torstai, toukokuu 15, 2008
Pirkkala goes comic(s)
Antitäti ylpeänä esittää: (ja pahoittelee valokuvien surkeutta, koska heittäytyi niin esityksen lumoihin, että unohti työskentelevänsä dokumentoivassa työpaikassa...)
Sarjakuvavinkkarit! The MaMa's!!
Matti ja Markku siis.
Vinkkarinnahkavaihdolla toimiva talous osoitti jälleen toimivuutensa! Ei riitä, että rahaa säästyy. Samalla säästyy myös hermoja, vihamielisyyttä, ilkeyttä, raittiutta ja kirjaston sisäänpäinlämpiävää mainetta.
Tosin herkimpiä kannattaa varoittaa etukäteen:
Königin sarjakuvan vinkkausta seurasin tarkalla silmällä. Eipä nykyteinejä homoseksuaalisuus järkytä, mutta huumorintaju on tallella. Välillä kuitenkin hävetti, kun putosin suunnilleen tuoliltani naurusta. Hei, oikeesti. Kuka muka pystyy kuuntelemaan Toni Tirrin Leppiz -sarjakuvaa, jonka taustalla soi mm. Sexbomb, Oi beibi (oma kaikkien aikojen inhokkini, joka saa vieläkin värisemään - kauhusta), sekä tietysti Turbolover.
Siis repesin.
Matin mainio paketti teki kunniaa perinteille, mutta kyllä sieltäkin löytyi *mielenkiintoista* kamaa. Ja vaikka show oli todennäköisesti häikäilemättömän myyvästi rakennettu, kyllä pienen punatukkaisen tytön sydämen kovuus Jaska Jokusta kohtaan sai huokaisemaan. Enkä ollut ainoa luokassa :).
Pitää mainita, että opettaja osasi mainiosti esitellä luokkien erityispiirteet, joiden mukaan eri juttuja painotettiin hiukan eri tavalla. Kiitos siitä! Vinkkari on lopulta aika ex tempore -hommissa luokan edessä, ja kaikki ennakkotieto auttaa tekemään vinkkauksesta juuri sille luokalle sopivan.
Kolme tuntia tiukkaa vääntöä, ja tässä lopputulos:
Kaksi väsynyttä, mutta onnellista TätiSetää kahvikupin ääressä. Sellainen afterglow erottuu vielä kasvoilta...
Ilta jatkui työn merkeissä pitkään. Moskovan valoihin asti. Onneksi osattiin vielä takaisin!
Nahkurinpenkeillä tavataan :)!
Sarjakuvavinkkarit! The MaMa's!!
Matti ja Markku siis.
Vinkkarinnahkavaihdolla toimiva talous osoitti jälleen toimivuutensa! Ei riitä, että rahaa säästyy. Samalla säästyy myös hermoja, vihamielisyyttä, ilkeyttä, raittiutta ja kirjaston sisäänpäinlämpiävää mainetta.
Tosin herkimpiä kannattaa varoittaa etukäteen:
Königin sarjakuvan vinkkausta seurasin tarkalla silmällä. Eipä nykyteinejä homoseksuaalisuus järkytä, mutta huumorintaju on tallella. Välillä kuitenkin hävetti, kun putosin suunnilleen tuoliltani naurusta. Hei, oikeesti. Kuka muka pystyy kuuntelemaan Toni Tirrin Leppiz -sarjakuvaa, jonka taustalla soi mm. Sexbomb, Oi beibi (oma kaikkien aikojen inhokkini, joka saa vieläkin värisemään - kauhusta), sekä tietysti Turbolover.
Siis repesin.
Matin mainio paketti teki kunniaa perinteille, mutta kyllä sieltäkin löytyi *mielenkiintoista* kamaa. Ja vaikka show oli todennäköisesti häikäilemättömän myyvästi rakennettu, kyllä pienen punatukkaisen tytön sydämen kovuus Jaska Jokusta kohtaan sai huokaisemaan. Enkä ollut ainoa luokassa :).
Pitää mainita, että opettaja osasi mainiosti esitellä luokkien erityispiirteet, joiden mukaan eri juttuja painotettiin hiukan eri tavalla. Kiitos siitä! Vinkkari on lopulta aika ex tempore -hommissa luokan edessä, ja kaikki ennakkotieto auttaa tekemään vinkkauksesta juuri sille luokalle sopivan.
Kolme tuntia tiukkaa vääntöä, ja tässä lopputulos:
Kaksi väsynyttä, mutta onnellista TätiSetää kahvikupin ääressä. Sellainen afterglow erottuu vielä kasvoilta...
Ilta jatkui työn merkeissä pitkään. Moskovan valoihin asti. Onneksi osattiin vielä takaisin!
