Lukudiplomit ovat huippuja! Pirkanmaan lukudiplomi on hyvä ja sen todistus on huippu!
Uskon, että monet opettajat kiittävät niitä ammattilaisia, jotka ovat lukeneet, seuloneet ja listanneet jokaiselle luokka-asteelle sopivia kirjoja. Erilaisia, laadukkaita, kiinnostavia, eri lajityyppejä edustavia.
Jokaisen opettajan ei tarvitse olla uberkiinnostunut nuortenkirjallisuudesta, mutta ammatti velvoittaa innostamaan muita lukemaan. Aina ei oppilaiden ole helppoa löytää hyllystä jotain mukavaa luettavaa (ja maaninen kirjastonhoitaja heiluttelee edessä epätoivoisia yritelmiä, joita ei kukaan 1990-luvulla syntynyt tahdo lukea) - siinä kirjadiplomit ovat hyvä apu.
Joidenkin diplomien ohjeiden mukaan kirjat joko kuunnellaan (äänikirjoina) tai luetaan.
Silloin tarkoituksena on ilmeisesti tutustuminen nuortenkirjallisuuteen - keinolla millä hyvänsä.
Itse olen kuitenkin vähemmän epätoivoisella kannalla: lukudiplomi, lukudiplomi, lukudiplomi. Korvalla ei voi lukea. Lukeminen on tärkeää sinänsä, etenkin niille, jotka vielä treenaavat ihan mekaanista lukutaitoa.
Mitenkään väheksymättä iltasatuja ja ääneenlukemisen perinteitä, minä liputan lukemisen puolesta. Oikeastaan sen puolesta, että molemmat eläisivät rinnakkain. Silmä ja korva käsi kädessä :D?
4 kommenttia:
Aah, tuo silmä ja korva käsi kädessä vetoaa minun kieroutuneeseen syrämeeni kuin metrin halko... eikun :-D
Minustakin lukeminen on joko pistekirjoituksen tai silmään näkyvän kirjoituksen vastaanottoa ja kuuntelu sitten asia erikseen, kun LUKUdiplomia mietitään. Toisenlaisen diplomin saattaisi kuuntelemisestakin myöntää, kun on kumminkin perehdytty kirjoihin. Onhan uimakoulussakin saavutusmerkkejä muutamasta metristä kilometreihin.
Nimenomaan! Jonkinlainen kulttuuridiplomi (jonka nimen pitäisi olla jotain kivaa ja vähemmän kökköä), jossa olisi tutustumista niin kirjallisuuteen, tanssiin, musiikkiin, kuvataiteeseen kuin elokuvaankin?
Siinä olisi ruumiinjäsenet sulassa sekamelskassa sovussa keskenään...
Lukudiplomi kuulostaa varsin loistavalta idealta. On niitäkin lapsia, joita ei tarvitse motivoida lukemaan, mutta osalle tuo voi toimia porkkanana.
Olen samaa mieltä siitä, että lukudiplomin pitäisi liittyä nimenomaan lukemiseen. Tosin olen ollut aivan haltioissani tuosta äänikirjojen yleistymisestäkin. Minulla on kirjoista erittäin kiinnostunut pahasti lukihäiriöinen serkkupoika ja hänen kauttaan olen jotenkin ymmärtänyt entistä syvemmin äänikirjat.
Vaan ehkä vielä ihanampaa on se, että tuo nyt 18-vuotias poitsu saattaa yhä minut tavatessaan pyytää lukemaan jotain. Tämä oli hieman off-topic...mutta on se vaan niin suloista.
-Brandon-
Moi Brandon! Hienolta tuo kuulostaa minustakin. Muutenkin äänikirjat ovat ihan parhaita autoillessa, silittäessä ja neuloessa :).
Kun ensin on lukenut, voi hyvällä omallatunnolla kuunnella.
Lähetä kommentti