Olemme virallisesti siirtyneet syksyyn, mikä tarkoittaa kolmea asiaa.
1) Maanantaisin kirjastoon pääsee kymmenestä iltakahdeksaan. (Tervetuloa tänään klo 19-20, päivystän yksin ylhäisyydessäni Pirkkalan pääkirjastossa. Mukana saa tuoda pullaa ja lakritsia, pienetkin määrät käyvät.)
2) Satutunnit pyörähtivät käyntiin - maanantaina klo 10-10.45 pääkirjastossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kenestäkään ei tullut verta viime maanantaina, joten katson kauden alun olleen menestyksekäs. Nuolialassa satuilemaan pääsee perjantaisin klo 10 (ei ihmisuhreja sielläkään viime viikolla), ja Toivion kirjastossa kerran kuukaudessa (alkaen 4.9) myös kymmeneltä.
3) Kirjasto on auki lauantaisin kymmenestä kolmeen.
Viime perjantai-ilta oli painiskelua henkisen kääpiöni kanssa. Koko kirjastomme henkilökunta on sitä mieltä, että lauantaivuorot ovat kivoja. "Niissä on aina oma tunnelmansa", kuulin viime viikon aikana ehkä kaksikymmentä kertaa. Juu, niin on. Kun kaikki muut ja omat tärkeät ovat vapaalla, minä olen töissä. Viisi tuntia lainaamassa, kaksi tuntia sitä ennen ottamassa pallaksesta noutoilmoituksia, asettelemassa lehtiä esille, hyllyttämässä tietokirjoja ja lastenmatskua. Etsimässä hyllyvarauksia ja juomassa kahvia. Eh eh.
Lähdin töihin ennen seitsemää, mikä on tunnettu kidutuksen muoto. Oli täydellinen syysaamu aurinkoineen ja keltaisine lehtineen. Mököttäminen kävi vaikeaksi, kun luin rauhassa bussissa hyvää kirjaa ja kävelin Tampereen keskustassa bussia odotellen pienen lenkin. Onneksi joku oli ryynännyt pysäkille, etten ihan hilpeäksi herennyt. Lisää rauhaisaa lukuaikaa toisessa bussissa.
Kirjastossa kaikki oli mainiosti, hyllytettävää sopivasti ja kaikki olennainen löytyi heti. Mutta haa! Aamun lehdet puuttuivat!! Kuten kirjastoihmiset tietävät, sanomalehtien puuttuminen on verrattavissa pienikokoisen ydinlatauksen räjäyttämiseen - paitsi että ydinpommia ihmiset piiloutuvat koteihinsa. Juuri, kun olin soittamassa valituspuhelua jakeluun, postiluukku kolahti. Lehdet. Kiitos!
Uusi lauantaiapulaisemme oli hämmästyttävän hyvin perillä kirjastomme pienistä ominaispiirteistä (kutsutaan niitä kauniisti näin...), ja lähetin moikkausviestin vanhalle apurille, joka on kokoaikaistunut. *terveisiä!* Ongelmia ei tullut yhtään.
Ovien auettua tapasin jokapäivätuttuja, jotka tuntuivat erilaisilta. Enemmän aikaa, rentoutta. Perheiden kauppakassit pursusivat herkkuja ja kirjoja löytyi hyvin. Harva lainasi mitään ryppyotsaista tai järkevää, lauantai on napostelun aikaa kirjastossakin. Kevyttä, kaunista, hyväntuulista ja murhaavan jännittävää. Muutama vakituinen lauantaikävijä piipahti, oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Vielä viimeisiä mökkiläisiä, vene nostetaan kohta teloille. Pari isompaa sotkuista asiaa, joiden selvittämiseen vapaapäivänä on hyvin aikaa molemmin puolin tiskiä. Ei hermostuta, asia kerrallaan se selviää. Unohtuneet nuket löysivät takaisin kotiinsa.
Kun suljin ovet ja hyppäsin lakritsipussin kanssa linja-autoon lukemaan, olin mielettömän hyvällä tuulella. Turhaan nilvistelin, lauantait on mukavia vuoroja. Niissä on oma tunnelmansa.
7 kommenttia:
Hauska kuulla että jossain on lauantaisin aikaa vaikeisiin juttuihin eikä kenelläkään ole kiire ;) Lauantait kun on meillä niitä ryysispäiviä, no on siellä hiljaisempiakin hetkiä, mutta silloin tulee aina niitä ryppäitä eniten. Ja vapaa-aikana ei ainakaan ole aikaa selvittää mitään vähänkään hankalampaa... Kun on kiire viettämään laatuaikaa!
Erikoiskirjastovirkailija: Joskus noitakin lauantaita meillä riittää. Onneksi ei ollut nyt :)! Yleisesti ottaen 11-13 saa juosta hiki hatussa ja muuten ehtii viettää työlaatuaikaa asiakkaiden kanssa. "Oma aika" on kirjastoihmisille tuntematon käsite - miten muka voisi olla olemassa jossain kirjojen tai tekstien ulkopuolella???
Minut heitettiin juuri tylysti lauantairingistä pois, kun en muutenkaan ehdi pitämään millään ylityövapaita.. Mutta on siinä lautantaissa kyllä oma tunnelma, ei viitsi pingottaa, voi vähän rennommin ottaa, keskittyä rauhassa asiakaspalveluun. Minä kyllä pidän pienestä kiireestä, ei tarvi kelloa vilkuilla. Miten muuten hoitelette oikein hankalat nettiasiakkaat, annatteko tietyksi ajaksi käyttökieltoa? Meillä on nyt yksi harvinaisen hankala tapaus, joka tietysti väittää, ettei mitään käyttökieltoa voi antaa...
Muistathan Nonon :)? Nakkaa kirjoitus jos ehdit sen kirjoittaa.
Mervi: Meidän käyttösäännöissä ainakin todetaan "Kirjaston toiminnan tai asiakkaiden häiritseminen voi johtaa kirjaston käyttöoikeuden menettämiseen." Mikäli teidän käyttösäännöissänne on vastaava kohta, näytä sitä asiakkaalle. Ohjeemme on, että väliaikaisen (viikko-kaksi) käyttökiellon koneille voi antaa, mutta pysyvää ei.
Tuima: Juu, muistan kyllä. Sata rautaa tulessa tällä hetkellä, mutta idea on olemassa ja materialisoituu postiisi joskus tässä kolmen viikon sisällä...
Mervi: Tästä pitää postata oma juttunsa! Kunhan kerkiän :).
Kirjastomme käyttösäännöissä sanotaan: Lainaus- tai käyttöoikeuden voi menettää, mikäli asiakas jättää lainan palauttamatta, maksut maksamatta tai rikkoo internetin käyttösääntöjä. Nettikoneiden säännöissä sanotaan lisäksi mm. älä koske koneen asetuksiin ja sääntöjä tahallisesti rikkovalle voidaan antaan käyttökielto tietokoneille. Vain kerran 7 vuoden aikana on annettu kuukauden karenssi.
Lähetä kommentti