Vinkkiviikkojen kuluessa järjestettiin aforismikilpailu Pirkkalan peruskoululaisille. Tuomarointi on suoritettu, palkinnot jaettu ja hyvä juttu löytyy Aforismiblogista!
Hämmästyn aina, kuinka hienoja ajatuksia ihmisillä on. Ja ihmisillä tarkoitan tässä nyt lapsia ja nuoria.
Pöydälläni on pinossa sademetsällinen paperia - 670 kappaletta yläkoululaisten vastauksia. Käsittelen niitä loppuviikosta. Nyt vain kurkistin varovasti, että paperit eivät sisällä biologian opetukseen sopivaa materiaalia. Ainakaan niin paljon, että kirjastoihmisen moraali kärsisi. Tosin se nyt on niin kovaa kamaa, ettei sitä vähällä hetkauteta.
Aforismeista tehtiin muuten kauniita kirjanmerkkejä, joissa oli Teijan kirjatoukkakuvitus, laminointi päällä ja kirjastonväen askartelemat silkkinauhakoristeet. Asiakkaat nappasivat itselleen 230 kappaletta yhdessä viikossa.
keskiviikkona, toukokuuta 28, 2008
tiistaina, toukokuuta 20, 2008
Olen kyllästynyt
Aina kun vähintään kaksi kirjastolaista kokoontuu, nousee esiin The Kysymys.
"Mitä teinit haluavat?"
Siis kirjastolta.
Olen kyllästynyt miettimään ja arvailemaan kvasikeski-ikäisestä odotushorisontistani lähtien. Minä aion kysyä niiltä.
Suden suuhun lähtee monistettu kysymyskaavake, jossa on vaihtoehtoja. 1) Hyvä idea! 2) Voisin osallistua. Rastittakoon siitä.
Tarjolle tulee ainakin blogien perustaminen, del.icio.us:in käyttö, Facebook ja IRC-galleria, tiedonhaku kirjastosta esitelmiä varten, Flickr ja muut kuvapalvelut sekä kirjavinkkaus. Huomaako, että käyn 23 asiaa -kurssia :)?
Opettajat saa jakaa ja kerätä, minä istun turvassa kotona ja odotan. Valmiina ryhtymään kaikkeen, mitä ehdotetaan. Sitä saa mitä tilaa!
Mitä muuta voisi tarjota?
"Mitä teinit haluavat?"
Siis kirjastolta.
Olen kyllästynyt miettimään ja arvailemaan kvasikeski-ikäisestä odotushorisontistani lähtien. Minä aion kysyä niiltä.
Suden suuhun lähtee monistettu kysymyskaavake, jossa on vaihtoehtoja. 1) Hyvä idea! 2) Voisin osallistua. Rastittakoon siitä.
Tarjolle tulee ainakin blogien perustaminen, del.icio.us:in käyttö, Facebook ja IRC-galleria, tiedonhaku kirjastosta esitelmiä varten, Flickr ja muut kuvapalvelut sekä kirjavinkkaus. Huomaako, että käyn 23 asiaa -kurssia :)?
Opettajat saa jakaa ja kerätä, minä istun turvassa kotona ja odotan. Valmiina ryhtymään kaikkeen, mitä ehdotetaan. Sitä saa mitä tilaa!
Mitä muuta voisi tarjota?
torstaina, toukokuuta 15, 2008
Pirkkala goes comic(s)
Antitäti ylpeänä esittää: (ja pahoittelee valokuvien surkeutta, koska heittäytyi niin esityksen lumoihin, että unohti työskentelevänsä dokumentoivassa työpaikassa...)
Sarjakuvavinkkarit! The MaMa's!!
Matti ja Markku siis.
Vinkkarinnahkavaihdolla toimiva talous osoitti jälleen toimivuutensa! Ei riitä, että rahaa säästyy. Samalla säästyy myös hermoja, vihamielisyyttä, ilkeyttä, raittiutta ja kirjaston sisäänpäinlämpiävää mainetta.
