Päivä mur... kirjastonhoitajana

Bobbi L. Newmanin blogiin oli tultu haulla: "Millainen on kirjastonhoitajan päivä?" Siitä alkoi Kirjastopäivän vietto, josta hauskoja esimerkkejä löytyy vaikkapa ihan raakasti googlaamalla "library day" tai projektin etusivulta.

Tässä siis minun yksi työpäiväni. Aika tavallinen "paikallaolopäivä", useimmiten viikon aikana muutamalle päivälle kertyy kokouksia, opetuksia tai vinkkauksia. Sopivassa suhteessa etää ja läheisyyttä, byrokratiaa ja kurahanskojen laittamista, omaa kirjastoa ja verkkopalavereja.

7.30 Töissä. Jostain perverssistä syystä tahdon olla töissä aikaisin, vaikka vihaan heräämistä. Ensimmäiseksi kaivan tietokoneen muistilappujen alta ja hurraan! Odottamassa on pitkällisten neuvottelujen tulos: pikkukirjaston nelosten kirjastonkäytönopetusaika on vihdoin ok. Jos koululla on viisi konetta ja kirjastossa kaksi, saa olla aika luova.

Facebookia tulee käytetyksi työjuttuihin paljon. Tänään tulen iloiseksi Rannelan Terhin vastauksista Ystäväkirjaan, joka tulee uuden verkkokirjaston nuorten sivuille (joita ei saa kommentoida näin keskeneräisinä, koska suutun). Tallennan vastaukset, jaan muille työryhmäläisille ja saan vielä ihania kuvia julkaisuoikeuksilla.

8-9 Hyllytystä. Maanantain jälkeen palautuksia on vuori, ja niin on hyvä. Kuvakirjoja on ripoteltu luovasti koristamaan eri osastoja. Ehdin vilkaista samalla pari uutuutta ja siirrellä vähän järjestystä. Koskahan kaikki on juuri oikealla paikallaan...

9-9.15 Kahvitauko, jolloin kerätään uuden järjestelmän käsittämättömimpiä varausmokia, vannotaan testaavamme sitä ja tätä, hihitetään hyllyluokille ja kirotaan signumeita. Okei, puhutaan me vähän muustakin, mutta siitä ei voi kertoa :).

9.15-10 Eilisen muistilappujen delegointia ja sotkujen selvittämistä. Jonkun asiakkaan ilmoitukset eivät toimi, yksi aikuinen on ohjelman mielestä toisen vanhuksen huoltaja, sössin edellisen illan digitointi-asiakkaan, koska en ole ehtinyt katsomaan edes perusteita mutta päätin kuitenkin yrittää, kolme isoa laatikkoa täynnä uudenuutukaisia kirjoja saapuu takaovesta, sakkoja on mennyt väärin, varausmaksut eivät toimineet, yhden asiakkaan varausten yli on hypätty kokonaan, sähköpostimuistutukset toimivat tai sitten eivät. Yksilöllistä palvelua - sitä asiakkaat Auringonnousun aikana todella saavat.

10-12 Tiskivuoro. Ensimmäiseksi sisään syöksyy ekaluokka, jonka opettaja ilmoittaa iloisella äänellä minun olevan kuin Pikkumetsän Susi. Taijotainsemmoista. En voi olla kysymättä - se tarkoitti asiantuntijaa. (Huokaan helpotuksesta). Puoli tuntia rakasta mellakkaa: "Mä haluan kivan tietokirjan." "Mistä aiheesta?" "Jostain kivasta." "No mistä sä tykkäät - eläimistä, autoista, historiasta..." "No kaikesta kivasta!!" Löydän tyylioppaan ja muumiokirjan tytöille, pojat innostuvat kaivelemaan myös historiaa - ja tietysti dinosauruksia. (Minä en tule koskaan ymmärtämään niiden viehätystä, mutta samahan se, mistä latinan alkeensa kaivaa).

Unohdettuja tunnuslukuja, painavia reppuja. Etsin yhdelle asiakkaalle tiedon, mistä kaupasta sanakirja löytyy halvimmalla ja höpötän muutaman päivittäisen vakkarin kanssa. Tuijotan haaveksuvasti yhtä, joka kertoo jäävänsä viikon päästä eläkkeelle, mutta harrastavansa edelleen työntekoa. Se kiittää "seurasta" lähtiessään ja hymyilen. Etsin lehtitietokannasta kaukaisen paikallislehden ja sieltä tärkeän kuolinilmoituksen, joka tulostetaan omaiselle. Vieressä kaveri taistelee lumikolatestien kanssa. Kun aikaa on, selailen uutuusluetteloa ja merkitsen Pirkkalaan hankittavat lasten ja nuorten kirjat, dvd:t, äänikirjat, pelit... Tilaus jää huomiselle, harmittaa.

12-13 Sähköposteja, sähköposteja. Vinkkausaikojen varauksia, opetusaikoja, parikin keikkaviestiä, kyselen koulutusta ensi vuodelle opettajien veso-päivään. Huomenna on kokous mm. sen tiimoilta. En ole ehtinyt viedä kunnan omaa kirjadiplomia eteenpäin tarpeeksi. Äh. Joulukirjoja palautuu vieläkin, ja ne pitää sulloa huoneeni kaappiin pitkäaikaislainaan odottamaan aikaa parempaa.

13-13.15 Mielin määrin kahvia tupakkaa

13.15-15 Juttelen palapelien ostamisesta lastenpuolelle, muutama lautapelikin olisi kiva olla. Tilailen huomenna. Yritän saada uutuuskirjoista luetteloa verkkokirjaston sivuille lähetettäväksi, mutta "tietueiden id-numerot" ovat kateissa. Soitan asiantuntijoille Pääkalloluolaan ja saan tunnin päästä vastauksen. Kello on liikaa, huomenna tämä loppuun. Korjailen vääriä tietoja kirjojen selkätarroista, tageista, infotarroista. Käyn läpi sivupisteen poistokirjoja ja nappaan sieltä meille muutaman puuttuvan hyväkuntoisen. HAA!! TOINEN Noidan käsikirja pääkirjastolle!

Kirjojen toimittajamme on muuttunut, samalla osittain alennusprosenttimme, tunnuksemme, valikoimamme. Katselen lasittunein silmin byrokratiaa, kun sähköpostiin kilahtaa uusi työvuorolista. Valitettavasti olen unohtanut sen käyttämän ohjelman salasanani, ja joudun kiertämään koko talon kerjäämässä paperiversiota, kun kuulen pikkujäbien katselleen koneilla pornoa. Minä h**to soikoon puhuin tästä niille *eilen*, joten sensuuria vastustava liberalistisiipi hiljenee pääni sisällä välittömästi. Valitettavasti myöhästyn, tiedonhaluiset ovat juuri poistuneet.

Juuri ennen kuin lähden, keskustelen johtajan kanssa hetken temperamentista. Minun.