Jack in the box

Jack in the box on ylläri. Nämä laatikot eivät ole, koska niitä on h#%"#%o väsätty erinäisiä kuukausia.

Tässä on pieni sievä vihreä laatikko. Niitä ostettiin muutama, ja sitten 67 ISOA lisää. Etolan täti kantoi niitä enemmän kuin minä ja kirjaston miehet yhteensä, mutta se olikin selvästi antitätiainesta.

Tähän pieneen sievään vihreään laatikkoon on laitettu pieni kirjasarja. Niitä on kerätty noin YHDEKSÄNKYMMENTÄ kevään aikana VIIDELTÄTOISTA koululta. Minä huudan. Anteeksi. Mutta se oli aika kivaa.

Kun kirjasarja on noudettu koululta, siihen otetaan uudet tarrat.

Se  kuulostaa mukavan yksinkertaiselta, mutta sitä varten on kokoustettu useita tunteja niin järjestelmäneron kuin luettelointineron kuin vähän Axiellinkin kanssa. Sitä varten on mietitty, pystyykö verkkokirjastosta piilottamaan niteitä piste- vai osastotasolla ja voiko hyllysijoituksella määrittää varauskiellon vai pitäneekö kenties laittaa ne nidekohtaisesti. Te tiedätte.

Nyt niillä on sievä LA L ja KOU signumissaan, mikä tarkoittaa niiden olevan Lammin kirjaston lastenosastolla, koulukirjasarjahyllyssä ja tilana koulukäyttö. Se, että noista tulee mieleen LOL ja GO lienee vain minun hysteerisen mieleni tulosta, mutta mukavaahan se on Kiljusia kierrättää.

Uudet tarrat liimataan kirjoihin, ja ne muutama SEITSEMÄNSATAA kirjaa, joita ei ole vielä muovitettu, muovitetaan. Ne, useat sadat, jotka on muovitettu, saavat tarran päälle vain suojamuovin. Sitten koulut lienevät leimanneet kirjat omikseen, mutta sehän ei käy päinsä. Näin ollen liimataan söpö valkoinen tarra vanhan leiman päälle ja lätkitään uudet kirjaston leimat tilalle. Se on mukavaa. Näen öisin unia, joissa toistuu *tump* NAKS, *tump* NAKS.

Piippailen kirjasarjan nidenumerot exceliin opettajille avuksi. Voivat merkitä, kenellä kirja on ja kuka sen on palauttanut. En minä tiedä, tarvitseeko näitä oikeasti, mutta piippailukin on kivaa. En ole ollut asiakaspalvelussa puoleen vuoteen ja se alkaa vaatia veronsa.

Pieneen sievään vihreään laatikkoon laitetaan kirjat ja piipatut listat ja vihreä kansi päälle. Sitten siihen liimataan jostain varastosta löydetty lehtitasku tai tämmöinen söpö pehmustettu cd-tasku, johon änge sujautetaan sujuvasti lappu, joka kertoo laatikon sisällön. Näin Kiljuset löytyvät hemmetinmoisesta varastosta vähän helpommin. Toiselle puolelle tulee samanlainen tasku jossa kerrotaan, mihin sarja on matkalla.

Pienten vihreiden lisäksi on olemassa isoja värittömiä ja harmaita ja sinisiä ja keskikokoisia pinkkejä ja vähän isompia harmaita ja hassuja lituskoita sinisiä ja ennen kaikkea vähän sirittävä pää.

Oikeasti hauskuus alkaa siitä, kun nämä pitää saada logistisesti kiertämään. Varattua. Lainattua. Siitä ensi kerralla. Mutta sen voin sanoa, että ei se niin vaikeaa ole. Minutkin varattiin ihan helposti :).