Eilen klo 15 tuli Pirkkalassa kirjastolainen maailmanloppu. Kaikki yhteydet katkesivat kaikilla henkilökunnan koneilla aina kirjasto-ohjelmasta nettiin asti. Mikään ei toiminut. Ja tietysti maanantai-iltapäivänä, jolloin odotettavissa on viikon vilkkain ilta.
Aluksi tunnelma oli kiukkuisen alistunut - onhan näitä ollut ennenkin. On ollut sähkökatkojakin, kun supermuuttovoittoinen Pirkkala oli osunut yli-innokkaan kaivurikuskin alle ja maan lisäksi pinnalle nousi muutama strateginen johtometrikin. Asiakkaita ei voitu palvella mitenkään ja hämärääkin oli, mutta sitkeästi ihmiset purkautuivat kirjastoon pankeista ja kaupoista, jotka sulkivat välittömästi ovensa. Meille sentään pääsi sisään kokemaan yhteistä katastrofitunnelmaa. Osa kantoi lehtensä isojen ikkunoiden eteen ja jatkoi lukemista (mitä voisi jo pitää sitkeyden huipentumana). Tämän insidentin jälkeen hankittiin muutama kunnollinen taskulamppu, joiden valossa voimme etsiä tunnelmakynttilöitä.
Kun katko kuitenkin oli kestänyt yli tunnin, alkoi paniikki hiipiä. Aina välillä yksi, joskus jopa kaksikin lainaustiskin koneista sai yhteyden ja loi hullun toivoa henkilökuntaan vain romahtaakseen jälleen. Miten nykyajan kirjastossa lainataan ilman ohjelmaa?
Parin vuoden takainen sivarimme sai aikoinaan neronleimauksen, joka on pelastanut meidät jo useasti. Word ymmärtää lukija-piippariamme. Piipitimme siis kortteja ja nidenumeroita kirjoista Wordiin sivu toisensa jälkeen. Nostelimme palautettuja kirjoja ensin pöydille, sitten lopulta lattialle. Tallensimme neuroottisesti, emme voineet tehdä uusia kortteja, emme voineet uusia lainoja, emme voineet ottaa maksuja pois... Soittelimme hysteerisesti tukeen, josta soiteltiin innolla takaisin. Piti käynnistää uudelleen ja kokeilla, toivoa ja uskoa.
Lopulta kolmen tunnin katkon jälkeen pahoitellen jouduimme rajoittamaan asiakkaiden lainamäärän kahteen ja pyysimme kaikkia, joilla vain olisi mahdollisuus, tulemaan seuraavana päivänä uudelleen. Suurin osa asiakkaista ymmärsi - kiitos teille siitä! Hyllytimme kaikki mahdolliset kirjat pois ja kirjoitimme käsin palautuspäivälappuja. Se oli muuten 12.2, jos joku unohtaa.
Kahdeksalta kirjasto suljettiin, ja kaikki jäi kaaokseen. Aamulla mikään ei toiminut vieläkään.
Kello 10 tänä aamuna kaikki naksahti kohdalleen ja kaaoksen purkaminen voi alkaa. Kahdeksisen sivua lainoja Wordia käsin näpyteltynä ja copy-pastettuna Pallakseen, palautetut kirjavuoret alenivat, varaukset nappasivat kiinni ja kuljetukset pääsivät laatikkoon.
Kyllä on ihana tehdä töitä ihan normaalisti, tavallisesti. Ylpeä olo siitä, että selvittiin. Vanhan ajan malliin, talvisodan hengessä. Onneksi oli kyse vain kirjoista. Ja onneksi melkein kaikki asiakkaat ja henkilökuntakin sen muisti.
Ai niin, vielä hyvä uutinen: Tämän vuoden alusta videoiden, dvd-levyjen ja tietsikkapelien laina-aika tuplaantui. Nyt se on Pirkkalassakin 2 viikkoa!
4 kommenttia:
Onko teillä olemassa jotain katastrofitoimintasuunnitelmaa? Tietenkin kirjasto on nyt ehkä himpun verran eri maailma kuin sairaala... Mutta tuttua on tuo, kun systeemit kaatuu ja sitten kaivetaan esihistorialliset välineet esiin ja yritetään pärjätä niiden kanssa.
-Brandon-
On se ihanaa, että meidän lainausjärjestelmässämme on myös offline-lainaus (vinkatkaapa ohjelman toimittajallenne!). Ei tarvitse mennä wordin copypaste-linjalle (vaikka todella lyhyiden katkojen aikana niinkin on hetkellisesti tehty). Mutta jos sähköt menee, niin hmm... Ovetkin pelaa sähköllä, mutta kai ne oikein vetämällä kiinni saataisiin...
