Tämän vuoden ainoa pysyvä asia on ollut muutos ja minun on ollut parasta opetella olemaan siinä aika hyvä.
Suurin ja hienoin asia on tietysti uusi kirjasto, jonne muutettiin elokuussa. Mahtavat muuttolihakseni ovat surkastuneet, mutta edelleen olen (ystävien mielestä vähän liiankin) ylpeä ja innoissani väreistä, kalusteista, neliöistä, mahdollisuuksista. Samalla luovuttiin vanhasta, mutta mukaan sieltä lähti paljon.
Uusi tila ja uudet puitteet vaativat yllättävän paljon uusia työtapoja ja kaikenlaista oppimista. Ne myös mahdollistavat vaikka mitä, ja suurista suunnitelmista luopuminen on ollut vaikeaa. Resurssit=raha, aika, jaksu ei riitä kaikkeen, mihin intoa olisi. Se harmittaa raskaasti. Onneksi kaikkea ei tarvitse tehdä valmiiksi yhdellä kertaa, minä sanon itselleni, enkä ihan usko kuitenkaan. Besserwisser.
Opetukset, vinkkaukset, lukudiplomi, tvt, jokaiselle luokalle jotain, mediakasvatus... Niistä tehdään vähitellen Pirkkalan kokoinen paketti, semmoinen Antitädin syötettävä.
Toinen suuri uudistus on ollut järjestelmänvaihdos Auroraan. Se on iso juttu, ja sen huomaa. Paljon nieltävää kerralla, monta asiaa potkii vastaan ja usein luovitaan ristiaallokossa. Tänään löysin ensimmäiset omat oikopolkuni, ihastuin yhteen piirteeseen ja tuunasin pari pikkujuttua minunlaisikseni. Uskon suhteemme kehittyvän syvällisempään suuntaan, vaikka ovia välillä paiskonkin. Rammsteinin Ohne Dich tuntuu olevan meidän laulumme niin hyvässä kuin pahassakin.
Molemmat suuret - ja henkilökohtaiset pienemmät - muutokset ovat saaneet minut miettimään, saako epäonnistumisista tai vaikeuksista puhua? Rehellisyys ei ole kitisemistä, kritiikin sietäminen on helpompaa, kun takana on vankkaa faktaa ja tukijoukkoja. Vaikeiden tilanteiden avaaminen aloitetaan realistisella tiedottamisella ja mokien jakamisella.
Kukaan ei ole heittämässä pyyhettä kehään. Päinvastoin. Yhdessä on alettu, yhdessä mennään. Annetaan asiakkaalle mukaan jotain lainattua.
Sinistä löytyy pimeistä pakkasöistä ja hyvästeistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti