Olen tulossa vanhaksi.
Työmatkani kestää puoli tuntia, vaikka olen töissä naapurikunnassa. Keskiviikkona se kesti puolitoista. Lumikuorrutettuna huojuin kirjaston ovesta sisään, hyllytin maanisesti lasten- ja nuortenkirjat ja soittelin taksia. Eipä löytynyt, ei.
Onneksi yksi työtoverini oli kaivautunut ulos parkkipaikalta autonsa kanssa, ja lähti heittämään minua kunnan pienimmälle ala-asteelle. Kun liukastelimme sinne henkemme kaupalla, mietin, saisiko kirjastonkäytönopetuksesta jossain tilanteessa vaarallisen työn lisää...
Kolmos-nelosluokkalaisten lisäksi luokkahuoneeseen paukahti koko koulu ja pappi. Rehtori soitti pianoa, laulettiin virsi ja kuunneltiin aamunavaus. Punaisen puukoulun ikkunasta näkyi tuiskuavaa lunta, kuusimetsää ja lasten äänet kuulostivat kauniilta. Hetki turvaa ja rauhaa.
Minä oikeasti muistelin lapsuuttani samankaltaisessa koulussa. Siellä oli hyvä olla, ainakin näin jälkeenpäin muisteltuna, eh...
Opetus meni hyvin ja nyt kaikki Pirkkalan kymmenvuotiaat tietävät, miksi ei kannata etsiä googlella keinoja päästä takapihalla asuvasta vampyyrista eroon! Tarpeellista tietoa?!
Hyvää pyhäinmiestenpäivää ja/tai Halloweenia.
5 kommenttia:
Päästä piinasta, oi kirjastotypy: miksei kannata etsiä Googlella tietoa päästä eroon vampyyristä?
Typy :D :D :D.
Koska
a) olet kuitenkin kirjoittanut sen vampPyyri ja saat toisten analfabeettien kirjoittamaa kvasitietoa vastaukseksi
b) et voi tietää, kuka on laittanut nettiin mitä ja miksi. Jos et tiedä aiheesta itse mitään, voit löytää takapihan vampyyrisi tekemän sivun, jossa se neuvoo sinua tulemaan takapihalle *keskiyöllä* *verisen* *pihvin* kanssa - ja sinähän uskot.
Tepsi kymppivuotiaisiin, joskin epäilen, muistavatko mitään muuta koko koulutuksesta :)
Luultavasti muistavat vain sen, että kirjastoammattilaisenkin mukaan vampyyrit ovat todellisia. Ne näkevät painajaisia useampien vuosien ajan ja sitten rupeavat kirjailijoiksi.
Tietysti niille kehittyy samalla fiksaatio kirjastonhoitajista. Nimim. "kirjoittanut pienoisromaanin nimeltään Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa"... Mutta vakavasti puhuen: on hienoa, että muutkin kuin minä (opettajan työssäni) horisevat nousevalle nuorisolle vampyyreista.
Kun valmistelin opetuspakettia, luin samalla Elizabeth Kostovan Historiantutkijaa. Siinä on tähän asti mielenkiintoisin tapaamani kirjastonhoitaja, mutta valitettavasti tapaaminen jäi lyhyeksi vastapuolen hampaiden ylikasvusta johtuvien ongelmien vuoksi...
Seitsemästä veljeksestähän on tehty se koiraversio. Pitäisiköhän siitä tehdä myös vampyyriversio, jotta goottilaisista aihelmista intoutuneet lukijat löytäisivät Kiven klassikon? Lusifeerushan siinä jo esiintyykin.
Lähetä kommentti