1. Olen kroonisesti huolestunut kaikesta ja kaikista. Mitä olen tehnyt, mitä jättänyt tekemättä. Sanonut jotain, unohtanut paljon. Antanut väärän vaikutelman, tulkinnut virheellisesti. Yrittänyt liian vähän tai hylännyt liian helposti. Selittänyt huonosti ja jättänyt ymmärtämättä. Opiskeluaikana valvoin öitä miettien, kuinka vähän eläkettä tulen saamaan humanistina ja kuinka vähän kirjoja sillä voi ostaa. Tämä piirteeni ärsyttää monia ihmisiä.
2.. Olin (vanhan) Kolmannen naisen viimeisellä keikalla Ilosaarirockissa 1994 ja lauloin tätä.
3. Työni ulkopuolella luen lähes pelkästään naisten kirjoittamaa kirjallisuutta.
4. Iloitsen kovasti tästä (juu, scrollatkaa vaan sitkeesti alas asti), vaikka se jännittääkin. Lisäksi toivon yhden toisen kirjaprojektin ottavan tulta alleen.
5. Olen neulonut tänä vuonna 24 paria sukkia.
6. Inhoan kilpailemista, koska vihaan häviämistä yli kaiken.
7. Minulla on 6 lävistystä, kaikki näkyvissä paikoissa :), ja kolme tatuointia. Tämä nakuteltiin tänään Pirkkalan omassa studiossa:
Älkää keskittykö vereen, rupiin ja goreen - olette nähneet tuon kauniin kirjan ennen täällä.
Kiitos tekijälle!!
Linkin takaa löytyy muuten myös
Uusia arvosteluja:
9 kommenttia:
Sanoisinpa että on just sun näköinen tatska. :)
vautsi miten hieno tatska!
Kiitos Inkulle ja Satu H:lle. Olen itsekin tosi tyytyväinen tuohon! Mietinnässä on vielä, josko siihen lisäisi jonkun tekstin - mutta ehkä on parasta antaa kuvan puhua puolestaan...
Jahas, tatskat on hianot ja sitä onkin taas tänään poikettava myös nuorten puolella. Ei silti, käyn minä siellä muutenkin. Oikeasti. Lainaamassa itselleni kirjoja! =D
Polgara: Sinne nuorten sekaan vaan, pysyy itsekin tuoreempana :).
Minusta on mainiota, että nykyisin nuortenkirjat on niin hyviä että aikuisetkin voivat lukea.
Minäkin tykkäsin kovasti tuosta Näyttääkö pääni tässä isolta -kirjasta. Suosittelen kaikille!
Uteliaisuudesta kysyn, miksi luet pelkästään naisten kirjoittamaa kirjallisuutta? Olen määkin naisasialiikeaktiivi mutta pitää sitä silti lukea miestenkin tekstejä.
Librarian: Itse asiassa tämä on tapahtunut vähän vahingossa... Alun perin juttu alkoi naisdekkaribuumistani, joka iski päälle siinä 1990-luvun alkupuolella. Siitä kun siirryin laajemmille vesille, huomaan edelleen tarttuvani helpommin naisten kirjoittamaan kirjaan.
Blogeissa pyörii nyt tiukka naishuumorikeskustelu, ja tunnistan niiden puheenvuoroissa paljon omia ajatuksiani.
Jospa ne naisten kirjoittamat kirjat vaan *on* parempia ;)?
Minkä ihmeen takia kaikki jaksavat kehua Marttilaa, mitä ihmeen hienoa on sekoilusanoman levittämisessä nuorisolle? Itse kirjailijan henkilökohtaisessa arvomaailmassa on merkittävän paljon korjaamisen varaa.
Lähetä kommentti