Tosin herkimpiä kannattaa varoittaa etukäteen:
Königin sarjakuvan vinkkausta seurasin tarkalla silmällä. Eipä nykyteinejä homoseksuaalisuus järkytä, mutta huumorintaju on tallella. Välillä kuitenkin hävetti, kun putosin suunnilleen tuoliltani naurusta. Hei, oikeesti. Kuka muka pystyy kuuntelemaan Toni Tirrin Leppiz -sarjakuvaa, jonka taustalla soi mm. Sexbomb, Oi beibi (oma kaikkien aikojen inhokkini, joka saa vieläkin värisemään - kauhusta), sekä tietysti Turbolover.
Siis repesin.
Matin mainio paketti teki kunniaa perinteille, mutta kyllä sieltäkin löytyi *mielenkiintoista* kamaa. Ja vaikka show oli todennäköisesti häikäilemättömän myyvästi rakennettu, kyllä pienen punatukkaisen tytön sydämen kovuus Jaska Jokusta kohtaan sai huokaisemaan. Enkä ollut ainoa luokassa :).
Pitää mainita, että opettaja osasi mainiosti esitellä luokkien erityispiirteet, joiden mukaan eri juttuja painotettiin hiukan eri tavalla. Kiitos siitä! Vinkkari on lopulta aika ex tempore -hommissa luokan edessä, ja kaikki ennakkotieto auttaa tekemään vinkkauksesta juuri sille luokalle sopivan.
Kolme tuntia tiukkaa vääntöä, ja tässä lopputulos:
Kaksi väsynyttä, mutta onnellista TätiSetää kahvikupin ääressä. Sellainen afterglow erottuu vielä kasvoilta...
Ilta jatkui työn merkeissä pitkään. Moskovan valoihin asti. Onneksi osattiin vielä takaisin!
Nahkurinpenkeillä tavataan :)!
Sarjakuvavinkkarit! The MaMa's!!
Matti ja Markku siis.
Vinkkarinnahkavaihdolla toimiva talous osoitti jälleen toimivuutensa! Ei riitä, että rahaa säästyy. Samalla säästyy myös hermoja, vihamielisyyttä, ilkeyttä, raittiutta ja kirjaston sisäänpäinlämpiävää mainetta.
Tosin herkimpiä kannattaa varoittaa etukäteen:
Königin sarjakuvan vinkkausta seurasin tarkalla silmällä. Eipä nykyteinejä homoseksuaalisuus järkytä, mutta huumorintaju on tallella. Välillä kuitenkin hävetti, kun putosin suunnilleen tuoliltani naurusta. Hei, oikeesti. Kuka muka pystyy kuuntelemaan Toni Tirrin Leppiz -sarjakuvaa, jonka taustalla soi mm. Sexbomb, Oi beibi (oma kaikkien aikojen inhokkini, joka saa vieläkin värisemään - kauhusta), sekä tietysti Turbolover.
Siis repesin.
Matin mainio paketti teki kunniaa perinteille, mutta kyllä sieltäkin löytyi *mielenkiintoista* kamaa. Ja vaikka show oli todennäköisesti häikäilemättömän myyvästi rakennettu, kyllä pienen punatukkaisen tytön sydämen kovuus Jaska Jokusta kohtaan sai huokaisemaan. Enkä ollut ainoa luokassa :).
Pitää mainita, että opettaja osasi mainiosti esitellä luokkien erityispiirteet, joiden mukaan eri juttuja painotettiin hiukan eri tavalla. Kiitos siitä! Vinkkari on lopulta aika ex tempore -hommissa luokan edessä, ja kaikki ennakkotieto auttaa tekemään vinkkauksesta juuri sille luokalle sopivan.
Kolme tuntia tiukkaa vääntöä, ja tässä lopputulos:
Kaksi väsynyttä, mutta onnellista TätiSetää kahvikupin ääressä. Sellainen afterglow erottuu vielä kasvoilta...
