Kirjallisuus räjäyttää tajunnan

Minulla ei ole kunnollista uutuushyllyä, ja kaikilla muilla on.

Se, mitä kirjastossamme sanotaan "nuorten uutuushyllyksi", on tämä:

Siis tuo ylin rivi. Loppu on palautushyllyä.

Paikka ei sinänsä ole hullumpi, paitsi se on logistisesti vähän väärässä kohdassa - kuvakirjojen ja lastenkirjojen välissä, vaikka uutuushyllyssä on vain nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuutta. Lasten kirjat ja helppolukuiset on hilattu omien hyllyjensä päälle.

Ongelman näkee paremmin tästä:

Uutuuskirjat pysyvät kuosissa muutaman kirjatuen ja levitoinnin avulla. Paitsi silloin, kun ne eivät pysy.

Lyhyehkön uransa aikana uutuushylly on tyhjentänyt sisälmyksensä pahaa-aavistamattomien asiakkaiden niskaan kolme kertaa. Se ei ole hyväksyttävää käytöstä kirjastossa.

Kirjastossa ei saa heitellä kirjoja.

Kirjastossa ei saa meluta.

Kirjastossa ei saa aiheuttaa toisille ruumiinvammoja.

Kirjastossa ei saa vuotaa verta ainakaan kirjojen lähellä.

Harkinnassa on tilauttaa timpuri fiksaamaan hyllyyn kiinteät tuet.

Helpompi ratkaisu on rakentaa uusi kirjasto ja tehdä sinne ihan mielettömän kaunis, tilava ja turvallinen uutuushylly. Hmmm... Joo, taidanpa tehdä niin.

Vai onko jollain väliaikaista ehdotusta? Se ei saa viedä tilaa, rahaa, eikä vaivata tekijöitä tai käyttäjiä ainakaan paljoa.

Tänään Vinkkiviikot ovat alkaneet, ja ensimmäiset lasten esittämät vinkkaukset on videoitu. Myöhemmin asiasta lisää... Tällä viikolla pääsen aloittamaan myös eskareiden kasvomaalaus- slash kirjastokäyntibiletyksen. Juhlat ovat vasta alkaneet!

Tiedän, mitä tein pääsiäisenä

Huomenna on kirjastossa koko vuoden vilkkain päivä. Vain joulunpyhinä ollaan yhtä monta päivää kiinni, ja jouluisin ihmisillä on muutakin tekemistä kuin odottaa kirjaston aukeamista. Palautuspöytä näyttää huomenna järkyttävältä, mutta valitettavasti (kjäh kjäh) en voi näyttää teille kuvaa siitä, koska olen iltavuorossa.

Tosin aamulla sitä ennen aion ehtiä Lounaspalaveriin, mikä on ehkä hienoimman kuuloista, mitä thirtysomething kirjastotyöntekijä voi tiistaina tehdä. Turha ehkä mainita, että palaveri koskee kirjavinkkausta. Ja sitä, että aion ommella uuden villapuseroni saumat tänään ja olla chick. Eiku chic.

Kanoista pääsiäiseen.

Luin nämä:

Lady Grace mysteries: Betrayal Nuortenkirjasarja kuningatar Elizabethin seuraneiti Gracen elämästä. Hovin juonitteluja, tyttöyden historiaa ja ajankohdan tapahtumia, mutta pääpaino tiukasti vetävällä mysteerijuonella. Sääli, ettei tätä ole käännetty. Löytyy englanniksi Pirkkalasta.

Confessions of a Not It Girl on teiniviuhdontaa, treffailua, vaatteita ja OMG-huutelua ihan menestyksekkäällä formaatilla. Siistiä ja turvallista kuitenkin verrattuna moneen muuhun.

Kummitusten luokka oli hiukan pettymys, mutta pääsee kuitenkin kauhuvinkkauskassiin muutaman helmen vuoksi. Löytää varmasti lukijansa!

Kiven voima jatkaa Revontulitallin saagaa. Väliteos, mutta seuraavaa odotan innolla.

*******************

Kirjoitin kaksi virallista kirjajuttua ja yhden epävirallisen. Yksi jäi odottamaan huomista.

Söin lampaan. Seuraavana päivänä söin lohen. Tänään söin makkaran ja haaveilin kulinaristin urasta.

Rohmusin kaikkien tuttavien munansisukset ja virkkasin näitä:

Ne löytyvät ensi pääsiäisenä Pirkkalan kirjastosta. Silmillä tai ilman.

Kokeilin, miten Mörkö suhtautuu käsitöihin:

Joku tuijottaa mua...

Ei hitsi, KANA!!

I feel your pain...

Kuinka kissojen asettaminen noloihin kuviin on aina niin hauskaa?

Moni on sitä mieltä, että onneksi pääsen huomenna töihin.

Elämäni huippuhetket

Kohtuullisen pituisessa elämässäni on joitain huippuhetkiä.

Ensimmäinen: 4-vuotiaana tutkin muropaketin kylkeä ja tajusin osaavani lukea. Kirjallinen makuni on kehittynyt vuosien varrella.

Toinen: Promen pikkujoulut vuonna 1993. Siinä makuni on pysynyt samana.

Kolmas: 15.3.2008

Ransu Karvakuono täyttää 30 vuotta, ja juhlanäyttely on Pirkkalan kunnantalon alasalissa. Avajaiset olivat lauantaina.

