keskiviikkona, tammikuuta 03, 2007

Uusi vuosi kaatui päälle...

...ja samoin kävi koneellenikin. Ajatelkaa ihmiset, KOLMEEN päivään en päässyt nettiin, sähköpostille tai bloggamaan. Argh.

Jos joku miettii, miksi en ottanut yhteyttä mikrotukeen, syynä oli yksinkertaisesti se, että olen lomalla ja yskivä koneeni on omassa olohuoneessani. Loma on toistaiseksi ollut niin vauhdikas, että maanantaityöpäivänäkin hikoilen vähemmän.

Sinänsä mielenkiintoista huomata, mitä netittömyyden keskellä jää eniten kaipaamaan. Sähköpostit ahdistivat vähän, tutut blogit jatkoivat päivittymistään ärhentelystäni huolimatta ja lehdet luin paperiversioina. Vaikeinta oli elää ilman instant-tietoa. Jouduin kaivamaan keittokirjan esille saadakseni selville lihamurekkeen paistoajan. Ähelsin tietokirjahyllyni parissa pitkään löytääkseni erään kirjailijan bibliografian (sillä kirjathan pitää aina lukea oikeassa järjestyksessä...) Soitin lääkäripäivystykseen saadakseni varmuuden äiti-ihmisenä tekemääni diagnoosiin.

Vaikka opetuksessa korostan aina oppilaille sitä, että netin on oltava täydentävä tiedonhakukeino, olen itse näemmä hyvin paljon sokean luottamuksen varassa. Toivon kovasti omaavani lähdekriittiset aivot ja maalais(heh)järkeä, mutta silti toimin opetuksiani vastaan. Netistä olisi haettava tietoa vasta sitten, kun on näppituntuma siitä, mikä voi olla mahdollista.

Muuten voi tehdä esitelmän Bonsai-kissoista tai sekoittaa keskenään nämä kaksi klassikkoa: http://www.whitehouse.org/ ja http://www.whitehouse.gov/. Paha juttu.

Vuodenvaihteen jälkeen Pirkko Arhipan Akaaseen sijoittuvat dekkarit muuttuivat jälleen ajankohtaisiksi. Varokaa siis akaalaiset!



EDIT: Heräsin vähän aikaa sitten, ja Aamulehden Valo-liite kysyy tänään: 4.1.2007, Sivu 1) Pärjääkö kirjasto nopeudessa netille?

Aavemaista. Hampaani paikkaa kuunneellaan. Kirjasto sai aika hyvät tulokset mm. makaronilaatikko-tiedossa - tosin äiti oli nopeampi tiedonlähde :).

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kun sain bonsai-kissoja vastustavan viestin fiksulta, skarpilta, kieltä ja grafiikkaohjelmia tuntevalta ystävältä, se pani ajattelemaan. Netissä kaikki on virtuaalista, jos kohta elävässä elämässäkin on syytä katsoa missä kulkee.

Jossain vaiheessa haluaisin silti päähäni sellaisen jutun, jolla voi googlata hetikaikkeemitähaluutietää. Toivottavasti sillä ei voi seurata tai päätellä, mitä ajattelee samaan aikaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Akaa kuittaa ja varoo. ;)

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä onko muualla moisia, mutta Hesassa on se kysy kirjastonhoitajalta-palvelu. On muuten äärettömän kätevä. Privatechatin tyyppinen juttu, jossa voi keskustella kirjastonhoitajan kanssa ja vaikkapa sevittää luokitusperiaatteita tai kysellä kortista. (Eikä saa nyt sanoa, että puhelin on keksitty jo kauan sitten...)
-Brandon-

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset Brandonille kommentista Kysy online -palvelusta, itsekin siellä joskus päivystelen. Samoin vastailen www.kirjastot.fi -sivujen kautta löytyvään Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun kysymyksiin. Kun asiakkaat ovat netissä, on sinne mentävä itsekin. Tiskille tulevat tiedonhakukysymykset ovat näppituntumalla vähentyneet paljon.

antitäti kirjoitti...

Kiiruna: Sellainen olisi tosiaan aika kätevä. Ja sitten vielä, jos ei aina saisi 20 000 vastausta joka kysymykseen :).

Inkku: Tosin paikallisradiota siellä ei enää taida löytyä... Tykkäsin tosi paljon noista Arhipan dekkareista, muistelen.

Brandon ja erikoiskirjastonhoitaja:
Olen samaa mieltä, että tuo palvelumuoto on todella hyvä keksintö! Itsekin olen vastaillut joskus noihin kysymyksiin, vaikka chattia meillä ei ole käytössä. Ehkä siksi meillä edelleen tiskikysymykset jylläävät. Uudet portaalit, kuten Nelli, ovat kyllä välillä suureksi avuksi vastaamisessa.