Sano että jäät

Joulu on ihana juhla, jos se olisi keskikesällä. Rakastaisin istua juhannuskuusen alla yöttömässä yössä ja vetää hippaleikkejä ja saunoa tuoreiden koivunlehtien keskellä.

Nyt on kaamos, eikä silloin juhlita mitään. Kannan kiltisti joulukirjat lainattavaksi, syön joulutorttuja ja ripustan kynttilät ja tähdet kuuseen. Iloitsen joulunalusruuhkasta - kirjastot tulvivat asiakkaita, jotka varautuvat joulunpyhiin. Perheitä on aina, siivousta paossa ja löytämässä aina uutta yhdessä. Tänä vuonna myös paljon yksinäisiä ihmisiä. Tai ehkä minä huomaan heidät vasta nyt.

Yksin on suomen kielessä tyhmä sana. Se tarkoittaa sekä halukkaasti että pakon edessä ilman toista olevaa. Samalla sanalla ei voi olla kahta eri tunnelmaa. Se on väärin.

Minä olen sitomassa elämäni toiseen muutaman viikon päästä. Se ei ole ihan konventionaalinen eikä standardi juttu, mutta "me voidaan tehdä elämästämme sellainen kuin me halutaan". Juovuttava vallan tunne, kaikessa keski-ikäisyydessään.

Tämä on ollut uskomattoman raskas, upea, kipeä, tappava, rakastava vuosi.  Minulla on Pommakkia häissä, elämä takana ja edessä.

Hyvä elämä

... on vaikka sitä, että saa ostettua kaikille joulutoivelistoilta jotain.

Ja sitä, että esiintymisvinkkausten jälkeen saa vinkata omassa kirjastossa englanniksi. Osaan vinkata, mutta en englantia, ja se on siksi ihanan hauskaa ja stressitöntä. Tunnit sisältävät aina naurua ja oppilaat pelastavat minut pulasta moneen kertaan.

Semmoinen on hyvää, että saa kiukutella välillä ihan vapaasti ja sitten tehdä sovinnon. Juoda kahvia ja lukea monta kirjaa lukupäivänä kotona vinkkausta varten, kun ulkona on pakkasta. Nähdä odottamaton kaverivauva ja katsoa, kuinka pieni ihminen pyörii oman napansa ympärillä konkreettisesti ja jättää huomiotta ne aikuiset, jotka tekevät sitä kuvainnollisesti.

Erityisen hyvää on omata mies, joka pistää viestiä bussipysäkiltä, jossa on seissyt ainakin SATA tuntia ja siellä on ainakin KAKSIKYMMENTÄ astetta pakkasta ja kutsua se kotiinsa. Keittää kahvia, laittaa sauna lämpiämään, lämmittää kylmää nenää kädellä ja poskea poskella ja sanoa vasta vähän ajan päästä että pakkasta oli kyllä kahdeksan.

Tempus fugit

Maskun mukava keikka takana ja ihmettelen taas, miten ne "vaikeimmat" on aina parhaita. Maskun Mervi on totuttanut lapsoset kauhuun niin, että näillä reissuilla joudun pistämään parastani - muuten vastassa on vain "did it, done it" -ilmeitä... "Tämä on tosi ahdistavaa kauhua" -kommenttiin kuului yhden pojan suusta "Jesssssss..."

Häihin on kuukausi, ja lainasin juuri kirjastosta lehden, jossa kauneus-valmistauminen aloitetaan 2-1 VUOTTA ennen häitä. Lohduttauduin sillä, että suihkurusketus otetaan vasta pari päivää ennen vihkimistä...

Minulla on hääpuku, ruskea. Minulla on ruokaa, paljon. Minulla on hiukset, leikattu. Minulla on laulaja-Suvi (muistakaa palkata harjoittelijoita, jotka sekä vinkkaavat laulamalla että esittävät musiikin sattumalta eteen tupsahtavissa kirjastolaishäissä) ja nyt myös listallinen musiikkia.

Marssitaan, virseillään, kuunnellaan, tanssitaan, taustoitetaan. Mukana on musiikkia, joka on kulkenut suvussa lapsuudesta asti, itkettävääkin. Häätanssi ei ole valssi, mutta minusta ja miehestä se kertoo.

Ainakin tämä kuunnellaan.