Tuntuu hassulta olla töissä sunnuntaina. Siis työpaikalla, ei töissä kirjastossa vaan töissä. Kirjastorakennuksessa. Ihana rauha, mieletön lähdekirjallisuuden aarreaitta vieressä, kahvinkeitin vain minua varten ja parempi tietokone kuin kotiräyskä. Löysin heti rennomman istuma-asennonkin (jota voin käyttää salaa huomenna, kun olen Oikeasti Töissä). Se kyllä näyttää paheelliselta, mutta rentouttaa. Eikös kaikki paheellinen?
Kirjoittelen kirjailijoiden biografioita, ja olen laiskanahkera. En siivoa kotona, en pysty karkaamaan koneelta kotitöihin enkä laita PallasProta käyntiin, etten sekoita kalenteria ja saa aikaan sakkosotkuja. (Kuten fiksu lukija huomaa, olen sen kerran tehnyt ja panikoinut neljä viikkoa asian tiimoilta.)
Mietiskelen näpytellessäni kirjallisuutta, syön jättimäisen possumunkin enkä hyllytä lasten puolen kirjoja. Anteeksi huominen aamuvuoro, Antitäti was not here. Reetta oli.
1 kommentti:
Kuulostaa ihanalta!
Joskin näin kirjastokävijän näkökulmasta nautin myös siitä, että kirjasto on auki ihan oikeasti joka päivä, sunnuntainakin, joskin vain 4 tuntia, mutta silti. Kehuinkin jo tällä viikolla blogissani meidän kirjastoa kovasti, lisätään tämä sunnuntaiaukiolo vielä siihen listaan. :)
Lähetä kommentti