Nahkurinpenkeillä tavataan :)!
perjantai, toukokuu 09, 2008
Payback time!
Kiireessä kiskon kahvia ja rakennan katu-uskottavaa naamaa itselleni.
The MaMa's on kohta täällä!!
Markku ja Matti saapuvat siis vetämään huikean sarjakuva-shownsa Pirkkalan yläkoululle, ja kunta kuohuu...
Luontaistalous on mitä mainioin tapa tehdä seutuyhteistyötä. Jos pienellä kirjastolla ei ole rahaa liiemmälti oheistoimintaan, laittakaa henkilökunta kiertämään!
Oraviakaan ei tarvitse nylkeä, kun työ menee vinkkarin selkänahasta. (sitä paitsi se nauttii siitä kuitenkin!)
The MaMa's on kohta täällä!!
Markku ja Matti saapuvat siis vetämään huikean sarjakuva-shownsa Pirkkalan yläkoululle, ja kunta kuohuu...
Luontaistalous on mitä mainioin tapa tehdä seutuyhteistyötä. Jos pienellä kirjastolla ei ole rahaa liiemmälti oheistoimintaan, laittakaa henkilökunta kiertämään!
Oraviakaan ei tarvitse nylkeä, kun työ menee vinkkarin selkänahasta. (sitä paitsi se nauttii siitä kuitenkin!)
perjantai, toukokuu 02, 2008
Olo on kuin pommisuojan jäljiltä :)
Tiilikankaan koulu rulettaa!!!
En ole koskaan käynyt näin mahtavassa vinkkauspaikassa! Markku ehti jo vähän kuvaillakin vinkkausympäristöä tuossa kommenteissa, mutta pakko hehkuttaa vielä.
Minut haki rautatieasemalta intiaaniksi (!!) pukeutunut opettaja, toimitti koululle sekä evästi tiedollisesti ja kahvillisesti valmiiksi vinkkaukseen. Vähintään yhden kokonaisen illan oli vaatinut vinkkaustilan lavastaminen, jossa tosiaan jokainen pommisuojan pinta oli verhottu tummallla kankaalla. Kankaan taakse oli piilotettu kynttilävalosarja, jotka näyttivät pimeässä pullottavilta silmämunilta... Biologian opetusnukke vuodatti sisälmyksiään lattialla, katosta roikkui iljettävän suuri ja karvainen hämähäkki sekä kynttilälyhtyjä, joissa oli oikeita, lepattavia tuikkuja. Seinälle oli naulittu luuranko, ja seinän vieressä oli oikeaoppinen kaksiteräinen tappara. Auh, vieläkin kylmät väreet kiirivät selkäpiissä! Kauhutädille oli raahattu paikalle nojatuoli, jonka uumeniin painuin odottamaan viattomia uhrejani.
Ensimmäinen kommenttini: "Tervetuloa Kauhujen kirjastoon!!" hiljensi nekin, jotka olivat selvinneet naamani (Huom!!! maskeeratun!!! nenäkin!!!) aiheuttamasta järkytyksestä.
Paikalla kävi 5 ryhmää 3-4 -luokkalaisia, jotka kuulivat Kapteeni Korpin hampaista, Mustan myllyn mestarista, Kauhukartano -sarjasta, Salakarista, Kummitusten luokasta ja muutamasta muusta kirjasta.
Välillä saimme ruokaa ja kaffetta, lopuksi ojennettiin kuohuviinipullo siivittämään Antitädin matkaa Tampereelle. Mahtia!!!
Kauhukirjat lähtivät kiitettävästi liikkeelle kirjastoautosta, jonka Markku oli kaukokatseisesti saanut paikalle päivän lopuksi. Kirjastoautolla sain myös kyydin kirjastolle, ja lisäksi ystävälliseltä kuskilta kannustusta pitkäaikaiselle haaveelleni, joka pysykööt salaisuutena :).
Vinkkauksen jälkeen piti katsoa Hollolan kirjastoa sillä silmällä, ja sain ideoita omaan uuteemme.
Höpöttelyä, ruokaa, hurjia tulevaisuuden suunnitelmia ja epätoivoinen juoksu Lahden rautatieasemalle. Kotiin.
Junassa selvisi tupsupäistä helposti, ja reissusta jäi mielettömän hyvä fiilis. Tunsin itseni ihan sankarittareksi.
Kirjavinkkariblogissa puhutaan siitä, kuinka paljon aikaa vinkkaus saa viedä muulta työltä. Samaa kommentoidaan myös Meganen blogissa.
