Tulkaa ny

Kutsujen tekeminen on rankkaa.

On, vaikka olisi yksi keskikokoinen, joka piirtäisi huvikseen upean ruusun ja lupaisi copyright-vapaasti sen käyttöön. Vaikka olisi aika hyvää liimaa ja hyvä mies, joka osaa leikata. Sitten joku allekirjoittanut saa *pim* idean, ja ostaa kivaa nauhaa, josta voi tehdä kivoja rusetteja, jotka on kiva liimata niihin kivoihin kortteihin. Oli joo.

Sitten leikittiin hetki demokratiaa, ja kaikki saivat äänestää kahta parasta. Koska minun parhaani ei voittanut, aioin tehdä kapinan, mutta rauhanturvaajan urasta haaveillut tarkkailija huomautti voittaneen version olevan a) helpoin b) nopein c) sisältävän vain jo-hankittuja asioita. Kapina kukistui mutisten.

Olen ollut pari päivää sivukirjastossa sijaisena ja huomannut, kuinka kapinat kukistetaan myös vieraskoreudella. Järjettömän älämölön saa loppumaan yhdellä humoristisella kommentilla, kun omien työlasten kanssa vaaditaan vänkäämistä, perustelua, kitinänsietoa ja parhaimillaan uhkailuakin. Toisaalta joskus ne ovat kuin omia - väsynyt ilme ja "ei tänään, pliis" -kommentti hiljentää kaikki ja sisääntuleviakin valistetaan: "sillä on huono päivä". 

Kutsuihin pitää kirjoittaakin jotain. Tervetuloa, tietysti, mutta mihin? Vihkimiseen? Häihin? Avioliittoutumiseen? Netin hääkutsuversiot ovat humoristisia. Minä en tiedä mitään niin kamalaa, kuin humoristisuus. Niissä on vaikka possujen kuvia tai runoja

Kohta meidät vihkii pappi
Jos ei ennen poksahda sappi
Tervetuloa katsomaan valojamme
Lahjaksi emme tahdo kalojanne.

tai sitten ne ovat pateettisia runoja

Rakkaus ei tunne määrää
Kun iltaruskon aikaan
Yhdistämme elämämme
Kuiskaamalla toisillemme Tahdon.

Lisäksi mies ilmoittaa lopettavansa tupakanpolton, mikä on hurjan hieno asia. Se on maailman mahtavin asia joka ikisenä maailmankaikkeuden hetkenä, paitsi ehkä ennen häitä. Varaan itselleni oikeuden pumpata siihen nikotiinia jotain kautta, jos en kestä nalkutusta, raivoa, tuskaisuutta, unettomuutta, hikoilua, ahdistusta ja muita detox-oireita ja vetää sen kylmän kalkkunan kautta kuiville tammikuussa. 

Pirkkala on onneksi jo savuton. Kirjastokin.
 

Päätön siili ja muuta kaunista

Kauhuvinkkaukset kahdeksansille luokille alkoivat tänään, mikä sopii vallan mainiosti. Pääsen lukemaan, puhumaan ja pelottelemaan. Nymanin Anna online ja Simukan Punainen kuin veri vetivät lainaustilastojen mukaan voiton, Mustan kaistan lyhyemmät dekkarit löysivät nekin lukijansa.

Kauhu, irtojäsenet, verenvuodatus ja pystyssä seisovat hiukset sopivat tunnelmaan myös siksi, että olen päättänyt askarrella. Minä olen maailman pas huonoin askartelija enkä edes kovin kiinnostunut asiasta, mutta silti. Neula on pistetty (sic.) takaisin neulatyynyyn parin harhaisen piikityksen jälkeen - saksia saan vielä käyttää.

Mies on ylpeä luomuksestaan, joka on tehty käyntikorttitelineen mallilla Jason Thompsonin teoksesta Kirjan uusi elämä. Minusta se on nimeltään Päätön siili. Miehen mielestä siinä on 270 sivua ja kipeät sormenpäät. Molemmat olemme sitä mieltä, että se on lumoava hääkoriste.

Suurin kauhu syntyy kuitenkin siitä, että materiaalina ovat poistokirjat. Kirjojen repiminen ja leikkaaminen tekee ihan fyysisesti kipeää. Kauneus satuttaa, päätän, ja koristeita syntyy hitaasti mutta varmasti.

Solisee

Häiden suunnittelu alkaa yleensä vihkikirkon ja hääpaikan varaamisesta. Jos on vähän laiskanpulskea, ne ehkä tahtoo yhdistää. Jos on vähän nopsa liikkeissään, ei ole aikaa eikä kiinnostusta jonottaa suosituimpiin kirkkoihin. Jos on töissä kirjastossa, kaikki ongelmat ratkeavat.

Eräs henkilö kysyi minulta, enkö voi tehdä mitään ilman, että liittäisin siihen kirjaston?

Pöh. Jos menee naimisiin kirjastossa, saa viettää häänsä keskellä viisautta ja kauneutta. (Ja murhia ja kauhua ja roiseja vitsejä ja eritteisiä pahvikirjoja). Perustunnelma on rauhallinen ja hiljainen, kunnioittava. Erityistä koristelua ei tarvita, sillä kirja on sisältönsä lisäksi myös sisustuselementti. Kaunis sellaisenaan.

