Mitä gerbiili vinkkaisi tänään?

Elämän pieniä iloja:

Kun olet kytännyt kaksi vuorokautta tyhjässä huoneessa karannutta gerbiiliä, joka kyttää sinua kirjahyllyn alalaudan takana tai vaatekaapin rakenteissa. Ja samalla lukenut kaksi Siskoni on noitaa ja kolme Kauhukartanoa. Eikä ole itku oikeasti kaukana. Pään alkaessa revetä epätoivosta ja hädästä ja empatiasta kärsivää omistajaa kohtaan. Villatakki sullottuna oven alle pakoesteeksi. Elämää juoksuhautojen takana.

Tulee ystävä, tuo suklaata ja kaksi sankaria mukanaan. Juttelee, keskustelee ja kuuntelee, muistellaan ja juodaan kahvia. Puolen tunnin päästä gerbu on kiinni, tunnin päästä se jo pesee veljensä niskaa. Iltaa ja aikaa on vielä pitkälti, saa olla oma itsensä ja kahlata ajatuksissa.

Kiitos!!

Hyppyrotan jäljiltä löytyy puoliksi sisäistettynä 70-luvun painos Ed McBainin dekkarista Kytät.

Hyvä maku - itse ahmin 87. piiri -sarjan jo melkein parikymmentä vuotta sitten. Antitäti ja Biili suosittelevat!

LomaaAAAA!!!!

Loman alkuun on seitsemän tuntia aikaa. Mitä pyörii antitädin päässä?

1. Hysteria. Mitä, jos tällä aikaa tulee tärkeitä viestejä ja erikoispyyntöjä, joihin juuri Minun pitäisi olla vastaamassa? Tai uusia kirjoja, joista en ole huomannut tehdä varausta ja ne pääsevät kiertoon ennen kuin olen silmäillyt niitä?

Vastaus: Pirkkalan kirjasto on pyörinyt useamman kymmenen vuotta ilman Antitätiä. Se tekee sen myös seuraavat kolme viikkoa. Kirjat kulkeutuvat käteen palautuksessa, ja nappaat ne sitten.

2. Tyytyväisyys. Ehdin tehdä nelosluokkalaisten kysymykset valmiiksi, ja ne ovat ihan toimivia. Kai. Todellinen testi tulee sitten syksyllä. Tampereen kollegoilta olen saanut upeasti vinkkejä ja apua, ja opetus toimii tällä hetkellä hyvin. Osa porukasta etsii PIKIstä koneella vastauksia, osa pönkii hyllyistä kirjoja tietyistä luokista, osa harjoittelee tietosanakirjojen käyttämistä (Ystäväsi syyttää sinua TEATRAALISEKSI - siis miksi?; Kuinka monta torakkalajia maailmassa on?) ja yllättävän suosion on saanut aakkostus! Eläinkuvioiset aakkostuskortit, joissa eläimillä on hassut nimet, ja ne pitää järjestää. Kopioitu suoraan Tampereelta - kiitos!! Luulin noiden olevan liian helppoja, mutta ehei...

Vastaus: Hyvä Reetta! *taputus päähän ja kannustavaa silitystä*

3. Into. Sain rahaa törsättäväksi englanninkielisiin nuortenkirjoihin! Vuoden yksi kohokohta tämäkin. Kun kirjat maksavat pokkareina noin kympin kappale, saan yli parikymmentä kirjaa. Hain osan tänään suoraan Tampereen Akateemisesta, mutta valikoima siellä on aika nuiva. Onneksi ymmärsin viime vuonna hakea verkkokauppatunnukset, ja shoppailen sieltä. Tilaavat kiltisti kustantajilta vähän oudompaakin matskua. Nyt sitten surffaan tämänkaltaisia sivuja ja ostan silmät kiiluen. Näitä on ihana lukea syksyllä ja vinkata lukiolaisille talvella! Suosittelen lämpimästi pienille kirjastoille - tämä on ainakin meillä niitä ainoita tapoja saada erikoisempaa tavaraa hyllyyn. Ja erikoisuus on tietysti itseisarvo Antitädin paijaamalle hyllystölle :).

Vastaus: Anna mennä, shop till you drop. Samanlaista nautintoa et saa ostamalla mitään muuta kuin kirjoja! Aaah...

4. Laiskuus. En viitsi aloittaa mitään juttua, kun se jää kuitenkin kesken. Suurin osa pienestä roikkuneesta tauhkatyöstä on poistettu pöydältä joko jonkun toisen pöydälle tai roskiin. Pitääpä mennä keittämään kahvia ja syömään pullaa.

Vastaus: Aloita laskeutuminen vapaalle, syö kaksi pullaa.

5. Suunnitelmat. Aion lukea kauhukirjoja yöt ja muita kirjoja jokaisessa välissä. Neulon sukkia ja pari lämmittävää juttua syksyksi. Syön ja nukun.

Vastaus: Onnistunut suunnitelma. Mene ja toteuta - seitsemän tunnin päästä.

Koulun alkua odotellessa...

Kun kesä on parhaimmillaan, on kirjastonhoitajan aika ryhtyä suunnittelemaan syksyä. Viimeistään syyskuussa pyörähtävät käyntiin nelosluokkalaisten kirjastonkäytönopetukset.

Koska meillä ei ole opetusluokkaa, käynnit pidetään käsikirjastossa, joka muuttuu tunnin luennon aikana 30 ihmisen hikoilu- ja hapettomuustilaksi. Jonkinasteinen räväkkyys opetuksessa on siis vain plussaa. Koulutus pidetään paperimonisteista, ja nyt mietiskelen hyviä hakuesimerkkejä. Todennäköisesti tulen tänä vuonna nojautumaan merirosvoihin - pääkallopaitani innoittamana. Miettikööt sitten Deppiä tai murhia, jos luokitus ei kiinnosta...

