Eikä siinä vielä kaikki!

Jos armollinen lukija vielä kaipaa lisävakuutusta lastenkirjastotyön hauskuudesta, innostavuudesta ja vaihtelevuudesta edellisen postauksen jälkeen, tässä tulee:

Otetaan käsinukke. Kirjoitetaan kanssabloggaajan kommenttilootaan viesti ja tutustutaan. Soitetaan Hervannan lastenneuvolaan. Selitetään puhelinvaihteelle, että halutaan lainata huonetta käsinuken rokottamiseen. Kuunnellaan naurua ja onnitellaan itseä, ettei saatu luuria korvaan. Selitetään neuvolan pomolle, että tarvitaan huonetta kissan rokottamiseen. Siis elottoman. Siis nuken. Sovitaan kanssabloggarin kanssa treffit. Minut tunnistaa elottomasta kissasta.

Selitetään johtajalle, että myöhästyn iltavuorosta, koska kuvaan kissaa piikitettävänä bloggarin kanssa. Selitetään uudelleen. Pakataan kissa kassiin, johon se ei mahdu, ja kävellään coolin näköisenä käsinukkea kantaen kotiin. Sitä pitää kantaa nätisti, huutavat ekaluokkalaiset koulun pihalta.

http://www.tampere.fi/kirjasto/kissa/ammneuvo.htm

Hyvä juttu tuli, Kirjatti on rokotettu ja kuulemma lääkäripelkoisten lasten kesyttäjät saivat nähdä jutun. Toivottavasti on apua. Kiitos kaikille osallistujille.

"Jokainen päivä on erilainen..."

Rakentava kritiikki

Olen lukenut viimeisten kolmen kuukauden aikana 146 kauhukirjaa.

Työkaverin kommentti: "Sen sinusta huomaa."

Suloinen sunnuntai

Tuntuu hassulta olla töissä sunnuntaina. Siis työpaikalla, ei töissä kirjastossa vaan töissä. Kirjastorakennuksessa. Ihana rauha, mieletön lähdekirjallisuuden aarreaitta vieressä, kahvinkeitin vain minua varten ja parempi tietokone kuin kotiräyskä. Löysin heti rennomman istuma-asennonkin (jota voin käyttää salaa huomenna, kun olen Oikeasti Töissä). Se kyllä näyttää paheelliselta, mutta rentouttaa. Eikös kaikki paheellinen?

Kirjoittelen kirjailijoiden biografioita, ja olen laiskanahkera. En siivoa kotona, en pysty karkaamaan koneelta kotitöihin enkä laita PallasProta käyntiin, etten sekoita kalenteria ja saa aikaan sakkosotkuja. (Kuten fiksu lukija huomaa, olen sen kerran tehnyt ja panikoinut neljä viikkoa asian tiimoilta.)

Mietiskelen näpytellessäni kirjallisuutta, syön jättimäisen possumunkin enkä hyllytä lasten puolen kirjoja. Anteeksi huominen aamuvuoro, Antitäti was not here. Reetta oli.

Kirjatti 10 vuotta!

Unohdin mainostaa kirjastokissan synttäreitä. Piirustuskilpailu on jo käynnissä, työt voi palauttaa lähimpään PIKI-kirjastoon tai vaikka lähettää postissa!

Lisätietoa täältä.

Lapsilainausta

Vuosien varrella eA (ennen Antitätiä) ja jA meille on vakiintunut ihan toimiva käytäntö. Kirkonkylän koulua palvelee oma lainauspisteensä (joka oikeasti on ihan hyvä sivukirjasto lapsille, eikä mikään "piste") - samoin Toiviossa. Nuolialan suurta ala-astetta varten on sivukirjasto, joka on jo iso. Hyrsingin koulussa käy Lempäälä-Valkeakosken kirjastoauto. Meillä pääkirjastossa käyvät sekä Naistenmatkan että Kurikankulman koulujen luokat. (Linkitykset sättäävät, joten saatte pärjätä ilman.)

Muistuttelen luokkakäyntien varaamisista joka syksy ja kevät opettajille sähköpostitse, ja tosi nopeasti ja innolla aikoja varaillaankin. Mieluiten oppilaita otetaan vastaan ennen varsinaista aukioloa, sillä se on kaikille miellyttävintä. Ei tarvitse komentaa hiljaisuutta samaan malliin eikä häiritä muita. Saan siis riehua niin paljon kuin haluan... Maanantait on pyhitetty satutunneille, muuten 8.30 -11 saa aikoja joka päivä. Useina päivinä luokkia käy yhden aamun aikana 2-3, mutta välipäiviäkin jää.

