- Olen hukannut kirjan ja haluaisin maksaa sen.
- Ahaa. Mutta jos nyt kuitenkin uusittaisiin se ja etsisitte vielä?
- Ei auta, hukassa se on.
- Sen saa uusittua viisikin kertaa, ja siinä ajassa kirja usein löytyy kuitenkin...
- Ei tämä kyllä. On etsitty kaikkien kanssa ja joka paikasta.
- Mutta jos nyt kuitenkin uusittaisiin, kun yleensä nämä löytyy...
- No uusi nyt sitten mutta varmasti ei löydy ja maksamaan joudun.
- Okei, uusi eräpäivä on sitten neljän viikon päästä. Katsellaan sitten uudestaan.
***************************
Kahden päivän päästä:
- Moi. Oli hyvä, että uusittiin se kirja. Se löytyi olohuoneen pöydän alta. Meillä ei koskaan laiteta sinne kirjoja, mutta nyt oli jotenkin sinne johkaantunut.
****************************
Minusta on uskomattoman hölmöä väittää vastaan asiakkaille. Tässä asiassa kuitenkin sitkeästi niin teen.
Vaikka ikinäkoskaan ei ole käynyt näin ja jokaikinen paikka on etsitty ja kukaan ei ole missään ikinä nähnyt sitä kirjaa, löytyy näistäkin kadonneista ainakin 95% jos ei ylikin. Ainakin sitten, kun asiakas on sen kirjan meille korvannut...
Mielenkiintoista sinänsä on, mistä ne kirjat sitten löytyvät. Vesisängyn patjan alta, patterin takaa. Mummolasta. Junasta. Auton penkkien välistä.
Vain muutama kirja katoaa sinkkusukkien maahan ikuisiksi ajoiksi.
Minne sinä katoaisit, jos olisit kirjaston kirja?
8 kommenttia:
Minä katoaisin patjan ja seinän väliin, ehdottomasti. Siellä olisi mukavan lämmintä kuunnella ihmisten höpötyksiä. :)
(Toiset Tampereen lapasista ovat muuten jo valmiina Lapaskuun galleriassa...)
Hienot lapaset! Arvaa, minkä innostuksen henkiinherätit minussakin :)... Nimim. käteni haisevat lampaalta.
Tuo seinänrako voisi olla mukava paikka. Saisi nukkua aina pitkään!
Piti tulla kertomaan, että kai tiedät Helminallen julistaneen marraskuun Lapaskuuksi? Käy kurkkaamassa ja ilmoittaudu, Flickrissä on meidän lapasgalleriakin! :)
Laitan lapaskuun linkin tuohon kotisivulinkkiin.
Haa - lapaskuu!! Sukkakuun vietin jo hiljaa itsekseni vääntäen, mutta lapasten pitää päästä katsomaan maailmaa.
Kun joulu on ohi, neulon korkeintaan itselleni korkeintaan kommandopipon, jota voin käyttää... No, jääköön sanomatta :).
Älä nyt, minä odotan tohkeissani joululahjojen valmistumista, kun sitten saa tehdä kaikkea ihanaa ITSELLE... :D
Vuodatus on sitten TAAS kumossa. En pääse moderoimaan Tarinamaanantaita enkä mitään. Nyt taidan vähitellen siirtyä Bloggeriin tai jonnekin...
Kaisa: Yritinkin kurkkia blogiasi, mutta se tosiaan on koko ajan kumossa. Plääh.
Sain juuri Musteloitsun loppuun, ja se on *mahtava* kirja. Pelottaa kirjoittaa arvostelu...
Heippa!
Keksin blogisi sattumalta, ja laitoin sen linkiksi meidän kirjastotädeille täällä Elimäellä. Meillä tädeillähän päässä pyörii kaiken aikaa, jos ei muuta niin silmälasit. Kirja päivässä, kaksi parhaassa! Siis poistoon...
Tervetuloa elimäkeläiset :)!
Lähetä kommentti