Koivu, tähti ja grönlantilainen jättiläinen

Takana ensimmäiset tapaamiset opettajien kanssa! Luulin kiertäneeni opettajanhuoneita vinkkarina jo niin paljon, että homma menisi rutiinilla. Jännittäminen oli yllätys. Toisaalta minä kyllä jännitän melkein aina ja melkein paljon. Onneksi oli kahvia ja kilttejä opettajia. Monta.

Ensimmäinen moksuni ikinä tulee olemaan aiheeltaan metsä. Käsitekarttaa on tehty, ideoita heitetty riehumisesta ja majan rakentamisesta puunhalailuun ja hiljaisuuteen. Onneksi metsä on iso. Ajatuksena on aloittaa saduilla ja metsän äänimaailmaan tutustumisella. Olenkin kuunnellut erinäisiä tirpan piipityksiä ja kuovin kiljuntoja useita tunteja, kun etsiskelin mukavia äänimaisemia. Lopulta en tiennyt, humisiko korvissa ikihonka vai muuten vaan.

Alussa askarrellaan(älkää kysykö minulta liisteristä) jokin hahmo, tyyppi, elikko, jonka metsäretkeä, kotia, ruokaa, ympäristöä jne. lapset tulevat havainnoimaan ja dokumentoimaan. Ideana on tutustua ainakin päällisin puolin etukäteen metsäluontoon kirjallisuuden avulla ja valita sieltä oma puu, marja ja ehkä sienikin. Retkellä yritetään olla putoamatta ojaan ja tutkaillaan, nuuhkitaan, retkeillään. Jälkeen päin kerätään havaintoja ja kokemuksia, perehdytään omaan aiheeseen syvällisemmin ja todennäköisesti lopputuloksena kirjoitetaan tietoteksti. Työpaikkana voisi ainakin osalla ryhmistä olla kirjasto.

Projektin aikana opettelen myös katsomaan, millaista rekvisiittaa minulla on. Oli vähän nolo olo ala-asteella...

Pienten oppilaiden kanssa elämä on mitä ilmeisimmin hetkessä elämistä, joten melko moni asia tulee toteutumaan ainakin jollakin tavalla, mutta kirjastonhoitajan kalenterin päivä- ja tuntisuunnitelmat saa heittää jorpakkoon. Odotan tätä aika innolla!

Kävin tänään neljässä eri kirjastossa hakemassa viitisenkymmentä kirjaa neljän luokan selailtavaksi, joten en ehtinyt tarkistaa, pystyyhän kirjaston ja koulun ja yksityishenkilön pädeiltä siirtämään suoraan tiedot toisille koneille meidän wlanissa.

Tänään heittäydyin lisäksi pohjoismaisen kirjallisuuden maailmaan. Tarkoituksena on löytää yhdeksälle pienlukupiirille pohjoismaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Lukutaso luonnollisesti vaihtelee, mutta yllätyin iloisesti, kuinka pienemmiltäkin kielialueilta on käännetty ainakin kohtuullisesti kirjallisuutta. Tälle ryhmälle on tarkoitus puhua hiukan myös lähdemerkinnöistä ja tekijänoikeuksista uuden Kopiraittilan koulun avulla.

Kuuden kerran aikana tutustutaan "omaan" kirjailijaan ja todennäköisesti rakennetaan taltioitava esitys luetun ja pohditun perusteella. Pohjoismaiden karttaakin voidaan katsella. Kirjaston pädien toimivuus koulun verkossa on jälleen kysymysmerkki, ja taidan viedä huomenna yhden koneen vieraisille koululle. Joku meistä uskoo vasta kun näkee. Kuulemma tietty omenainen merkki ei seurustele kovin hyvin kouluissa käytetyn numeroita sisältävän järjestelmän ja tallennusjutskan kanssa, joten tämäkin pitänee ratkaista jollain tavalla. Vinkkejä otetaan vastaan. Ja hei, Pirkkalan tvt-opet, mä tykkään teistä niin että halkeen...

Olen aika pedagogia-tyhmä, ja huomaan ymppääväni jokaiseen projektiin kaikenlaista kauheasti ja liikaa. Minulle onneksi selitetään yhä uudestaan, että parempi keskittyä yhteen tai kahteen asiaan ja tehdä ne kunnolla, kuin hajottaa ja riuhtoa joka suuntaan. En kertonut, että tuo on antitädin antimotto, mutta oppimassahan minäkin tässä projektissa olen! <3