Pakko kirjoittaa, jotta saisin edes jonkinlaisen kontaktin ihmiskunnan parempaan puoleen.
Istun yksin kotona, vietän lukupäivää ja valmistaudun huomenna alkavaan kauhuvinkkauskiertueeseen. Pelottaa. Olen selannut läpi seitsemän kammottavaa kirjaa, kirjoittanut niistä osuvat vinkkaukset, tulostanut ne ja etsinyt hartaudella sopivan lukukohdan. Kirjat ovat kamalia. Kolme pahaa vielä jäljellä.
Toivon totisesti, että olen arvioinut oikein kuudesluokkalaisten kauhunsietokyvyn! Sen yli- tai aliarvoiminen johtavat molemmat kaaokseen.
Check-list:
* velhonhattu (saatu kylkiäisenä, kun ostin kaksi jättimäistä karkkipussia, jotka söin jo)
* viitta (työkaveri lainasi - don't ask...)
* luomiväripaletti pinkistä mustelmanviolettiin (työkaveri)
* musta rajauskynä, jolla harjoiteltu punk-meikkiä vuosina 1989-93 ja toissapäivänä (oma)
* kynttilöitä (etsittävä kaapin pohjalta)
* päiväpeitto kakrujen istuma-alustaksi. Luokka laitetaan tiiviisti istumaan lattialle käsikirjaston perimmäiseen huoneeseen, jossa on pimeää (etsittävä eri kaapin pohjalta - siis se peitto. Pimeä tulee kirjaston puolesta.)
* Tarkista, saako serverihuoneen oven auki sisäpuolelta?
Vetäydyn sinne odottamaan luokkaa, ja ilmiinnyn vasta kaikkien istuessa paikallaan.
Nopea äänestys: Tulenko ulos hiipimällä vai läväyttämällä? Kumpi on pelottavampaa?
Hui, jännittää. Pitäkää karvaisia käpäliänne ristissä mun puolesta!
9 kommenttia:
Huuuuu... onpas jannaa! Ensin meinasin sanoa, etta lavayttamalla ulostulo on pelottavampaa, mutta sitten aloin miettia tarkemmin, ja tulinkin siihen tulokseen, etta vaikka siten saa ehka tehokkaammman reaktion aikaiseksi, niin hiipiminen on kuitenkin parempi, koska siina jannitys kasvaa ja tiivistyy pikkuhiljaa, ja ehtii tulla pahemmaksi. Kannatan siis hiipimista, asianmukaisilla aanitehosteilla.
Mikäli voit olla ihan varma, etteivät muksut tiedä kenenkään ilmaantuvan ovesta, kannatan läväyttämistä. Mutta toisaalta Kaarinan ehdottama hiipiminen (jota edeltäisi sopiva rapina tms oven takaa) voisi olla paikallaan...
Huh, onneksi minä en ole paikalla ja onneksi kirjavinkkausta ei ollut keksitty kun olin muksu! :) Kauhu on aina ollut se mitä en kestä. Edes meidän museon pöyröö-tapahtumissa en pysty kuuntelemaan kummitusjuttuja, vaikka itse esitän möykähäästä...
Mahtavaa. Kerrassaan! Ihana ammatti sinulla.
Minäkin kannatan hiipimistä, pitkittynyt kauhu on parasta.
Löysin omille lapsille Hervannan loistavasta kirjastosta Naurava kummitus -kokoelman. Sitä on luettu iltasaduiksi -- ja äidin viereen on saanut nukahtaa. ;)
Terkuttaa entinen alakerran naapuri
Olette te vaan nopeita :)! Ja hiipimällä siis mennään huomenna.
Kaisa: Varoitin kyllä opettajia etukäteen, että kauhu on kauhua. Toivon totisesti, että opet tuntevat luokkansa, enkä aiheuta kellekään suuria traumoja :). Onneksi ikähaarukka on nelosluokkalaisista yläasteen kasi-ysi pienryhmään, joten ihan pieniä en joudu pelottelemaan!
Katja: Kiva tavata täälläkin! Tuon Nauravan kummituksen otan minäkin huomenna mukaan - sen verran kauheita juttuja sieltä löytyy... Mahtava novellikokoelma on myös Ritva Toivolan Kummitusjuna.
Hiivi!
Mitä fantasiaa suosittelisit ääneenluettavaksi 1.-2. luokalle? Meillä open kanssa ei keksitty oikein mitään uutta.
Hmmm... Kakkoset. Enden Mielinkielinliemi? Roald Dahl uppoaa täysillä tuon ikäisiin(kin), Baumin Ihmemaa Oz? Barrien vanha kunnon Peter Pan tai McCaughrean(tms.:)) se uusi Peter Pan-jutska? Kotimaisista tulee mieleen Luukkonen ja Valkama.
Mahyn Aulis Turskin aavekoulu on hauska!
Hiipimällä, mutta salaperäsitä kahinaa tai kalinaa pitäen. Tosin läväyttämällä pompauttaa pulssin heti kattoon. Mahtava rekvisiitta, saisko kuvan tänne blogiin kans? Luin eilen Ritva Toivolan Aavelintuja tukka pystyssä.
Olisin muuten suositellut myös Aulis Turskia :) Siitä on hyvä aloittaa matka Potterihin ym.
Apua! Jos joku lävähtäisi serverihuoneesta, saattaisin lyödä häntä puuseipäällä sydämeen...
Lähetä kommentti