Älä tule paha kirjasto, tule hyvä kirjasto!!

Ehdotin otsikkoa johtajalle puheeksi, kun hän oli muuraamassa.

Teemaa jatkaen:

Lällällällälläääpiiii, meillä on peruskivi uudelle kirjastolle!!!

Katso tänne.

Menen nukkumaan herätäkseni (toivottavasti) huomenna klo 04.40. Kiitos Markku-sedän.

Antitäti joutuu kohtaamaan sisäisen pelkonsa miettiessään, muistaako kukaan kaivaa hänet esiin huomenna koulun pommisuojasta vinkkaamasta ennen vappubileisiin lähtöä.

Jättäisivät edes tippaleivän.

Tasa-arvoa kirjastoihin?

Viimeinkin ehdin tarttumaan Astarten kommentteihini 24. maaliskuuta heittämään aiheeseen: kirjastomaailman tasa-arvoisuuteen. Aihe on ehkä maailman tärkein, kun hyvinvointiyhteiskunnassa väitämme elävämme ja kirjastojemme aukovan ovia kaikelle kansalle. Infoa jokaiselle, läpi elämän ja melkein halusta huolimatta.

Tässä hiukan muokattu alkuperäinen kommentti:

"Onko se tasa-arvoista, että joissakin kirjastoissa on varausmaksu? [---] Ei kaikille ole varaa maksaa sitä maksua. Onko se oikein, että ne joilla ei ole varaa, eivät saa uutuuskirjoja yhtä nopeasti?

Entä sitten myöhästymismaksut? [X:n kirjastossa] yhdellä asiakkaalla ei voi olla kuin maksimissaan 15e sakkoja. Esimerkiksi [Y:ssä] asia on toisin. Eräskin asiakas maksoi noin 40e:n sakon. En sitten tiedä, onko siellä ollenkaan tällaista maksukattoa, vai onko se vaan todella paljon korkeampi [---]Mutta mielestäni se on epäreilua, että jotkut eivät voi enää käyttää kirjastoa, koska heillä ei välttämättä ole varaa maksaa myöhästymismaksuja.

[---]Onneksi [X:n] kirjastossa myöhästymismaksut alkavat vasta ensimmäisen viikon jälkeen! [Y.ssä] sen sijaan saa sakkoa heti ensimmäisestä päivästä...

Kannattaisin myös sähköposti/tekstarimuistutusta jokaiseen kirjastoon![---]"

Asia on lähellä sydäntä, sillä ennen varsinaista kokopäiväistä kirjastoduunia olin mukana kirjoittamassa Opetusministeriön Kirjastopalvelut kaikilla mausteilla - Palvelutuotannon tila, tarpeet ja tulevaisuuden linjauksia. (Sivuilla tiivistelmä ja linkki varsinaiseen tekstiin. Joka on Pitkä.)

Jo tuolloin mietimme, mitkä palvelut voidaan katsoa "peruspalveluiksi" - siis jo lain mukaan maksuttomiksi, mitkä puolestaan ovat "lisäpalveluja", joista asiakas voisi maksaakin.

Näin neljän vuoden jälkeen voi sanoa, että osa ajatuksista ja ennusteista meni metsään, osa toteutui huonosti ja osa paremmin kuin voi toivoakaan. Aika tyypillinen keskiarvo, eh? Varsinaisia maksullisia lisäpalveluja ei lähdetty kehittämään lainkaan siinä mittakaavassa, mitä 2000-luvun alussa hekumoitiin. Hyvä niin, sillä suuri osa niistä palveluista siirtyi tekniikan kehittyessä ilmaisten peruspalveluiden joukkoon.

Tuota selvitystä tehdessäni sain yhden suuren lampunsyttymishetken, joka on vaikuttanut elämääni laajemminkin:

Tasa-arvo ei aina tarkoita sitä, että kaikille tarjotaan samat asiat/palvelut.

Kaikki ihmiset eivät ole standardi-keskiarvoja, jotka asuvat Isokaupungin Lähiössä Kivan Kirjaston vieressä. Jos annetaan ihmiskunnan jokaiselle jäsenelle eteen kirja, pitää huolehtia myös siitä, että he osaavat sen lukea.

