Kauhutäti irvisteli lehtikuvassa Halloweenin kunniaksi. Minä en kuitenkaan juhli Halloweenia kuin yhden poskessa lentäneen lepakon verran perjantaina.
Meillä on Suomessa mainio kekri, jossa on paljon yhteneväisyyksiä ylikansallis-kaupalliseen kurpitsajuhlaan. Ihmisten vuodenkierrossa on paljon ylihistoriallista, ylikansallistakin. Syksyllä on aika vetäytyä, rauhoittua ja sanoa hyvästit. Ottaa vastaan pimeys, siirtyä sisätöihin ja pitkiin iltoihin, jolloin kokoonnutaan yhteen ja kerrotaan tarinoita. Mennään kirjastoon, etsitään jännitystä tai rentoutumista, kaveria sohvannurkkaan.
Nuolialan koulun kirjallisuusviikko alkaa huomenna, mutta tämä viikonloppu käytetään pysähtymiseen ja pohtimiseen.
Maailmassa on niin paljon asioita. Niin monia tarinoita, joista toiset toivotetaan tervetulleiksi, jotkut hyvästellään.
4 kommenttia:
Näin sen lehtijutun ja se oli MAGEE! Näytin kuvaa kaikille ja sanoin, että mäpä tunnen tän tyypin ihan henkilökohtaisesti:D
WAU, julkimo!
Kiitos linkistä! Tein virtuaalisen piipahduksen Nuljulaan ja se näyttää muuttuneen todella paljon edukseen sitten 70-luvun lopun! Se ei sinänsä ole suuri ihme, mutta vaikuttavaa silti!
Jenni: Kai todistit näyttämällä kaulasi ;D... Sulla on muuten mahtitukka!
Anukaisa: Koulu rempattiin ja uusittiin aika lailla n. vuosi sitten, ja siellä on tosi kaunista. Kirjastossakin on. Siellä vietän ensi viikon mm. Katariina Romppaisen, Jari Mäkipään ja Matin kanssa!
Hieno oli lehtijuttu, hyvää mainosta hyville asioille.
Miten se hullun kiilto sun silmiin oli oikein laitettu?
Terv. Sari
Lähetä kommentti