Ilta jatkui työn merkeissä pitkään. Moskovan valoihin asti. Onneksi osattiin vielä takaisin!
Nahkurinpenkeillä tavataan :)!
perjantaina, toukokuuta 09, 2008
Payback time!
Kiireessä kiskon kahvia ja rakennan katu-uskottavaa naamaa itselleni.
The MaMa's on kohta täällä!!
Markku ja Matti saapuvat siis vetämään huikean sarjakuva-shownsa Pirkkalan yläkoululle, ja kunta kuohuu...
Luontaistalous on mitä mainioin tapa tehdä seutuyhteistyötä. Jos pienellä kirjastolla ei ole rahaa liiemmälti oheistoimintaan, laittakaa henkilökunta kiertämään!
Oraviakaan ei tarvitse nylkeä, kun työ menee vinkkarin selkänahasta. (sitä paitsi se nauttii siitä kuitenkin!)
The MaMa's on kohta täällä!!
Markku ja Matti saapuvat siis vetämään huikean sarjakuva-shownsa Pirkkalan yläkoululle, ja kunta kuohuu...
Luontaistalous on mitä mainioin tapa tehdä seutuyhteistyötä. Jos pienellä kirjastolla ei ole rahaa liiemmälti oheistoimintaan, laittakaa henkilökunta kiertämään!
Oraviakaan ei tarvitse nylkeä, kun työ menee vinkkarin selkänahasta. (sitä paitsi se nauttii siitä kuitenkin!)
perjantaina, toukokuuta 02, 2008
Olo on kuin pommisuojan jäljiltä :)
Tiilikankaan koulu rulettaa!!!
En ole koskaan käynyt näin mahtavassa vinkkauspaikassa! Markku ehti jo vähän kuvaillakin vinkkausympäristöä tuossa kommenteissa, mutta pakko hehkuttaa vielä.
Minut haki rautatieasemalta intiaaniksi (!!) pukeutunut opettaja, toimitti koululle sekä evästi tiedollisesti ja kahvillisesti valmiiksi vinkkaukseen. Vähintään yhden kokonaisen illan oli vaatinut vinkkaustilan lavastaminen, jossa tosiaan jokainen pommisuojan pinta oli verhottu tummallla kankaalla. Kankaan taakse oli piilotettu kynttilävalosarja, jotka näyttivät pimeässä pullottavilta silmämunilta... Biologian opetusnukke vuodatti sisälmyksiään lattialla, katosta roikkui iljettävän suuri ja karvainen hämähäkki sekä kynttilälyhtyjä, joissa oli oikeita, lepattavia tuikkuja. Seinälle oli naulittu luuranko, ja seinän vieressä oli oikeaoppinen kaksiteräinen tappara. Auh, vieläkin kylmät väreet kiirivät selkäpiissä! Kauhutädille oli raahattu paikalle nojatuoli, jonka uumeniin painuin odottamaan viattomia uhrejani.
Ensimmäinen kommenttini: "Tervetuloa Kauhujen kirjastoon!!" hiljensi nekin, jotka olivat selvinneet naamani (Huom!!! maskeeratun!!! nenäkin!!!) aiheuttamasta järkytyksestä.
Paikalla kävi 5 ryhmää 3-4 -luokkalaisia, jotka kuulivat Kapteeni Korpin hampaista, Mustan myllyn mestarista, Kauhukartano -sarjasta, Salakarista, Kummitusten luokasta ja muutamasta muusta kirjasta.
Välillä saimme ruokaa ja kaffetta, lopuksi ojennettiin kuohuviinipullo siivittämään Antitädin matkaa Tampereelle. Mahtia!!!
Kauhukirjat lähtivät kiitettävästi liikkeelle kirjastoautosta, jonka Markku oli kaukokatseisesti saanut paikalle päivän lopuksi. Kirjastoautolla sain myös kyydin kirjastolle, ja lisäksi ystävälliseltä kuskilta kannustusta pitkäaikaiselle haaveelleni, joka pysykööt salaisuutena :).