Yleensä kun kaikki menee juntturaan, saapuu vähintään yksi asiakas, joka on sitä mieltä, että tämä on kaikki vain hänen kiusakseen, kun hän ei juuri nyt voi uusia/varata/maksaa maksujaan/saada kirjastokorttia... Ja että tietysti teemme sen tahallamme. Juu, ihan varmasti! Kaaoksiahan me kirjastoihmiset inhoamme.
Henkilökunnan koneet ja lainausjärjestelmä ovat meillä eri verkossa kuin asiakkaiden, joten joskus on asiakaskoneiden netin kautta voinut uusia tai varata, vaikkeivat henkilökunnan koneet toimikaan. Silloin ollaan opetettu verkon kautta toimivia palveluja oikein tehokkaasti :)
Mitään laajempaa toimintasuunnitelmaa ei meillä, Brandon, ole. Onneksi Pirkkalassakin terveyskeskuksen koneet toimivat! Tai on meillä suunnitelma ydinräjähdyksen varalle. Tiedämme, kuka pääsee pommisuojaan ja jonkun pitäisi tietää sekin, mistä alkaa postumiskäytävä, joka vie viiden metrin päähän rakennuksen seinästä ulkomaailmaan. Sitä ei onneksi tarvittu :).
Erikoiskirjastovirkailija: Asiakkaiden kannalta tilanne on tietysti tosi kurja: mahdollisesti on pitkänkin matkan päästä lähdetty lainaamaan tai hakemaan uutta kirjastokorttia, ja sitten kaikki kosahtaa. Mutta joo, yhtä kurjaa se on meillekin, jotka selitämme asiaa kymmenille ihmisille ja joudumme korjaamaan jäljet.
Ja meilläkin asiakaskoneet toimivat oikein mainiosti. Hyvä, ettei Habbo-sessio katkennut - siitä vasta raivostuneita asiakkaita olisikin saatu :)!
Olipas tutun kuuloinen tilanne. Tässä lohdutukseksi tarinaa kuinka meillä kävi viime kesänä eli tietoteknisiä ongelmia Päijät-hämäläisittäin. Viesti on autenttinen kappale kavereilleni tapahtumaa seuravana päivänä kirjoittamastani vuodatuksesta...
---
Olipa kerran ihan normaali työpäivä. Tavallinen iltavuoro alkoi tavallisella työpaikkakokouksella ja sääkin oli mitä ihanin. Aurinko paistoi ja Mikko Alatalo ei laulanut. Hieman poistoja ja luettelointihommia tiskivuoroja odotellessa ja kaikki näytti mainiolta. Sitten maailma pimeni: http://www.ess.fi/Article.jsp?article=156071&main=21. (linkki on jo valitettavasti kuollut)
Joku rasvakoura amis-asentaja oli sekoittanut suurjännitejohdon (110kV) virtapiuhan ja maakaapelin, big deal. Ensin paloi piuha, sitten paloivat asentajien kulmakarvat, sitten paloi metsä, sitten kärähtivät suurjännitevarokkeet koko Päijät-hämeessä, seuraavaksi paloivat asennusryhmät pomon hihat, ja lopuksi paloi asiakkaiden pinna. Paitsi tietysti me kirjastossa suhtauduimme stoalaisen tyynesti siihen, että yhteys palvelimeen oli poikki ja korjaaja mukaan vasta aamusella tiedettäisiin onnistuisiko päivän kannan palautus vai ei. Ihan varotoimenpiteenä keräsimme pikavauhtia kaikki päivän aikana kertyneet palautukset jemmaan ihan varmuuden vuoksi. Koska yhteyttä palvelimeen ei ollut ja automaatti (eivätkä virkailijapäätteet! Toim. huom.) toimineet, emme voineet palauttaa mitään lainoja, vain koota ne pinoiksi tiskin taakse. Emme saaneet siis myöskään mitään uusittua. Asiakkaiden uudet lainat muistiin notepadiin jotta ne voitaisiin tallettaa sitten seuraavana päivänä tietokantaan.(Eli samaa metodia käytetään lainojen väliaikaistaltiointiin myös meillä)
Luonnollisesti netti ei toiminut, ei meillä eikä asiakaspäätteillä joten meidän netti ja tiedonhakukoneemme olivat kauniita tilataideteoksia. Useimmat asiakkaat ymmärsivät jo neljännen kerran jälkeen, että lause ”Meillä ei toimi netti täällä muuten tänään.” tarkoittaa että se netti ei muuten sitten toimi vaikka kuinka näyttöä tuijottaa. Tiedonhakupäätteet olivat vielä hämäävämpiä, ne löysivät ihan normaalisti hakusivun välimuistista, mutta eihän mikään haku toiminut, joten asiakkaat vain sitten katselivat sitä tiimalasia näytöllä. Soittelimme siinä illan mittaan työkavereille tiedoksi, että aamulla ei kannata sitten tulla aikaisin töihin kun mitään ei saa palauttaa eikä hyllyttää ennen kuin tiedämme onko järjestelmän palautus onnistunut. Ai niin, kirjaston kahviautomaatti päätti vähän ennen sulkemisaikaa antaa asiakkaalle kahvit. Kuppi ei tosin sisältynyt tarjoiluun. Tämähän se vielä saattoikin sipata!
