Sparkissa kipinöi

 Olipas mukava (työ)päivä ja ihan luokattoman huonoja kännykkävalokuvia! (Molemmat trademarkkejani, huomaan ma.)

Tampereella järjestettiin tänään lasten ja nuorten kulttuurifestari Spark, josta on sanottavana pelkkää hyvää paitsi nimestä. Minusta Kipinä olisi ollut ihan ok, koska nyt häpäisin itseni puhumalla ihmisille välillä Spinistä, välillä Spunkista ja myönnetään - kerran Skunkista.

Koska yksin kaikki on tylsempää, Metson lastenosaston Tuija Mäki oli urhoollisesti lupautunut kantamaan useita kiloja kirjoja ja parivinkkaamaan kanssani kahteen kertaan päivän aikana.

Emme oikein tienneet, millaista yleisöä odottaa niin määrän kuin ikäjakaumankin puolesta, joten vanha kunnon jokaiselle jotakin -periaatteella mentiin...

Helppolukuisia lemmikeistä, lohikäärmeistä ja tietysti jalkapallosta, lastendekkareita, vähän minikauhua ja paljon tietokirjoja erilaisista kesään (tai sitten ei) liittyvistä aiheista. Käsistä vietiin niin Konsta kesälaitumilla, Unskin jalkapallokommellukset, hehkuvat merenelävät kuin virkatut leivonnaisetkin. Tuijalla oli vinkattavana nuortenkirjoja, jotka tekivät hyvin kauppansa - hittinä Soturikissat. Lienee turha sanoakaan, että molemmat mukana olleet Mimut napattiin ensimmäisinä.

Puitteet olivat arvolliset. Upeiden näyttelyiden keskellä meille oli annettu käyttöön lava, jossa oli mahtavia tinttamareskeja. (Joo, opin tuon sanan viime viikolla ja siitä tuli uusi lemppikseni. Sitä voi vain upottaa merkityksellisiin lauseisiin harmillisen harvoin.) (Tinttamareski, tinttamareski).

Tällainen hakeutuva kirjastojutskuus on minulle outoa. Teen lähes aina työni yksin ja jonkun selkeästi rajatun yhteisön sisällä. (Nyt kuulostan katoliselta nunnalta, mutta joo.) En ole tottunut hakeutumaan yhtään mihinkään, roikkumaan nurkissa, olemaan osa jotain isompaa ja vielä jakamaan työtä ja huvia kollegan kanssa. Siksi päätettiinkin hoitaa homma niin se kuin meistä oli kivaa.

Ihan ensiksi päätimme lainata kirjoja, vaikka niin pitänyt tehtämän. Siis käyttöön vanha kunnon kynä- ja paperi - tyyli: kirjastokorttien numerot paperilapulle ja nidenumerot viereen. Tämä tekniikka ei petä. Maanantaina minun täytyy keksiä hyvä juoni, jolla saan kirjauduttua väärän kirjaston väärälle osastolle ja naputtaa lainat tietokantaan. Se on pieni ongelma verrattuna iloisiin kasvoihin: "Ai tästä saa heti lainata, wau!"

Kahden puolen tunnin vinkkauksen väliin jäi puolitoista tuntia aikaa, ja kun kirjat oli kerran saatu näyttämölle asetelluksi, emme keränneet niitä kasaan vaan jäimme istuskelemaan niiden keskelle. Näyttelyitä kiertävät ihmiset katselivat ja selailivat kirjoja, jäivät jutustelemaan ja antamaan kommentteja niin kirjoista, lukemisesta, kirjastoista kuin PIKIstäkin - ja lainasivat kirjoja. Tuija teki välillä urotyön ja haki meille kahvit ja keksejä, jotta saimme pitää kirjojen keskellä Viisikko-henkisen piknikin.

Hyvää oli heti ensimmäisellä kerralla läsnäolo, höpötys, (keksit), lainaaminen, vinkkauksetkin meni ihan mukavasti, henkilökemiat niin vinkkareiden kuin yleisönkin välillä :).

Seuraavalla kerralla parannamme: Mahdollisesti mukana se hieno kone, jolla voi lainata virallisesti eikä minun tarvitse lähettää kouluun luokkaretkilappua täynnä mystisiä lukusarjoja. Molemmille jalkaan villasukat, koska ne ovat katu-uskottavat myös niissä paikoissa, joissa ei saa käyttää kenkiä. Mukaan enemmän erilaisia kirjoja - tietokirjojen aiheina vaikkapa kulkuneuvot, merirosvot, enemmän käsitöitä ja ötököitä, urheilua. Kuvakirjoja kyseltiin, mutta niitä ei juuri ollut tarjota :(. Ehkä myös musiikkia mukaan, sarjakuvaa. Tarjolle myös sellaisia just tämän päivän hittejä, joita on vaikea saada käsiinsä. Ennakkotiedotus asiasta.

Minä vähän innostuin, ja se oli kaikkein parasta. Jos minusta tulisi isona huudeillahengaaja?