Minä elän Elämää, en työaikaa ja vapaa-aikaa. Kaikki liittyy kaikkeen, asiat yhdistyvät toisiin ja työtuttavuuteni heittäytyvät vapaa-ajan kavereiksi huomaamatta. Jos arvioisin nyt tätä yhtä vinkkauspäivää, se näyttäisi työnantajan näkökulmasta tällaiselta:
04.40 herää
05.20 näppää mp3:n päälle ja kuuntelee mm. Cabotin Prinsessapäiväkirjoja englanniksi --> voi käyttää vinkkauksessa
6-8 kertaa kirjoitetut vinkkaukset ja miettii sanavalintoja sekä vinkkausjärjestystä junassa, kuuntelee lisää
8-9 siirtyy paikasta toiseen, keskustelee kirjastoihmisen kanssa vinkkauksesta, ja opettajan kanssa kirjaston ja koulun välisestä yhteistyöstä
9-13 vinkkaa, vinkkaa ja vinkkaa. Puhuu edelleen opettajien ja kirjastolaisten kanssa kirjastosta
13-14 seisoo kirjastoauton edessä sisäänheittäjänä kauhutamineissa
14-15.30 katsastaa kohdekirjaston ja kyselee automaateista, lasten hyllykorkeudesta, luokituksesta, kirjastonkäytön opetuksesta
15.30-17 puhuu kirjastoihmisen kanssa kirjoista, vinkkauksesta, elämästä ja sankareista, nuorisosta, kirjastosta.
17-19 istuu junassa ja kuuntelee edelleen mp3:sta. Dekkaria.
"Varsinaista" työtä on päivästä muutama tunti - ne vinkkaukset. Kuitenkin ne kirjat on aikoinaan luettu, niistä on kirjoitettu vinkkaus ja ne on opeteltu. Ne on testattu yleisöllä. Rekvisiitta on kerätty ja kerjätty, meikkaus opeteltu (haa haa).
Missä menee työpäivän raja?
Tämä oli yksi niistä kaikkein parhaista.
En ole koskaan käynyt näin mahtavassa vinkkauspaikassa! Markku ehti jo vähän kuvaillakin vinkkausympäristöä tuossa kommenteissa, mutta pakko hehkuttaa vielä.
Minut haki rautatieasemalta intiaaniksi (!!) pukeutunut opettaja, toimitti koululle sekä evästi tiedollisesti ja kahvillisesti valmiiksi vinkkaukseen. Vähintään yhden kokonaisen illan oli vaatinut vinkkaustilan lavastaminen, jossa tosiaan jokainen pommisuojan pinta oli verhottu tummallla kankaalla. Kankaan taakse oli piilotettu kynttilävalosarja, jotka näyttivät pimeässä pullottavilta silmämunilta... Biologian opetusnukke vuodatti sisälmyksiään lattialla, katosta roikkui iljettävän suuri ja karvainen hämähäkki sekä kynttilälyhtyjä, joissa oli oikeita, lepattavia tuikkuja. Seinälle oli naulittu luuranko, ja seinän vieressä oli oikeaoppinen kaksiteräinen tappara. Auh, vieläkin kylmät väreet kiirivät selkäpiissä! Kauhutädille oli raahattu paikalle nojatuoli, jonka uumeniin painuin odottamaan viattomia uhrejani.
Ensimmäinen kommenttini: "Tervetuloa Kauhujen kirjastoon!!" hiljensi nekin, jotka olivat selvinneet naamani (Huom!!! maskeeratun!!! nenäkin!!!) aiheuttamasta järkytyksestä.
Paikalla kävi 5 ryhmää 3-4 -luokkalaisia, jotka kuulivat Kapteeni Korpin hampaista, Mustan myllyn mestarista, Kauhukartano -sarjasta, Salakarista, Kummitusten luokasta ja muutamasta muusta kirjasta.
Välillä saimme ruokaa ja kaffetta, lopuksi ojennettiin kuohuviinipullo siivittämään Antitädin matkaa Tampereelle. Mahtia!!!
Kauhukirjat lähtivät kiitettävästi liikkeelle kirjastoautosta, jonka Markku oli kaukokatseisesti saanut paikalle päivän lopuksi. Kirjastoautolla sain myös kyydin kirjastolle, ja lisäksi ystävälliseltä kuskilta kannustusta pitkäaikaiselle haaveelleni, joka pysykööt salaisuutena :).
Vinkkauksen jälkeen piti katsoa Hollolan kirjastoa sillä silmällä, ja sain ideoita omaan uuteemme.
Höpöttelyä, ruokaa, hurjia tulevaisuuden suunnitelmia ja epätoivoinen juoksu Lahden rautatieasemalle. Kotiin.
Junassa selvisi tupsupäistä helposti, ja reissusta jäi mielettömän hyvä fiilis. Tunsin itseni ihan sankarittareksi.
Kirjavinkkariblogissa puhutaan siitä, kuinka paljon aikaa vinkkaus saa viedä muulta työltä. Samaa kommentoidaan myös Meganen blogissa.
