 |
| Evil dead |
Kun sitä on projektissa, välillä voi tuntua tältä -->
Kuva on Hämeenlinnan kirjaston rannasta, ja sen vieressä on tikapuut. Parinsadan metrin päästä alkaa jääpolku yli Vanajaveden. Järven yli tuijottaa punatiilinen linna torneineen.
Ehkä heikon jään varoitukset on stailattu edelliskerran niitä nähtyäni, tai sitten Hämeenlinnalla on todella makaaberi liikennemerkkisuunnittelija.
Nuo koukistuneet sormet... usch!
Sitten on semmoista mukulakiveä. On sitä Tampereellakin ja paljon, mutta tämä on vanhemman ja aidomman näköistä. Sellaista, johon keskiajalla on valutettu sian suolia ja josta Maijaliisa Dieckmann kirjoittaa romaanin. (Täällä olen päässyt puhumaan kirjastolaisen kanssa Ram-sarjasta, mitä ei ole tapahtunut vielä koskaan.
Mikä on semmoinen, jossa on kolme penkkiä ja niin lämmin, että Antitäti voi ottaa talvella takin pois? (Sukkakin on päässyt kyytiin Lammille!!)...
...ja se asuu täällä kaverinsa Pietarin kanssa....
No sehän on tietysti Bella, kaunis ja tukeva, iloinen neitisihminen!
Bellan kyydissä olen treenaillut viime viikolla useampanakin päivänä koulupysäkeillä.
Olen opetellut pois pahoilta A-tavoilta ja siirtynyt O-meininkiin. Origo on itse asiassa hyvinkin järkevä ohjelma. On se silti erilainen kuin A, ja talojen tavat ovat aina erilaiset ja auton tavat vielä erilaistakin erilaisemmat, joten harjoitusta tarvitaan ennen kuin uskallan kömpiä tiukempaan kaksipaikkaiseen Pietariin.
Kirjadiplomikirjat kulkevat kärryssä. Kärryt pitää muistaa lukita, kun ajetaan. Pysäkki pitää muistaa vaihtaa ohjelmaan, kun pysähdytään. Reettan paino vetää jopa kirjastoautoa liikenneympyrässä oikealle. (Viimeisestä huomiosta kiitos nimeltämainitsemattomalle kuskille Hämeenlinnan kirjastossa).
Vaikka elämä vie eteenpäin, mahtuu sinne vielä yksi kettu.
Ei tämä ainakaan autoihin kohdistuvaa lukkarinrakkauttani helpota.
Awwww.
Bella on siis kaunis ja sisustettu, avara ja valoisa ja vihreä. Siellä on ajateltu laajemmin kirjastoa, ja siksi sinne mahtuu yli 1000 nidettä vähemmän kuin vanhoihin autoihin.
Kunhan kokoelma on kohdennettu oikein, ei minusta suurempaa ongelmaa ole. Telineet vetivät puoleensa lainaajia.
Se on vaan niin kaunis. Eikä tälläkään koululla peruutettu ruokalan kulmasta sisään. Enkä minä huutanut kuskille varoitusta, ehen. Enenenenen.
Käsittämätöntä Al Bundy-hommaa. Kuin survoisi 36 numeron kenkää 40 numeron pulleaan jalkaan. Ja sinne se menee, kauniisti parkkiin huonostiauratuille pihoille olemattomien solien välistä.
Oikeasti seurasin ja tein muistiinpanoja kirjastopysäkkien käytöstä, oppilaiden määrästä, opettajien osallistumisesta ja keräsin fiiliksiä autolaisilta.
Siitä jalostuu vielä hyvää raporttia ja ideointia.
Mutta ihan ihan ihan oikeasti koulun piha näytti tältä, kun me sieltä lähdimme:
Hee hee.
2 kommenttia:
Ovat kirjastoautotkin muuttuneet sitten oman lapsuuteni. Sisällä odottavat maailmat näemmä kiehtovat edelleen.
Moi, annoin blogillesi tunnustuksen blogissani: http://kotikapkaupungissa.blogspot.com/2013/01/kiitos-blog-with-substance.html
Lähetä kommentti