Katastrofin jälkeisen päivän katastrofit
Aamulla kahdeksaksi töihin ja odottamaan tietoa palvelimen tilasta. Puoli yhdeksältä meille soitettiin ja luvattiin tieto vartin päästä. Päätimme mennä varhennetulle kahvitunnille odottamaan tietoa. Kolme varttia myöhemmin kuulimme, että palvelimella oli levy hajonnut eilisen sähkövian takia niin pahasti, että eilisen päivän varmuuskopioita ei voitu palauttaa, vaan käyttöön oli pitänyt ottaa toissapäivän kanta. Siispä kaikki eilisen päivän työt olivat kadonneet. Tosin tämän varmistamiseen meni vielä toinen kolme varttia ja pari palvelimen uudeelkäynnistystä ja soittoja niin kunnan atk-tukeen, ATP:lle ja herra ties minne.
Kaikki poistot ja uusinnat ja uudet tarrat ja ties mitkä, uusiksi. Kaikki eilisen lainat piti palauttaa. Kaikki eilisen varaukset piti napata uudestaan. Tietysti eilisen asiakkaat piti tehdä uudelleen ja koska asiakkaaksi-ilmoittautumislomakkeessa ei näy kirjastokortin numeroa, niin kaikille joille oli edellispäivänä tehty kortti, piti soittaa ja kysyä heidän kirjastokorttinsa numero. Muut tiedot olivat kyllä tallessa. Kaikki edellisen päivän lainat piti tallettaa tietokantaan. Onneksi palvelin toimi uudelleenkäynnistyksen jälkeen moitteettomasti. Palautusautomaatti ei tosin toiminut ja etäkorjausten epäonnistuttua paikalle piti tilata vielä huoltomies joka pienehkön selvittelyn jälkeen totesi, että hätäkytkimet ovat sököinä. Hätäkös tässä, eikun uudet kytkimet hakemaan, jotta koneet saa toimimaan. Päivän aikana huomasimme lisäksi, että koska eilistä ei ollut koneen mielestä koskaan tapahtunutkaan, niin kone jatkoi tarrojen tekoa samasta kohdasta johon se oli toissapäivänä jäänyt. Joten meillä oli siis yhdet tiedot tietokannassa, mutta sama viivakoodi kahdessa paikassa. Ja jotta konkurssi olisi ollut täydellinen, niin kahviautomaatista ei ollut kupit lopussa, vaan se oli mennyt (ilmeisesti sympatiasyistä) rikki ja korjausmies saapuisi maanantaina. Ja vikalistaa riittäisi vaikka ja kuinka. Miettikääpä itse mitä aiheuttaa, jos kirjaston tietokanta hukkaa yhden päivän _kaikki_ tapahtumat. Ai niin, eilen oli tosiaan rakastetun johtajamme, eli kirjastotoimenjohtajamme syntymäpäivä. Lahja oli epäilemättä ikimuistoinen. Nyt kun tuosta viidentoista sekunnin pimennyksestä on kulunut 26 tuntia, suurin osa sotkuista on selvitetty ja lopuista on selvitetty missä on voinut ja on luultavasti myös mennyt jotain vikaan. Luultavasti suurimman osan virheistä voi korjata, mutta luultavasti kuluneen puolentoista vuorokauden sotkuja selvitellään vielä vuosien päästäkin. Esimerkiksi kaikki eilen tehdyt nettiuusinnat ja –varaukset ovat tietysti kadonneet bittitaivaaseen. Mainittakoon lopuksi vielä pienenä anekdoottina, että päivän lehden mielipidepalstalla yksi asiakas tuohtuneena uhkasi irtisanoa tv-lupansa koska tölsö oli ollut eilen toista tuntia pimeänä ja asiasta oli tiedotettu heikosti…
Yksi päivä, miljoona mokaa. Kuolema elämää helpottavien ja luotettavien tietojärjestelmien suunnittelijoille ja valmistajille.
Lähetä kommentti