Leikellessäni kurkkuja (kurkku vee, kuten kuulin erään lapsen nimittävän Vihanneskurkkua. Ihmisen kurkku on tietty kurkku ii, mutta siitä vampyyritäti ei puhu tällä kertaa.) aivoni lähtivät kulkemaan muistojen polkua.
Mietin aikoja, jolloin en vielä tiennyt, mikä minusta oli tuleman. Tv-kuuluttaja on ollut ihan ekoja haaveitani. Sitten tahdoin lääkäriksi, ja luokkakaverin kanssa päätimme lähteä maailmalle pelastamaan henkiä. Minä mamosin ja siirryin goren kirjalliselle puolelle.
Inhoan ihmisiä, jotka sanovat asioiden vain tapahtuneen heille. Tiedättehän: "En etsinyt mitään, mutta sitten aviopuoliso käveli vastaan ja työpaikasta soitettiin kotiin ja pyydettiin duuniin ja omakotitalo tipahti perintönä ja naapurin koira muutti meille. Nyt sitä vaan ollaan tässä." Minusta on ahdistavaa, ettei ota vastuuta ja kunniaa omista asioistaan.
Kun nyt lisään etikkaa kurkkupurkkiin, muistan miettineeni ahdistuneena, että kirj.tiet.opiskelijana minulla ei ole juurikaan työllistymismahdollisuuksia. Ja jos on, joudun ottamaan, mitä tarjotaan. Suurin pelkoni oli joutua tiedottajaksi tai mainospuolelle (joo, olin aika naiivi tuohon(kin) aikaan) johonkin Super Trademark Companyyn, jossa joudun myymään Moraalini.
Olen blogannut aiheesta aiemminkin, mutta jotenkin päädyn elämässäni aina miettimään samaa asiaa. Minun on hyvä olla. Minä olen onnenantitäti.
Minä saan työssäni liputtaa omien arvojeni puolesta, minä saan olla hyviksien puolella.
Ekologisesti katsottuna kirjasto on mahtis. Kirjaston kirjaa parempaa kierrätystuotetta saa hakea: se kiertää paitsi raaka-aineellisesti, myös konkreettisesti. Humaanisuus täyttyy, kun annan kaikille puheenvuoron ja mahdollisuuden kuunnella. Niin teksteille kuin ihmisillekin. Markkinointi: puhun hyvän kirjallisuuden ja lukemisen puolesta. Täydestä sydämestä. Voin suosia kotimaista, lähituotantoa, tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta.
Minä pelastan maailman lukemalla. Pelastakaa tekin. Ja hankkikaa sekä kurkku iit että kurkku veet luomuna!
12 kommenttia:
Voiko kirjastoja hehkuttaa liikaa? Jos joku iiveli sitten tulee ja vie ne pois?
Kaiken uhalla lähetän kasan kiitoksia ilmoille siitä, että on a) kirjastoja ja b) antitätejä ym. kirjastoihmisiä.
Kiitos, Kaura :)! Eikä me kuule anneta iiveleille periksi!
Mikään ei ole niin vaarallinen kuin kirjojaan puolustava kirjastolainen.
Ja kirjastolaiset on superkiitollisia siitä, että on kauroja ja muita ahkeria kirjastonkäyttäjiä, jotka opettaa lapsensakin sellaisiksi!
Kirjastot ovat tärkeitä! Kun muutimme reilu vuosi sitten kaupungista tänne maalle, ensimmäinen kysymykseni aiemmin tuntemillemme uusille naapureille oli: Onhan täällä kunnon kirjasto? Ja on, hyvin toimiva kimppa.
Monesti olen kuullut kommentin, ettei ole tylsempää työtä kuin kirjastonhoitaja. Silloin vain huokaan ja ajattelen eivätpä tiedä mitä menettävät. Kirjoitat veikeää tekstiä: pohtivaa ja hauskaa. Kirjastossa itsekin hommia tehneenä.
Sanakehrääjä: Hyvä kirjasto on kyllä muuttamisen vaivan arvoinen :)!
Olen iloinen, jos pystyn vähän avaamaan kirjaston ihanuutta myös sisäpuolelta. Niillekin, jotka eivät - raukat - ole päässeet kurkistamaan takahuoneen puolelle.
Siellä ne todelliset bileet pidetään ;)!
Sulla on tollasta ihanaa aatteellisuutta, ja allekirjoitan kyllä joka sanan. :) Silti tyhmät työajat ja tyhmä työtilanne yhdessä taitavat johtaa siihen, että myyn mielelläni sieluni, jos joku hullu sen haluaa ostaa.
Katri: Ymmärrän kyllä tuonkin puolen. Etenkin työtilanne pätkiksenä ja semivakisijaistusvakkarihoitsuna on varmasti tappoa. :(.
Jos mä ottaisin se sielun säilytykseen ja palauttaisin sitten levänneenä muutaman viikon päästä takaisin? Reissu Pirkkalaan voisi tehdä jokaiselle sielulle hyvää aina välillä ;)!
Ja kaikista hauskinta on ilmaisena harjoittelijana. :)
Edellinen viestini oli niin kettuuntunut, että poistin sen. :P
"En etsinyt mitään, mutta sitten ...työpaikasta soitettiin kotiin ja pyydettiin duuniin..."
Näin minulle oikeastaan kävi. Tosin ennen kuin puhelin alkoi soida, tein yhdeksän kuukautta töitä kyseisessä kirjastossa harjoittelijana ja kaiketi tein jotain oikein, kun kerran pyydettiin takaisin. Ja minähän menin takaisin. Siksi, että työkaverit olivat tosi kivoja, hommat kerrassaan mukavia ja sitä mukaa kun olin pidempään talossa, niin myös hauskempia. Ja jotkut pöljät vielä maksoivat mulle. Monopoli-rahalla tosin kuten hienoiseksi harmikseni olen sittemmin todennut, mutta työn mielekkyys on silti tallella. En siirtele numeroita sarakkeesta toiseen, enkä puuhailee korkean tason abstraktioiden kanssa, vaan minulla on työ jolla on tarkoitus ja hyvä sellainen.
Vapiskaa pahikset Superlibrarian tulee ja lyö teidät lainauskieltoon!
Markku: Aika hyvin tiivistetty tämä työ :)! Joskus tosiaan superkalsariasu vähän kinnaa, mutta muutamalla rivakalla vinkkaus-spurtilla homma lähtee taas liukkaasti liikkeelle!
Minusta on hienoa olla kirjastossa töissä - ja nimen omaan yleisessä kirjastossa. En suunnitellut tälle alalle tuloa vielä lukioaikaan, mutta tänä päivänä en rehellisesti sanottuna haluaisi tehdä mitään muuta (paitsi ehkä pelata jalkapalloa Tottenham Hotspurin paidassa tai soittaa saksofonia Bruce Springsteenin bändissä, mutta se on sitten ihan kokonaan toinen juttu).
Andrew Loog Oldhamin perustaman Immediate Recordsin 60-lukuinen tunnuslause sopii mielestäni loistavasti kirjastotyöhön:
"Happy to Be a Part of the Industry of Human Happiness".
... sillä siitähän tässä kaikessa on viime kädessä kyse!
Muistan vieläkin kuin eilisen sen päivän kun luukutin jotain huonoa musiikkia mieheni pakettiautossa, ajelin kohti kauppaa ja pompin istuimella kuin mielipuoli - en siksi, että olin seitsemännellä kuulla raskaana, vaan siksi, että olin päässyt opiskelemaan kirjastoalaa!
- Mervi
Lähetä kommentti