"Solisee" on yksi kauneimmista sanoista joita tiedän. Se ei kuitenkaan ole syy siihen, että meidät vihitään miehen kanssa suihkulähteen luona. Syy on se, että se on kaunis paikka ja siellä on kaksi kilpikonnaa, joita monet luulevat oikeiksi. Ruokailu tapahtuu lukutilassa, jossa on isoja huonekasveja ja josta näkee pienelle tasanteelle. Sinne voi laittaa ulkotulet roihuamaan ja katsoa ihanaa käärmemäistä ympäristötaidetta. Sitä tilaa kutsutaan Viidakoksi.

Siis ajatelkaa! Ninjaturtles ja Viidakon tähtöset yhdessä!!! Nyt mukana myös Platon ja Aleksis Kivi!

Todellinen vastaus kysymykseen on oikeasti: en. Mieluummin kirjasto kuin yksikään kartano, huvilateltta, luola, benjiköysi tai syvänmeren pohja.

Mies tulee iltavuorosta ja tuo pizzaa. Taidan houkutella sen saunaan - enkä ota kirjaa mukaan!

Kui?

...kysyy mies, joka katselee kun selaan häälehtiä ja silmät pullottaa päästä.

"Herkkä naisellisuus puhkeaa nyt kukkaan morsiusmuodissa. Taivaallisen kevyt tylli ja pehmeästi romanttinen pitsi ovat äärimmäisen hienostuneen lookin avainainekset. Kauden asusteissa suositaan vintage-henkistä glamouria." (Mennään naimisiin kevät 2013)

Älkääkä herran jumala vain päättäkö pukeutua häihinne noin, sillä kyse on KEVÄÄN 2013 MUODISTA!! Tai pukeutukaa vaan, mutta älkää minua syyttäkö, jos olette junttihääpari.

Nokian valkoiset kumisaappaat syysmorsiamelle saa jo vähän hymyilemään, samoin kuppikakut, joita syödään salaa vanhimman kanssa luksuskahvilassa. Ompelen joukkuevoimistelupukua kilpailukuntoon, kuuntelen musiikkia, kyselen kemiaa, viikaan pyykkejä ja yritän pidätellä milloin mistäkin esiin putkahtavaa liikutusta. Odotan hermostuneena luettelointikoulutusta tiistaina, joka toivottavasti naksauttaa minut oikeille raiteille hyvin monilla tavoilla.

Panostan olennaiseen. Hyviin sääriin ja kunnon villasukkiin. Pehmeästi romanttisiin sellaisiin.

Plan A, B, C and D

Kaikissa häitä koskevissa asioissa käsketään aina tehdä Suunnitelma. Oikeastaan kaikkia asioita koskevissa asioissa käsketään tehdä suunnitelma, mutta Häissä se tuntuu olevan Erityisen Tärkeää.

Kuten kaikki lukijani varmasti jo tietävät, tarkkuus ja suunnitelmallisuus eivät ole parhaita puoliani kärsivällisyydestä puhumattakaan. Tässä tosin auttaa lasi punaviiniä ja oikea mies. *check*

Suunnitelmallisuus ja punaviini tosin aiheuttivat migreenipäänsäryn, jota potiessa oli varsin mukavaa ottaa vastaan päivän aikana 60 tiedostavaa ja itsevarmaa lukudiplomin tekijää sekä muutama aikuisasiakas, jotka halusivat lainata kirjan.

SUUNNITELMAT:

Plan A: Kuolen, enkä joudu suunnittelemaan mitään. Kippis niille, jotka joutuvat suunnittelemaan hautajaiseni.

Plan B: from Outer Space. Jaksaisikohan sen katsoa oikeasti loppuun joskus... Ja ne ohjaajan mohairpuserot... Hei mulla on muuten pari kerää mohairlankaa, josta voisi tulla jotain kivaa, jos tsekkaisin ohjearkistoani...

*kolme tuntia myöhemmin*

KESKITY!!!!

Plan C: Jos olisi aikaa, niistä voisi tehdä Grace Verhagenin morsiuskämmekkäät. Ei ole.

http://www.ravelry.com/patterns/library/bridal-falls-gloves
Plan D: Ota kaksi särkylääkettä, lainaa läjä häälehtiä ja mene kotiin. Lämmitä sauna. Soita sulholle ja muista, miksi tätä hommaa oikeastaan tehdään.

Lopeta seuraaminen!!

Antitäti on seuraavat kaksi ja puoli kuukautta virallisesti Nössö. Romantikko, fiilistelijä, marthastewart ja potenssiin  kaksi (Kiitos, Hanna).

Antitäti julistautuu hääblogiksi, jossa otetaan kaikki irti askartelusta ja rakkaudesta ja kaikesta kirjastojustkasta, joka liittyy häihin. Melkein joka päivä jatkuvaa pappipäivystystä, kutsukorttikiimaa ja morsiusmussutusta.

Häät tammikuun alussa. Hervannan kirjastossa, suihkulähteellä ja vahtimestari sulhona. Pistäkääs paremmaks!