torstaina, maaliskuuta 26, 2009

Eritevinkkausta

Nyt on kaikki Pirkkalan kakkoset vinkattu - ja lisäksi osa muista luokista. Reilusti yli 20 luokkaa kahdessa kuukaudessa.

Toivon vielä pääseväni kevään aikana yläkoululle, ehkä lukioonkin, mutta kärsin infokatkosta.

Vaikka kevään ensimmäiset kakkosvinkkaukset ovat mukavia siksi, että kirjahyllyissä on paljon valinnanvaraa, ne ovat usein vähän jäykkiä. Vinkkarivaihteelle heittäminen ei suju vielä itsestään, vaan se vaatii asennoitumista. Muutaman kuukauden jälkeen on vaikeaa istua aikuisten kanssa kahvipöydässä tai puhua kirjoista ilmeilemättä samalla.

En ole koskaan ollut eritehuumorin ystävä. Minusta vain se, että sanoo "pieru" tai näyttää paljasta takamustaan ei ole kymmenosaista televisiosarjaa kannatteleva voima. Tämäntasoinen suomiviihde sai aikaan lähinnä tuskastumista, ja tajusin olevani huumorintajuton elitisti. Siksi hakeuduin opiskelemaan kirjallisuustiedettä, sillä ainakin niiden vuosien aikana meitä oli monta. Sittemmin olen kuullut monen lipsuneen linjastaan. Sama täällä.

Vinkkauspakettiin kuuluu aina kauhua, koska kauhua pitää olla. Pelko on tervettä! Eläinkirjoja, ystävyyttä, dekkareita, ehkä ihastustakin. Perheongelmia (Kaamea kampaus on yksi lemmmikkini, koska se on helppo dramatisoida) ja surullisuutta. Ja niitä eritteitä. Olen oppinut nauttimaan etenkin siitä, että tiedän tuovani iloa monelle lapselle, jotka huomaavat tällaisiakin kirjoja olevan. Heidän perheensä saavat huokaista helpotuksesta: lapsi on innostunut lukemisesta ja haluaa varata kirjoja! (Sukulaisille ei tarvitse välttämättä mainita kirjojen nimiä...)

Suosikkejani ovat:

Dan Pilkeyn Kapteeni Kalsarit, jotka yhdistävät riiviöpoika-tarinaa, sarjakuvaa ja vessahuumoria mitä oivaltavimmalla tavalla. Näistä on tuhti varausjono tällä hetkellä Pirkkalassa.

Jaana Lapon Niilo Näsikkä ja löysä läjä käsittelee koirankakkadraaman keinoin hiukan ympäristöä ja paljon koulumaailmaa - mm. opettajia ja koulukiusausta.

Marit Nicolaysenin Väinö ja rotta viemärissä ei ole tekijänsä parasta kamaa, mutta tuo Auran kirjastonkin vinkkiinsä nappaama "Huomaatko, että katosta tippuu jotain" on ihan mieletön!

Karen Wallacen Röyhtäilevien jättililjojen tapaus kuuluu Serlokki Hurtta -sarjaan, joka on aika mainio helppolukuinen muutenkin. Mutta kun johtajia röyhtäillään, kyl se vaan hupaa on.

Werner Hotzwarthin Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä ensimmäinen painos myytiin loppuun todella nopeasti. Tiedän, koska yritin hankkia sitä lisää. Klassikko jo syntyessään, jossa leikitään kielellä todella luovasti - kiitos Talvio-Jaatiselle. Vaikka ehkä pitäisi paheksua, on sadun opetus moraalisuudeltaan täysi kymppi!

Uusin tulokas, Jo Nesbon (ja se viiva o:n läpi) Tohtori Proktorin pierupulveri jäi vinkkaamatta, koska luin sen vasta viime viikolla. Ensi vuonna ehdottomasti mukaan. Harvoin löytää niin lämmintä ja kaunista tarinaa, joka on höystetty ehdottoman dahlmaisella huumorilla plus vähän muulla.

Jotta voimme päättää tämänkin kirjoituksen ylevästi, kehotan kaikkia vanhempia osallistumaan Lasten ja nuorten mediafoorumin tekemään kyselyyn, joka tutkii lasten pelaamista vanhempien näkökulmasta.

Pelottaa, että vain Tietyntyyppiset Vanhemmat vastaavat, ja sitten saadaan taas lukea hyvin kummallisista tutkimustuloksista.

Jos olet pystynyt lukemaan tänne asti, olet saanut virallisen Antitäti-luvan vastata tähän: https://www.survette.com/20495-16102-945@kysely&kysely .

8 kommenttia:

kruiser kirjoitti...

On niin hiljainen iltavuoro, että kävin kuuliaisesti täyttämässä kyselyn - esikoisemme (poika) roikkuu kyllä verkossa, mutta pelaaminen on hämmästyttävän vähäistä... mikäli tiedän kaiken.

Hotzwarthin Myyrä, joka... on riemastuttava jo eskarilaisillekin, ja sillä saa myös hälisevän ekaluokan hurmokseen/kiinnostumaan, jos open rahkeet eivät riitä. Kiitos muista vinkeistä.

Anonyymi kirjoitti...

Vinkkauksesta tuli mieleeni lukiolaispoikien juuri esittämä toive, että kunpa joskus vinkattaisiin tietokirjoja! T. Sara

antitäti kirjoitti...

Hyvä Kruiser, niin sitä pitää! Ja myyrä on melkein tsekkiläisen (?) kollegansa veroinen, mutta ei ehkä ihan vielä.

Sara: Neuvoisin kääntymään Kruiserin puoleen, sillä on kontakteja :)!

Anonyymi kirjoitti...

Taidan tuntea kruiserin kontaktit, kiitos vain. Vinkkini oli pikemmin sulle, mutta taisi olla sangen turha :).
T. Sara

Tuima kirjoitti...

Mitä mitä, missä on Nicola Daviesin ehdoton tietoteos Kakka??? Erinomainen opus, sanoo lukija jonka kuvakirjasuosikkeihin kuuluu David Robertsin Pertun pöksyissä paukkuu!.

Anonyymi kirjoitti...

Tätä siis tarkoittaa käytännössä sanonta: tehdä välttämättömyydestä hyve.

antitäti kirjoitti...

Tuima: Kakka!! Kuinka voin unohtaa tuon mestariteoksen?! Sitä on tullut vinkattuakin. Kiitos muistutuksesta.

Anonyymi: :D. Kai. :D.

Päivi L kirjoitti...

Tuo Pikkumyyrä joka... on ehdoton klassikko!! Minä ja lapseni jostain kumman syystä rakastamme sitä, ja sehän on oikeastaan tietokirja vai mitä? Kun opetan tuleville lastentarhanopettajille pedagogisen draaman ihmeitä, kannustan aina ryhmiä ottamaan kyseisen merkkiteoksen draamakokonaisuuden suunnittelun lähtökohdaksi. Jotkut ovat uskaltaneetkin, ja tuloksena on ollut hienoja, tietoainesta ja ilmaisun iloa yhdistäviä toimintatuokioita.