Jos verrataan vaikkapa pääkaupunkiseudun ilmeisen hyvin toimivaa kirjastoverkkoa monine kirjastopisteineen, kuljetuspalveluineen ja palautusautomaatteineen (joita toivon ilmestyvän rautatieasemille ja metroihin :)) jonkun pienen ja syrjäisen kunnan ainoaan kirjastoon, johon asiakkaalla saattaa hyvinkin olla kymmenien kilometrien matka, on asiakkaan status hyvin erilainen.

Myös hankintamäärärahat ja niiden myötä nimekkeiden ja niteiden määrä ovat kuin eri planeetoilta. Minusta on loogista ja ideologisestikin mainiota, että pienet kirjastot pyrkivät pois varausmaksuista, jos asiakas ei omasta kirjastosta haluamaansa kirjaa voi saada. Maakuntakirjastot eivät alueensa kirjastoilta maksua peri - miksi asiakkaaltakaan?

Jos kirjastolaitos olisi valtion alainen, voitaisiin sitä arvioida ja kehittää niin ideologisesti kuin taloudellisestikin yhtenäisemmin. Koska se toimii kuntatasolla, kaikkien kuntien saaminen samaan pöytään edes henkisesti on mahdotonta. Ja kunnallispolitiikka ja budjetit ja tiedättevarmaan...

Koska erisuuruisten kirjastojen asiakkaat ovat jo lähtökohtaisesti välillä satasen-aidat - puolimaraton, on kirjastojen minusta tehtävä parhaansa tasavertaisuuden saavuttamiseksi. Eikä se lainkaan tapahdu yhtenäistämällä koko kirjastolaitoksen kaikkia maksuja, vaan tarkastelemalla kokonaisuutta.

Hmmm... Suurissa kirjastoissa on helpommin saatavissa olevat peruspalvelut, pienissä enemmän joustoa asiakkaan tarpeille?

Olikohan tämä tarpeeksi provokatiivisesti ilmaistu yleistys? Mielipiteitä??

Kirjavinkkausvideoita!!!

Tekniikka on kesytetty! Se on varovasti houkuteltu palvelemaan kirjastoihmisten ja innokkaiden vinkkarien tarpeita. Murinaa ei tarvitse pelätä, puremia ei tullut ja nyt - kiitos monien asiaan osallistuneiden - voimme esitellä tulokset.

Klikkaa tästä

ja valmistaudu nauttimaan!

Sivuilla voit myös äänestää suosikkivinkkaustasi.

Kiitos Hervannan kirjastolaisille muutaman vuoden takaisesta alkuideasta, Merjalle ankarasta työnteosta ja tekniselle henkilökunnalle, jonka nimiä en uskalla turhaan lausuakaan.

Ennen kaikkea kiitos oppilaille, jotka ovat tehneet paljon työtä ja saaneet aikaan mahtavia vinkkauksia!

Merkityksellinen mukini

Henna kyselee blogissaan merkityksellisten esineiden perään. Tässä kertakäyttökulttuurissa ajatus on mielestäni - paitsi koskettava - myös ideologinen.



Kaikeksi onneksi merkityksellinen esineeni on ideologinen muutenkin! Se on nautintoihin liittyvä, kirjallinen ja feministinen.

Hedonismi, bibliofilia ja antipatriarkaalisuus yhdellä kertaa - aika hyvin yhdeltä mukilta...




Tämä muki on ostettu Silver Moon -kirjakaupasta, jota ei enää sellaisenaan ole. Itse asiassa tämä on muki nro2. Ensimmäinen hankittiin Lontoonreissulla 1994, jossa umpirakastuneena kävelin pitkin katuja, tapasin opiskeluvaihdossa olleen kaverin ja näin torakan kylpyhuoneessa. Silver Moon taitaa olla tunnetuin lesbokirjallisuuden tarjonnastaan, mutta muutankin naiskirjallisuutta sieltä löytyi.
Joskus vuonna 2000 silloinen kissa hyppäsi pöydälle ja pudotti mukin. Se oli kova paikka.

Sureksin mukiani pitkään, mutta syntymäpäivänä paketista paljastui tismalleen samanlainen muki! Tärkeä ihminen oli nähnyt uskomattomasti vaivaa, käynyt sähköpostikirjeenvaihtoa kaupan kanssa, kuullut mukien olevan loppuunmyytyjä, lannistunut. Saanut viestin, että takahuoneen kaapista löytyi vielä muutama myymätön muki. Ostanut mukin, taistellut pankin kanssa shekin lähettämisestä, tilannut paketin työpaikalleen etten saisi tietää lahjasta liian aikaisin ja lopulta paketoinut sen. Mukin hankinta kesti kuukauden.