Kun kerran olen opettajan puhelimen päähän saanut, en päästä irti ennen kuin ajat on varattu koko syksyksi. Liian helposti unohtuu uuden ajan varaaminen siinä luokkahässäkässä, ja sitten myöhästymisiä tulee väkisinkin. Tällä hetkellä eskarit, ekat ja tokat saavat sakkonsa anteeksi, muut kaivavat kuvetta. Kahden-neljän viikon välein sama luokka pääsee siis päivittämään lukemisensa. Kirjastossa viihdytään iästä ja kirjastomatkan pituudesta riippuen 10 min- 45 min. Sopivasti. Joskus tulee päällekkäisiä buukkauksia ja muuta hässäkkää, mutta lebensraumia on kaikille aina riittänyt. Lippikset menee kyllä helposti sekaisin -ja välillä oppilaatkin.

Jos vain olen työpaikalla, hoidan luokan lainauksen itse. Koska hankin ja huollan ja hyllytän koko lasten ja nuorten puolen, on minulla myös aika hyvä näppituntuma siitä, mitä siellä hyllyssä piilee. Osaan hakea epämääräisemmätkin kuvailut, tiedän aika monen kaniharrastuksen tai ponirakkauden jo ulkoa. Opettajistakin alan oppia ne, joiden luokat saavat lainata myös levyjä, kunhan pitävät niistä huolen. Tai kuinka monta kirjaa ko. open luokkalaiset lainaavat per pää. Ja olen tiukkis niiden mangojen kanssa, joita ekaluokkalaiset haluaa lainata. K 12. Sori. On kivaa suositella, vaikka se selvästi toisia ahdistaakin. Yritän jättää heidät sitten rauhaan ja keskittyä enemmän järjestelemään hyllyjä. Toisia pitää lähestyä reippaasti kysellen, toisia taas ei kannata katsoa kuin sivusilmällä, varovasti.

Opettajat tietävät uskomattoman paljon, vaikka omaa osaamistaan usein vähättelevätkin. Ennen kaikkea heillä on tieto omasta luokastaan ja oppilaiden lukutaidosta ja -mieltymyksistä. Yhdessä on sitten löydetty aarteita vähän vaativammillekin tapauksille.

Yläasteen ja lukion oppilaita ottaisin mielelläni enemmänkin käymään! Nyt vierailut painottuvat siihen klassikko-esityksen valmisteluun, joka kyllä on legendaarista aikaa vuodesta. Tiedättekö, mikä on tosi ohut kirja, jossa on paljon viinanjuontia ja au-seksiä? Näin minä sain myytyä yhden klassikon lainaajalle...

Tai jos ette tahdo osallistua klassikkovisaan, olisi mukava kuulla, miten muissa kirjastoissa käynnit on hoidettu? Tai miltä käynnit oppilaista tuntu(i)vat?

Maailmaan palautui mieli

Kolme viikkoa riittää tyhjentämään pään aika tehokkaasti. Ja hyllyt. Loma-aikanani koko Pirkkala oli käynyt kirjastossa ja lainannut hyllyt tyhjiksi. Alkaa olla aika purkaa kesävarastoja (lue: ruskea muovilaatikko pöytäni alla) takaisin esille.

Ammatillisesti muistin taas, miksi teen tätä työtä. Siihen riitti kolme opettajaa, jotka varasivat heti tänään luokalleen vakiajan kirjastovierailuille. Ja etenkin se yksi, joka kertoi oppilaidensa kysyneen eilen - ensimmäisenä koulupäivänä - koska mennään kirjastoon? Tuli hyvä mieli.

Antitäti rokkaa lomalta

Nelinkertainen rokkihuuto. YKL 78.8911.

Tai pistetään oikea liimalettikarjaisu yngwiesävyyn viimeisen lomapäivän kunniaksi. 78.89112.

Mikähän siinäkin on, että alkuloma menee aina mietiskellessä, kuinka sitä oikeastaan voisi olla töissäkin. Pitäisi vielä tehdä kaikenlaista ja saada alkuun toisenlaista ja kolmannet odottaa jonossa. Sitten tulee antaa-mennä-vaan -vaihe, jolloin kellonaika, päivämäärä tai edes viikonpäivä ei merkitse mitään.

Ja vaikka on mukava mennä töihin ja mm. juoda kahvinsa rauhassa, olen pari päivää mietiskellyt ankarasti työtä, jota saisi tehdä kotoa käsin. Tosin sitäkin olen tehnyt, ja siitä lomalle jääminen se vasta vaikeaa onkin. Ja kun on vaikea vaihe, pilaa työ koko kodinkin. Ja kun tekee kotona töitä, alkaa helposti tehdä kotitöitä, ettei tarvitsisi tehdä oikeita töitä kotona.

Parempi hypätä huomenaamulla klo 7.15 bussiin kohti Pirkkalaa ja uuden lukuvuoden meinikiä!

Onnea kaikille uusille eskareille, ekaluokkalaisille, uuteen kouluun menijöille, päiväkodissa aloittaville ja ryhmää vaihtaville.