Viime vuonna Vili Voipio puri hyvin.

Kun luento on kuunneltu, painutaan tietsikalle vääntämään tehtäviä. Niitä on hauska tehdä - niin minun kuin oppilaidenkin mielestä. Kirjoja käsittelevät tehtävät ovat helppoja, sillä tiedän aika hyvin, mikä nelosluokkalaisten käsissä kuluu.

Kirjojen lisäksi hakutehtävistä pitäisi löytyä muutakin materiaalia. Leffatkin menevät, mutta

mitä musiikkia kuuntelee standardi-kymmenvuotias-esiteini?

Antitäti tunnustaa...

...7 asiaa itsestään, kun Kaarina kerran pyysi.

1. Olen kroonisesti huolestunut kaikesta ja kaikista. Mitä olen tehnyt, mitä jättänyt tekemättä. Sanonut jotain, unohtanut paljon. Antanut väärän vaikutelman, tulkinnut virheellisesti. Yrittänyt liian vähän tai hylännyt liian helposti. Selittänyt huonosti ja jättänyt ymmärtämättä. Opiskeluaikana valvoin öitä miettien, kuinka vähän eläkettä tulen saamaan humanistina ja kuinka vähän kirjoja sillä voi ostaa. Tämä piirteeni ärsyttää monia ihmisiä.

2.. Olin (vanhan) Kolmannen naisen viimeisellä keikalla Ilosaarirockissa 1994 ja lauloin tätä.

3. Työni ulkopuolella luen lähes pelkästään naisten kirjoittamaa kirjallisuutta.

4. Iloitsen kovasti tästä (juu, scrollatkaa vaan sitkeesti alas asti), vaikka se jännittääkin. Lisäksi toivon yhden toisen kirjaprojektin ottavan tulta alleen.

5. Olen neulonut tänä vuonna 24 paria sukkia.

6. Inhoan kilpailemista, koska vihaan häviämistä yli kaiken.

7. Minulla on 6 lävistystä, kaikki näkyvissä paikoissa :), ja kolme tatuointia. Tämä nakuteltiin tänään Pirkkalan omassa studiossa:

Älkää keskittykö vereen, rupiin ja goreen - olette nähneet tuon kauniin kirjan ennen täällä.

Kiitos tekijälle!!

Linkin takaa löytyy muuten myös

Uusia arvosteluja:

Abdel-Fattah, Randa: Näyttääkö pääni tässä isolta?

Hiaasen, Carl: Löyhkä

Zappa, Ahmet: Monsterimuistelmat

Marttila, Hanna Marjut: Filmi poikki! : Ensi-ilta tänään torstaina

Jäähyväisiä

Olen saanut jo yhden ystävällismielisen huomautuksen siitä, kuinka itsesensuurini esittää usein kuollutta kello 01.30 yöllä. Toisin kuin blogipäivitysintoni, joka on parhaimmillaan. Todistan asian oikeaksi kellon ollessa 1.42 sunnuntaiyönä, ja heitän kurkittavaksi ihka tuoreen kuvan Antitädistä ja Kirjatti-kissasta Pirkkalan kirjaston edessä. Kirjatti tulee matkailemaan Pirkanmaalla enemmänkin, joten siksi viime perjantaina kissaa kyyditettiin ympäri pitäjää...

Kuvan laitan tänne vain siksi, että tämä on ensimmäinen kuva vuosiin, jossa minulla on kiltit silmät.

Otsikko ei viittaa mihinkään dramaattiseen - paitsi arkisen työelämäni kannalta...

Pidän nimittäin itseäni ihan kohtalaisen pätevänä lasten- ja nuortenkirjastonhoitajana, mutta ammatillisuudessani on yksi huutava puute: Minä en osaa poistaa kirjoja.

En vain pysty siihen. On kuin kirjat muuttuisivat lihaksi ja vereksi - sukulaissieluiksi, mahdollisuuksiksi löytää jotain suurta tai vaihtoehtoisesti niin pientä, että sitä arvokkaampaa ei olekaan. Voin traagisesti valittaen poistaa tuhoutuneen kaksois- tai kolmoiskappaleen, mutta sitä viimeistä en saa hyllystä nypättyä millään. Mitä, jos joku Pirkkalassa haluaisikin lukea juuri tämän kirjan, jos juuri se muuttaisi jonkun elämää, antaisi jotain kaunista yhdellekin lapselle? Ja kaikki se jäisi tapahtumatta vain, koska minä olisin heittänyt sen roskiin...

Tästä on tullut oikeastaan jo vitsi työpaikallani: "Vie äkkiä nämä poistoon ennen kuin Reetta huomaa!" "No nyt se taas menee kaivelemaan poistohyllystä kirjoja takaisin..." Kannan vastuuni kuin Nainen ja tunnustan, että meillä on varmasti Pirkanmaan rumimmat, likaisimmat ja räsyisimmät lasten kuvakirjat niiden uusien ja hienojen vieressä hyllyssä. Se on minun vikani.

Asia ei ole edes näin synkkä: poistetut lastenkirjat menevät Pirkkalassa ilmaiseksi päiväkodeille, perhepäivähoitajille ja kouluille. Ne eivät kuole, eivät tuhoudu lopullisesti eivätkä katoa. Lopullinen ratkaisu jää jonkun muun vastuulle.

Minä olen luokattoman huono sanomaan jäähyväisiä.