Nyt minulla on kaunis muki, enkä koskaan juo kahvia mistään muusta. Möröltä on mukin luokse pääsy kielletty.

Kirjastoasia puuttuu tällä kertaa kokonaan, sillä taistelen 23 asiaa -kurssin pauloissa. Mielenkiintoista, mutta aikaaviepää. Hyvä kun töissä ehtii käymään.

Vinkkausvillitystä

Olen addikti. Ensin olin jännittynyt, pelotti enkä meinannut uskaltaa. Huolellisen valmistautumisen jälkeen kokeilin. Sitten siitä vähitellen tuli tapa, ja nyt en osaa ajatellakaan enää tekeväni muuta.

Vinkkaus.

Miten se voi aina vaan sytyttää ja saada fiiliksen nousemaan? Mielettömiä kicksejä koettiin tällä kertaa Atalan koululla ja Karjalaisen Matin kanssa. Yhteisvinkkausta oli ennen lähtöä kokonaista yksi kerta takana, mutta kummallisesti sitä saa vauhdissa homman toimimaan yhdessä.


Kakkosluokkia oli siis kokeiltu jo aikaisemmin, eikä sininen sylki noitakirjassa tai Antitäti-karhun mätkiminen Pahassa paikassa enää hätkähdyttänyt. Sujuvasti mentiin. Tosin Matin mieletön Risto Räppääjän pupu-räppi on iskostunut takaraivooni niin, etten pysty normaaliin tiskityöskentelyyn, jos joku lainaa Nopolaa. Pieni hinta maksettavaksi, kun on todistanut Mr. Katu-Uskottavuuden työskentelyä...


Viitosluokkien vinkkaus oli uutta, ja ensimmäinen tunti selvästi vähän haki muotoaan. Draamaa ei oltu etukäteen mietitty, mutta toisella tunnilla kauhu muuttui pelottavan todeksi. Pullmanin Kellopeliä vinkatessani huomasin silmänurkastani liikettä. Sehän oli Ritari Rautasydän itse, joka tauluviivottimella varustautuneena kävi kimppuuni, enkä minä surkimus osannut edes viheltää... Siinä meinasi käydä köpösti!


Paljon kirjoja meni lainaan, ja meillä oli hauskaa. Nyt tekisi vain mieli laajentaa ja tehdä lisää ja keksiä jotain uutta... Pientä suunnitelmaa onkin, mutta siitä myöhemmin.


Tähän perään on hyvä liittää tämä:







Tuimalta saatu Blogging with a purpose -nappi, joka osoittaa koko kirjastotyön merkitystä. Kiitos Tuimalle!

* Ohjeet:
1. Sinun tulee jakaa tämä tunnustus 5 blogille, joilla sitä ei vielä ole.
2. Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus!
3. Tunnustuksen saaneiden blogien tulee linkittää takaisin tälle sivulle!
4. Tunnustuksen logon täytyy näkyä blogissa ja logosta on oltava linkki takaisin tähän blogiin.

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja nostan kissanhäntää. Mörön.

Merkitykset lähtevät kirjastoblogeille:

1. Viisahampi vierelläsi, jonka mainioita näyttelyitä on tullut ihailtua useastikin.


2. Hämeenlinnan kirjastolle, joka tekee laadukasta ja monipuolista asiakastyötä verkossakin.


3. Näkymätön kirjasto - taitaapa olla ensimmäisiä alan blogeja, ja näkökulma on piristävän kriittinen.


4. Kasenka itärajalta, joka kertoo pienen kirjaston ja suuren ammattimaisuuden laadukkaasta yhdistelmästä.


5. Jaakkokeskari suuresta kirjastosta, suurine mielipiteineen.


Kuudenneksi annan napin ja mainostan uutta ja mahtavaa Kirjavinkkariblogia, jossa kirjallisuus kohtaa yleisön ja vinkkari toisen. Sieltä voi lukea myös vaihtoehtoisen selostuksen Atalasta :).

Lisää laatua lukijoille

Pahoittelen kahden viimeisen postauksen otsikointia, mutta päässä kiertää koko ajan kirjailijoiden ohje kirjoittajille: Keksikää itse tarinoita, jatkokertomuksia kavereiden kanssa, juttuja, joissa kaikki sanat alkavat samalla alkukirjaimella.

