seutukuljetukset ovat liian hitaita suurimpaan osaan tätä työtä, joten muutamana päivänä viikossa ajelen ympäri Tampereen lähikirjastoja ja tietysti koluan Pirkkalan hyllyt. Isommat varaussatsit riittävät viikon, parin sisällä, mutta usein tarvitsee tarkastaa, kurkata, varmistaa, selailla, kokeilla joku juttu ja nyt heti. Hyvänä esimerkkinä viime viikon loppu ja tämän alku.

Juuri kokoustettu projekti yhdistää koulun eskarit, ykköset ja kakkoset kuudeksi ryhmäksi, joista jokainen sisältää paljon 5-8 -vuotiaita lapsia. Tulen ensisijaisesti työskentelemään yhden ryhmän kanssa 4-5 kokoontumista, mutta minut varattiin jo pariksi seuraavaksi kuukaudeksi jatkamaan hommaa muidenkin ryhmien kanssa. Odotan tätä innolla ja kauhulla, sillä alkuopetus jo sinänsä - saati kaikenlaiset rajat ylittävä sellainen - on minulle aikas vierasta. Toivon, että kukaan ei pure minua. Tai ujostele minua niin, etten voi edes mennä luokkaan.

Keräsin opettajille orientoitumista varten äänimaisemia vedestä (on muuten jösses rentouttavaa ja ihanaa ääntä, mutta pitäkää vessa lähellä kun kuuntelette) ja muutamia tietokirjoja esimerkeiksi. Opettajat toivoivat myös satuja, tarinoita ja runoja veteen liittyvistä asioista. Kuten kaikki, jotka ovat edes nähneet 5-8 - vuotiaan lapsen tietävät, vedestä tulee mieleen valas ja hai ja ihmissyönti ja veri ja aivot ja... Näin ollen tehtävänasettelussa pyritään lähtemään liikkeelle lähialueen vedestä, jossa hait ovat ainakin keskimääräistä harvinaisempia.


Selailin aikamoisen määrän runokokoelmia, mutta päädyin iki-ihanaan Jukka Itkoseen, jonka Käpälämäki ja Koipihumppaa laputin tiheästi post-iteilla opettajia varten. Pientä verenneitoa (kuten rakas kummilapseni Outi aikoinaan sanoi) en jaksanut edes ajatella, mutta Kirsti Luovan Vellamo - veden tyttö ja vanha mutta hyvä Unicefin Aurinkosade keräävät mukavasti kokoon kansansatuja ja vähän tietoakin ympäri maailmaa.

Töissä pidettiin iPad-kokous pienellä iskuporukalla ja tarkoituksena on saada koneet järkevälle käytölle ja meidät osaamaan. Homma etenee toivottavasti loppuviikolla.

Nyt pyöritän päässäni Peppiä ja Eemeliä, mutta siitä ensi kerralla lisää.