Neiti Kevät

No onhan se ihan hemmetin pateettinen, mutta niin on kevätkin. Ihan joka kerta, aina uudestaan ja uudestaan.

Tämä kevät on ollut nopea ja hidas, joten se on ansainnut muutaman huippukohdan esittelyn.

Huippua on ollut se, että olen saanut hengata Lounais-Suomessa ja ihan Turussakin useita kertoja, ja vielä ensi viikollekin on säästynyt yksi. Vaikka opiskeluaikana valitin, että sen historia on miesten ja sydän kenkkuilevien mukaparemmuuksien, ei se mennytkään niin.

Haastavaa ja raskasta ja upeita kicksejä antoi Näytä mulle kieltä (sori, puolessa tunnissa keksitty nimi hävetti koko puolentoista viikon ajan), kirjallisuusrähinä yläkoululla. Siellä näki tämmöisiä:

Ja tämmöisiä...

 Ja tämmöisiä.

Ne ei ehkä kammannut tukkaa, mutta puhuivat rocklyriikasta.

Sitten oli Marianna, joka puhui kyllä noista aiheista, mutta myös kirjoituskilpailuista ja siitä, mistä saa palautetta omalle kirjoittamiselleen. Tuntui hyvältä mennä välillä niiden harrastuneiden mukaan, antaa kiinnostuneille jotain omaa.

 Ja sitten minä haastattelin tämmöistä Sallaa, joka on kirjoittanut Jäljellä, jonka minä tulen ostamaan lahjaksi muutamallekin teinille ja suosittelen ihan kaikille. Sen kanssa syötiin myös pususuklaata, mikä ei koskaan ole liian pieni asia mainittavaksi.

Sitten minä kouluttauduin Vinkkareiden kanssa Riksussa, ja sain aikamoisia säväreitä Sylvian aikuisvinkkauksesta ja Ritvan maahanmuuttaja-kirjastokoulutuksesta. Kritiikki pisti aika syvälle.

Vietin yhdenlaista vuosipäivää. Sitten melkein perään toisenlaista vuosipäivää.

Olen tapellut teinien kanssa enemmän kuin koko elämässäni yhteensä ja huomannut, kuinka hermojen menetys on joskus ihan tarpeellista ja sopivaa.

Kirjoitin arvosteluja ja opettelin toisessa paikassa pelkästään lätkimään tähtiä.Olen lukenut ammatillisesti ja harrastelijamaisesti ja ihan diibadaabasti. Kirjallisuudesta on keskusteltu, väitelty, tapeltu ja öyhötetty.

Sluibasin, kun voimat eivät riittäneet. Kaduin. KadUn. Uin meressä ja huusin niin, että se kuului varmaan Suomeen ja matkaseurat häpesi.

Loin alakulttuurisen trendin: "Pakollinen Reetta neuloo sukkaa -kuva". (Kaaka, sun sukat on muuten valmiina ja pitikö niiden toisten olla 43?)

Eilen kävin Porvoossa ja sain taas vähän uskoa maailmaan. Vinkkauskoulutus oli vetänyt paljon porukkaa paikalle, ja ohjelma oli todella mielenkiintoinen. Ensimmäinen kerta tyystin kaksikielisessä koulutuksessa opetti myös sen, että toisten ymmärtäminen on helppoa, kunhan asia on yhteinen.

Kevään aikana olen esiintynyt niin paljon, että olen huomannut eläväni siinä aikataulussa. Jos siis tapaatte minut, olen koherenttia ja hauskaa seuraa 45 minuuttia.

Kohta on kesä, ja se vasta pateettista onkin!