Miksen mää mumisisi muodikkaasti? *argh*

Kirsti ja Peltoniemen Sari valmistautuvat päivän ensimmäiseen koitokseen:

Sari: "Tärkeitä kirjoja oli mm. Lewisin Taikurin sisarenpoika, jossa Narnia luodaan. Oli herkullista ajatella, että taskusta tipahtaneesta toffeekarkista kasvaa toffeepuu"

Kirsti: "Vilin nimi lähti sukunimestä. Mietin, miten Voipio-nimisessä perheessä vastataan puhelimeen. Voipi olla??"

Kirjailija työssään - jakamassa nimmareita faneille.

Kuvassa Suomu ja Naurava kummitus - tulossa on kuulemma uusi Kukka Kaalinen!!





Minä olen kuunnellut, nauttinut ja neulonut sukkaa. Olen seurannut lasten ilmeitä, kun heille kerrotaan kirjailijan ammatista ja tutuista päähenkilöistä. Kirjallisuus ei todellakaan ole kuopattu, ei edes alamäessä. Lukeminen ei lopu - ei koskaan.

Ärsyttävien sanaleikkien lisäksi pyydän anteeksi myös pateettisuuttani. En ole ehtinyt työpaikalle kolmeen päivään, ja kaikki käytännön työ on kaikonnut päästäni suurien ideoiden, innoituksen ja inhimillisyyden tieltä.

Okei okei, painun nukkumaan.

Kolmen Koulun Kulkijat

Vinkkiviikot huipentuvat. Kirjailijavieraat ovat TÄÄLLÄ.

Kirsti Kuronen ja Jukka Laajarinne poseeraavat edustavina.


"Kirjailijaksi ryhdytään siksi, että on kirjoittamisen palo."

"Kirjoittaminen on joskus haastavaa, ei oikeastaan vaikeaa."

Eh eh, sitten paljastui totuus:


"Jos mummon koneeseen tunkee isän, siitä kuuluu tällainen ääni: AAAAAAAAAUUUURRRGGHHH!! Ja sitten tulee orpoja - tai ambulanssi."

"Vilissä oleva pökäletarina on tapahtunut todellisuudessa - kenelle, sitä en kerro."

Fanitusta, nimmareita, gloriaa ja glamouria - sitähän se lastenkirjailijan elämä on:

Kahvipöytäkeskusteluissa sivuttiin mm. nuortendekkareita, runoutta, uudentyyppisiä valistusoppaita ja turkulaisia.

NÄIN iso kiitos vieraille, yleisöille ja kouluille.

Kyllä mä olen oikean ammatin valinnut :).

Kevätviirausta

Kaikista Pirkkalan kouluista osa oppilaista on viime viikolla vinkannut videokameralle. Yhteensä parikymmentä vinkkausta, sydäntävääntävää vaivannäköä, tutisemista ja jännitystä, uudelleenottoja ja onnistumisia.

Esiintymistä ja itsensävoittamista.

Nyt tekniikka hoitaa hommaa, sitten edessä vielä tiukka vääntö kotisivutekniikan kanssa. Usko horjuu välillä, mutta aika paljon olen velkaa esiintyjille - kiitokset.


Kasvomaalauksia tehdessäni pelkään koko ajan, että joku pyytää poskeensa da Vincin Viimeisen ehtoollisen, mutta onneksi apunani on Teija. Kaikki palloa vaikeammat delegoidaan siihen jonoon. Satusetä saa homman pysymään näpeissään, eikä kukaan ole vielä loukkaantunut käsikirjastossamme. Suosittelen lämpimästi - kasvomaalaukset rulettaa!

Omat kissanviikseni herättivät ansaittua huomiota iltavuorossa.

Kevätfiilis pukkaa päälle väkisin, kun kiertää kouluja. Hyppynarut, kevätpipot ja sellainen hiukan hysteerinen fiilis, jonka ainakin minä muistan kouluajoilta.

IN: jäätelö, skeittaus, pusulitta, salahalailu
OUT: kaikki muu




Ensi viikolla Kirsti, Jukka ja Sari kiertävät Antitädin hellässä huomassa ympäri Pirkkalaa. Luvassa siis huumoria, vaihtoehtoisia todellisuuksia, yhteiskuntakritiikkiä, vampyyreja, filosofiaa ja outoja kieliä. En malttaisi odottaa!!