Pirkkalan kirjastoon tuli harjoittelija alkukesästä. Niin tuli moneen muuhunkin suomalaiseen kirjastoon.
Harjoittelijoista on vaivaa. He eivät tunne talon tapoja. He eivät tiedä, kuka henkilökunnasta vaatii varovaista maanittelua ja kenelle pitää sanoa jyrkästi. Eikä tietoakaan siitä, mihin palautuskirjat laitetaan ja missä järjestyksessä. Sitä paitsi kimpan seutuvarauskäytäntö on muuttunut teknisesti, eikä vakihenkilökuntakaan sitä oikein ymmärrä, ja kun sitä selittää harjoittelijalle, kärähtää ikävästi omasta ammattitaidottomuudestaan.
Harjoittelijan tuntee siitä, että se kysyy aina "miksi?" Kyllähän jokainen useamman vuoden kirjastossa työssä ollut tietää, ettei asioihin ole järjellisiä perusteita. Ne vain ovat. Koska ovat aina niin olleet. Koska kukaan ei ole viitsinyt käytäntöä muuttaa, vaikka tarvetta olisikin ollut. Koska sitten pitäisi järjestää asia jotenkin uudella tavalla.
Pirkkalaan tuli siis Virpi. Aakkostammeko sanoittain vai kirjaimittain? (En edes ymmärtänyt tätä kysymystä ennen esimerkkejä) Onko Mc Mac vai Mc? St Saint vai St? Ovat numerot ensimmäisinä, viimeisinä vai kirjaiminlausuttuina aakkostettuina? Sitten se teki meille paperin, jossa on kirjoitettu ylös se, miten hyllytämme. Nyt me hyllytämme kaikki samalla tavalla.
Sitten aloitimme kesäpoistot. Koska uusi kirjasto on jo neljännesosaksi rakennettu, niitä tuli paljon. Kahden vuoden päässä oleva muutto kajastelee jo niin mielessä kuin välilevyissä, ja käsikirjastoa purettiin paljon. Kellarin varastosta lähti ulkoilemaan *monta* kirjaa.
"Miksi ei pidettäisi suuria kirjamyyjäisiä?" Argh. Ensimmäinen ajatukseni: Koska se tietää vaivaa, hälinää, eikä niin ole ennenkään tehty - ainakaan pitkään aikaan. Sitten sain itseni kiinni. Minä olen laitostunut perus-sihisijäksi neljässä vuodessa!! Kaikki erityinen ja muiden keksimä, jolta vaaditaan minulta edes pientä panostusta, pitää dissata heti. Argh argh.
Onneksi henkilökunnassamme on ihmisiä, jotka ymmärtävät innostumisen ja ideoinnin arvon.
Nyt meillä on kirjaston suuri poistomyynti ma 21.7 - ke 23.7.2008.
Tervetuloa penkomaan arkistojen aarteita ja lomalukemista niin tieto-, romsku- kuin lastenkirjoista!
Kiitos Virpille, joka kunnon kirjastolaisena käyttää aikaansa myös näiden kissojen kanssa :).
ps. Terveisiä myös nykyisille ammattilaisille, aikanaan harjoittelijoille: Heinille isoon kirjastoon, Ilkalle, Pialle, nyky-sijais-Marittalle.
pps. Pirkkalan kirjaston ensimmäinen harjoittelijako? Eh, yksi Antitäti :).
5 kommenttia:
Kauheaa on se kun joutuu miettimään asioita uusiksi ja vielä hirveämpää on selittää jollekin, että miksi teen töitäni kuin idiootti. No, mutta onhan rutiineissa se hyvä puoli, että ne säästävät energiaa. Kun joku asia sujuu (aamuhyllytys!) sujuu toinen silmä ummessa, niin onhan se helpompaa kuin miettiä olisiko parempi aakkostaa sanoittain vai kirjaimittain.
Mutta se minua on itseänikin hämmästyttänyt, että kun näitä omituisia tapoja on ja niitä on paljon, niin miksi, oi miksi, niitä ei voida kirjata paperille jotta harjoittelijat (ja me vanhat kävyt (+nuori ja virkeä Reetta;-p)) voisimme aina hankalan paikan tullen ojentaa sen paperin kyselyikäiselle ja sanoa, että lue tuosta. Ei se kerro miksi, mutta ainakin se kertoo että _miten_. Ja ehkä pitää harjoittelijan hetken hiljaisena.
Oikeastaan harjoittelijoissa ei ole muuta vikaa kuin, että he ovat talossa liian vähän aikaa. Juuri kun he ovat ehtineet oppia talon tavoille ja antaneet talolle uusia ideoita ja energiaa, niin he lähtevät jonnekin muualle. Pois. *snif*.
Harjoittelijoina me kaikki olemme aloittaneet. Toivottavasti jotain harjoittelijoiden innosta kyseenalaistaa säilyy meissä eläkeikään saakka.
*blush* Kyllä Serkkuun voi aina luottaa: "nuori ja virkeä" :).
Harjoittelijoiden lyhytaikaisuus (meinasin kirjoittaa lyhytIkäisyys, mutta ei nyt sentään) on tosiaan ongelma. Onneksi me olemme saaneet jalostettua useampia lauantaiapulaisia ja vakisijaisia kirjastollemme.
Ja Markku: niitä ei tietysti voi kirjoittaa ylös, koska se on *hiljaista tietoa*, jota on kirjastossa sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti enemmän kuin missään laitoksessa maailmassa ;).
Huomaan myös sihiseväni. Hitto. Vanhuus, jne.
Intastella antoi blogillesi timantin!
Toinenkin timantti ois tarjolla meilläpäin...
Lähetä kommentti