Karvakuonot eivät esiinny yhdessä enää juuri koskaan. Minä näin ne kaikki kerralla. Ei-tamperelaisille voisi selventää kokemusta: "Ajattele, jos näkisit joulupukin, hammaskeijun ja jyrki69:n samassa paketissa".

Hau. Oih.

Kirjaston rakentaminen

Pirkkalaan rakennetaan uutta kirjastoa (jeejeejee), ja olemme päässeet mukaan suunnitteluun äärimmäisen hyvin. Siinä törmää outoihin asioihin.

Miten suunnitella lastenosasto, jossa näkee joka paikkaan ja pystyy valvomaan kaikkia. Samalla sen on oltava suojainen, eikä yksityisyyttä saa pilata. Pysyykö kaksivuotias piparituolilla? Kuinka pitkät ovat puolitoistavuotiaan jalat? Kuinka kyykkyyn voi aikuinen mennä etsiessään lastenkirjoja? Näkyykö kuola lasi-ikkunoissa puhdistuksen jälkeenkin? Miksi matohyllyjen hyllyleveys on eri puolilla erilainen? Miksei netistä löydy helposti neulottuja Star Wars-hahmoja?

Päivääkään en edelleenkään vaihtaisi pois!

Norsu kirjastossa

Tiedättehän sen työkaverin, joka on eläväinen, iloinen ja vähän eksentrinen? Jolla on mielipide jokaiseen asiaan, joka tuntee vahvasti ja antaa muidenkin kokea sen.

Se innostuu todella helposti uusista ideoista ja ajatuksista, ja tahtoo toteuttaa ne heti. Kyllä se töitä tekee, aika paljonkin itse - joskus pyytää apua, kiitos. Aluksi se tuntuu aika lutuselta ja hauskalta. Sitten vähitellen sen rasittavuusaste nousee, ja innostus muuttuu vouhkaamiseksi. Toteuttaessaan omia juttujaan sen tassujen alle jää monta hiljaisempaa, parempaakin ideaa. Ei se huomaa useinkaan kysyä muilta mielipidettä, vaikka kuuntelisi kyllä muita, jos joku jaksaisi sanoa sille vielä tässä vaiheessa vastaan.

Se työkaveri tarvitsee rajoja ja rakkautta.

Ja nyt menen vilkaisemaan peiliin. Onneksi aina voi pyytää anteeksi.

Miksi kirjastontäti sai potkut?

Varoitus: seuraa intoa piukuvaa hehkutusta ja elämän julmia tosiasioita. Lukeminen voi aiheuttaa myötähäpeää.

Julma tosiasia 1: Joskus byrokratia kasvattaa viisi päätä vain saadakseen koetella ihmistä. Kirjavinkkareiden ollessa kyseessä se aiheuttaa ongelmia. Vinkkarin pitää kasvattaa kuusi päätä. Ainakin henkisesti. Ja siinä sanassa ennen "päätä" on kaksi uuta.

Piukuva hehkutus 1: Vinkkasin tänään kauniissa koulussa kolme tokaluokkaa peräkkäin. Vein 70 kirjaa, takaisin toin muistaakseni 8 (määrällinen onnistuminen). Kaikkien kolmen luokan opettajat olivat äärimmäisen mukavia, innostuneita ja mukana menossa. Kuri säilyi sopivin osin - nauraa sai, heitellä tavaroita ei (hierarkkinen onnistuminen). Ennen kaikkea oppilaat olivat ihania!! (Täydellinen onnistuminen) Kyllä kasivuotiaat vaan on mahtiksia. Innostuneita niin koirista, rotista, yökouluista, varastetuista korteista, suklaatehtaista kuin verenimijöiksi osoittautuvista sukulaisistaankin.

(Haluaako joku vetää tietokilpailun edellämainituista kirjoista :)?)

Piukuva hehkutus 2: Markku-sedän kommentin mukaisesti minulle on buukattu keikka vapuksi Hollolaan. Kauhuvinkkaus vaatii ympäristöltään joitain elementtejä, jotka ystävällinen Markku on toteuttanut suorastaan mallikelpoista mielikuvittelukykyä ja neuvottelusitkeyttä käyttäen. Vinkkaan pommisuojassa! Siivoojat evakuoidaan vinkkaukseni tieltä pois! Hain noitahattuni Hervannan kirjaston miesten pukuhuoneesta viimeinkin pois! Hätäuloskäyntilamppu levittää kelmeää valoaan portaikkoon! Saan esittää somistuspyyntöjä! Minua kyyditään autolla! Joudun heräämään viideltä!

Eikun tuo viimeinen huutomerkki kuuluukin oikeastaan Julmiin tosiasioihin.

Oikeasti se Kaikkein julmin tosiasia: Kun olin lähdössä koululta, tuli luokseni viimeisen vinkkausluokan yksi suloinen lapsi. Hän kehui vinkkausta, ja kertoi ihmetelleensä koko aamun, kuka olen ja mitä koululla teen.

"Mää pelkäsin sua ensin, kun sulla on toi nenäjuttukin, mutta sitten sää olitkin ihan kiva".

Millainen urakehitys voi olla lastenkirjastonhoitajalla, jonka naamaa lapset pelkäävät?

Eikä se tästä vuosien kuluessa ainakaan parane.