Vinkkauksen jälkeen piti katsoa Hollolan kirjastoa sillä silmällä, ja sain ideoita omaan uuteemme.
Höpöttelyä, ruokaa, hurjia tulevaisuuden suunnitelmia ja epätoivoinen juoksu Lahden rautatieasemalle. Kotiin.
Junassa selvisi tupsupäistä helposti, ja reissusta jäi mielettömän hyvä fiilis. Tunsin itseni ihan sankarittareksi.
Kirjavinkkariblogissa puhutaan siitä, kuinka paljon aikaa vinkkaus saa viedä muulta työltä. Samaa kommentoidaan myös Meganen blogissa.
Minä elän Elämää, en työaikaa ja vapaa-aikaa. Kaikki liittyy kaikkeen, asiat yhdistyvät toisiin ja työtuttavuuteni heittäytyvät vapaa-ajan kavereiksi huomaamatta. Jos arvioisin nyt tätä yhtä vinkkauspäivää, se näyttäisi työnantajan näkökulmasta tällaiselta:
04.40 herää
05.20 näppää mp3:n päälle ja kuuntelee mm. Cabotin Prinsessapäiväkirjoja englanniksi --> voi käyttää vinkkauksessa
6-8 kertaa kirjoitetut vinkkaukset ja miettii sanavalintoja sekä vinkkausjärjestystä junassa, kuuntelee lisää
8-9 siirtyy paikasta toiseen, keskustelee kirjastoihmisen kanssa vinkkauksesta, ja opettajan kanssa kirjaston ja koulun välisestä yhteistyöstä
9-13 vinkkaa, vinkkaa ja vinkkaa. Puhuu edelleen opettajien ja kirjastolaisten kanssa kirjastosta
13-14 seisoo kirjastoauton edessä sisäänheittäjänä kauhutamineissa
14-15.30 katsastaa kohdekirjaston ja kyselee automaateista, lasten hyllykorkeudesta, luokituksesta, kirjastonkäytön opetuksesta
15.30-17 puhuu kirjastoihmisen kanssa kirjoista, vinkkauksesta, elämästä ja sankareista, nuorisosta, kirjastosta.
17-19 istuu junassa ja kuuntelee edelleen mp3:sta. Dekkaria.
"Varsinaista" työtä on päivästä muutama tunti - ne vinkkaukset. Kuitenkin ne kirjat on aikoinaan luettu, niistä on kirjoitettu vinkkaus ja ne on opeteltu. Ne on testattu yleisöllä. Rekvisiitta on kerätty ja kerjätty, meikkaus opeteltu (haa haa).
Missä menee työpäivän raja?
Tämä oli yksi niistä kaikkein parhaista.
En ole koskaan käynyt näin mahtavassa vinkkauspaikassa! Markku ehti jo vähän kuvaillakin vinkkausympäristöä tuossa kommenteissa, mutta pakko hehkuttaa vielä.
Minut haki rautatieasemalta intiaaniksi (!!) pukeutunut opettaja, toimitti koululle sekä evästi tiedollisesti ja kahvillisesti valmiiksi vinkkaukseen. Vähintään yhden kokonaisen illan oli vaatinut vinkkaustilan lavastaminen, jossa tosiaan jokainen pommisuojan pinta oli verhottu tummallla kankaalla. Kankaan taakse oli piilotettu kynttilävalosarja, jotka näyttivät pimeässä pullottavilta silmämunilta... Biologian opetusnukke vuodatti sisälmyksiään lattialla, katosta roikkui iljettävän suuri ja karvainen hämähäkki sekä kynttilälyhtyjä, joissa oli oikeita, lepattavia tuikkuja. Seinälle oli naulittu luuranko, ja seinän vieressä oli oikeaoppinen kaksiteräinen tappara. Auh, vieläkin kylmät väreet kiirivät selkäpiissä! Kauhutädille oli raahattu paikalle nojatuoli, jonka uumeniin painuin odottamaan viattomia uhrejani.
