Tehdäänpäs pieni arvuutustehtävä lauantain iloksi:
Kun ihminen...
a) saa flunssan ja lähtee kesken päivän kotiin sairastamaan, missä hän poikkeaa kotimatkalla?
b) on viettänyt kaksi päivää oksennustautisten lasten kanssa ja kun omaakin vatsaa alkaa kiertää, minne hän lähtee hakemaan videoita ajankuluksi?
c) sairastuu sukunsa kanssa lavantautiin ja kun puolet heistä on selvinnyt hengissä, minne palautetaan ei-selvinneiden rästilainat?
d) ei voi mennä vesirokkoisten kanssa mihinkään sosiaaliseen tilaisuuteen, mistä hän hakee vertaistukea?
...jännitys tiivistyy...
Kirjastossa, kirjastoon, kirjastoon ja kirjastosta.
Olen huomannut kaupan kassojen käyttävän nykyisin usein hansikkaita kassalla. Ei olisi huonompi ajatus kirjastolaisillekaan!
Kaikki kunnassa olevat taudit voidaan johtaa kahden linkin kautta kirjastonhoitajaan. Ihan päälle ei ole oksennettu, mutta aivastukset, paiseet ja rokot ovat ihan arkipäivää. Ei ihminen voi sairastaa kotona päiväkausia ilman kirjoja, ymmärrän sen kyllä. Silti aina joskus toivon hengityssuojainta tai edes kumihanskoja. Flunssakaudella voi oikein kuulla, kuinka pienet basillit (ja Potterin basiliskit) kuhisevat sivujen välissä - eikä tilannetta paranna se, että näihin aikoihin kuljen koulusta kouluun kirjavinkkaamassa.
Ja mitä minä teen? "Ei se ole kuin pieni flunssa/vähän huono olo/irtonainen raaja - kyllä sitä voi mennä ainakin koittamaan, jaksaisiko töissä..." Ja sitten olen tartuttanut sata asiakasta lisää.
Anteeksi kaikille, joiden kurkkua kiristää ja lämpökäyrä heittelehtii tänä viikonloppuna! Nähdään sitten maanantaina kirjastossa...
6 kommenttia:
Jee, koulut ovat samanlaisia pöpöpesiä, mutta;"if it doesn't kill you, it'll only make you stronger".
nimi. ei flunssaa kolmeen vuoteen (vain allergian aih. kuumeita) eikä mahatautia vielä kertaakaan elon aikana!
Uusi pomo kyllä sairasti koko syksyn....
Toinen oikea vastaus on myös apteekki :)
On parasta kun ei kovasti mieti missä kirjat ovat olleet lainassa ennen omaan kassiin päätymistä.
Ja kuka vielä ihmettelee miksi kirjastoihmiset haluavat lukea kirjat ennen ensimmäistäkään asiakaslainaa...
Muistelen, että synnyinkunnan kirjaston vanhimmissa kirjoissa oli takakannen sisäpuolella sellainen valistuslappunen, jossa kehotettiin kohtelemaan kirjoja hyvin, kiellettiin viemästä niitä ulos kääreettä ja pyydettiin kertomaan kirjastonhoitajalle, jos kotona on puhjennut tarttuva tauti. Mutta tämä taisi ollakin lavantaudin ajoilta...
Ay! Päälle on oksennettu. Oli vielä parhaan ystävän mummo. Elämä toisinaan on tragikoomista.
Äitee työskentelee verotoimistossa ja toisinaan vertailemme kokemuksia asiakkaista ja potilaista. Alan olla vakuuttunut että kaikki kuppaisimmat ja hulluimmat kiertävät sairaalan JA verotoimiston kautta.
Ehkäti kirjastokin saa osansa tästä riemusta. Siis tervetuloa kerhoon!
-Brandon-
Villasukka: Äitini on lastentarhanopettaja, joten tämäkin on nähty :). Ei siihen tarttunut mikään ennen kuin lähti siisteihin sisätöihin ja alkoi normaaliksi.
Tuima: Apteekki on paha! Itseä oikein inhottaa terveenä edes kävellä sisään. Sait nalkattua meidät tuosta ekalukijuudesta, hih. Tosin uskallan tarttua myös 1930-luvun kirjoihin, sillä niiden taudit kuolevat nykyantibiooteilla ja sulfalla ;)...
Mä muistan myös nuo, Pulla! Ja mietin pienenä aina just tuota tauti-juttua... Että pitääkö tunnustaa, kuinka aivasti kesken lukemisen. En tainnut tunnustaa, tunnustan.
Voi Brandon parka! Taitaa kuulua sun ammattihasardeihin? Uskoisin, että kaikki ilmaiset = julkiset palvelut saavat osansa ihmisluonnon eksentrisyydestä :).
Hyvää alkanutta viikkoa Reetta :)
Lähetä kommentti