Ensimmäinen kommenttini: "Tervetuloa Kauhujen kirjastoon!!" hiljensi nekin, jotka olivat selvinneet naamani (Huom!!! maskeeratun!!! nenäkin!!!) aiheuttamasta järkytyksestä.
Paikalla kävi 5 ryhmää 3-4 -luokkalaisia, jotka kuulivat Kapteeni Korpin hampaista, Mustan myllyn mestarista, Kauhukartano -sarjasta, Salakarista, Kummitusten luokasta ja muutamasta muusta kirjasta.
Välillä saimme ruokaa ja kaffetta, lopuksi ojennettiin kuohuviinipullo siivittämään Antitädin matkaa Tampereelle. Mahtia!!!
Kauhukirjat lähtivät kiitettävästi liikkeelle kirjastoautosta, jonka Markku oli kaukokatseisesti saanut paikalle päivän lopuksi. Kirjastoautolla sain myös kyydin kirjastolle, ja lisäksi ystävälliseltä kuskilta kannustusta pitkäaikaiselle haaveelleni, joka pysykööt salaisuutena :).
Vinkkauksen jälkeen piti katsoa Hollolan kirjastoa sillä silmällä, ja sain ideoita omaan uuteemme.
Höpöttelyä, ruokaa, hurjia tulevaisuuden suunnitelmia ja epätoivoinen juoksu Lahden rautatieasemalle. Kotiin.
Junassa selvisi tupsupäistä helposti, ja reissusta jäi mielettömän hyvä fiilis. Tunsin itseni ihan sankarittareksi.
Kirjavinkkariblogissa puhutaan siitä, kuinka paljon aikaa vinkkaus saa viedä muulta työltä. Samaa kommentoidaan myös Meganen blogissa.
Minä elän Elämää, en työaikaa ja vapaa-aikaa. Kaikki liittyy kaikkeen, asiat yhdistyvät toisiin ja työtuttavuuteni heittäytyvät vapaa-ajan kavereiksi huomaamatta. Jos arvioisin nyt tätä yhtä vinkkauspäivää, se näyttäisi työnantajan näkökulmasta tällaiselta:
04.40 herää
05.20 näppää mp3:n päälle ja kuuntelee mm. Cabotin Prinsessapäiväkirjoja englanniksi --> voi käyttää vinkkauksessa
6-8 kertaa kirjoitetut vinkkaukset ja miettii sanavalintoja sekä vinkkausjärjestystä junassa, kuuntelee lisää
8-9 siirtyy paikasta toiseen, keskustelee kirjastoihmisen kanssa vinkkauksesta, ja opettajan kanssa kirjaston ja koulun välisestä yhteistyöstä
9-13 vinkkaa, vinkkaa ja vinkkaa. Puhuu edelleen opettajien ja kirjastolaisten kanssa kirjastosta
13-14 seisoo kirjastoauton edessä sisäänheittäjänä kauhutamineissa
14-15.30 katsastaa kohdekirjaston ja kyselee automaateista, lasten hyllykorkeudesta, luokituksesta, kirjastonkäytön opetuksesta
15.30-17 puhuu kirjastoihmisen kanssa kirjoista, vinkkauksesta, elämästä ja sankareista, nuorisosta, kirjastosta.
17-19 istuu junassa ja kuuntelee edelleen mp3:sta. Dekkaria.
"Varsinaista" työtä on päivästä muutama tunti - ne vinkkaukset. Kuitenkin ne kirjat on aikoinaan luettu, niistä on kirjoitettu vinkkaus ja ne on opeteltu. Ne on testattu yleisöllä. Rekvisiitta on kerätty ja kerjätty, meikkaus opeteltu (haa haa).
Missä menee työpäivän raja?
Tämä oli yksi niistä kaikkein parhaista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)