Minä elän Elämää, en työaikaa ja vapaa-aikaa. Kaikki liittyy kaikkeen, asiat yhdistyvät toisiin ja työtuttavuuteni heittäytyvät vapaa-ajan kavereiksi huomaamatta. Jos arvioisin nyt tätä yhtä vinkkauspäivää, se näyttäisi työnantajan näkökulmasta tällaiselta:
04.40 herää
05.20 näppää mp3:n päälle ja kuuntelee mm. Cabotin Prinsessapäiväkirjoja englanniksi --> voi käyttää vinkkauksessa
6-8 kertaa kirjoitetut vinkkaukset ja miettii sanavalintoja sekä vinkkausjärjestystä junassa, kuuntelee lisää
8-9 siirtyy paikasta toiseen, keskustelee kirjastoihmisen kanssa vinkkauksesta, ja opettajan kanssa kirjaston ja koulun välisestä yhteistyöstä
9-13 vinkkaa, vinkkaa ja vinkkaa. Puhuu edelleen opettajien ja kirjastolaisten kanssa kirjastosta
13-14 seisoo kirjastoauton edessä sisäänheittäjänä kauhutamineissa
14-15.30 katsastaa kohdekirjaston ja kyselee automaateista, lasten hyllykorkeudesta, luokituksesta, kirjastonkäytön opetuksesta
15.30-17 puhuu kirjastoihmisen kanssa kirjoista, vinkkauksesta, elämästä ja sankareista, nuorisosta, kirjastosta.
17-19 istuu junassa ja kuuntelee edelleen mp3:sta. Dekkaria.
"Varsinaista" työtä on päivästä muutama tunti - ne vinkkaukset. Kuitenkin ne kirjat on aikoinaan luettu, niistä on kirjoitettu vinkkaus ja ne on opeteltu. Ne on testattu yleisöllä. Rekvisiitta on kerätty ja kerjätty, meikkaus opeteltu (haa haa).
Missä menee työpäivän raja?
Tämä oli yksi niistä kaikkein parhaista.
tiistai, huhtikuu 29, 2008
Älä tule paha kirjasto, tule hyvä kirjasto!!
Ehdotin otsikkoa johtajalle puheeksi, kun hän oli muuraamassa.
Teemaa jatkaen:
Lällällällälläääpiiii, meillä on peruskivi uudelle kirjastolle!!!
Katso tänne.
Menen nukkumaan herätäkseni (toivottavasti) huomenna klo 04.40. Kiitos Markku-sedän.
Antitäti joutuu kohtaamaan sisäisen pelkonsa miettiessään, muistaako kukaan kaivaa hänet esiin huomenna koulun pommisuojasta vinkkaamasta ennen vappubileisiin lähtöä.
Jättäisivät edes tippaleivän.
Teemaa jatkaen:
Lällällällälläääpiiii, meillä on peruskivi uudelle kirjastolle!!!
Katso tänne.
Menen nukkumaan herätäkseni (toivottavasti) huomenna klo 04.40. Kiitos Markku-sedän.
Antitäti joutuu kohtaamaan sisäisen pelkonsa miettiessään, muistaako kukaan kaivaa hänet esiin huomenna koulun pommisuojasta vinkkaamasta ennen vappubileisiin lähtöä.
Jättäisivät edes tippaleivän.
torstai, huhtikuu 24, 2008
Tasa-arvoa kirjastoihin?
Viimeinkin ehdin tarttumaan Astarten kommentteihini 24. maaliskuuta heittämään aiheeseen: kirjastomaailman tasa-arvoisuuteen. Aihe on ehkä maailman tärkein, kun hyvinvointiyhteiskunnassa väitämme elävämme ja kirjastojemme aukovan ovia kaikelle kansalle. Infoa jokaiselle, läpi elämän ja melkein halusta huolimatta.
Tässä hiukan muokattu alkuperäinen kommentti:
"Onko se tasa-arvoista, että joissakin kirjastoissa on varausmaksu? [---] Ei kaikille ole varaa maksaa sitä maksua. Onko se oikein, että ne joilla ei ole varaa, eivät saa uutuuskirjoja yhtä nopeasti?
Entä sitten myöhästymismaksut? [X:n kirjastossa] yhdellä asiakkaalla ei voi olla kuin maksimissaan 15e sakkoja. Esimerkiksi [Y:ssä] asia on toisin. Eräskin asiakas maksoi noin 40e:n sakon. En sitten tiedä, onko siellä ollenkaan tällaista maksukattoa, vai onko se vaan todella paljon korkeampi [---]Mutta mielestäni se on epäreilua, että jotkut eivät voi enää käyttää kirjastoa, koska heillä ei välttämättä ole varaa maksaa myöhästymismaksuja.
[---]Onneksi [X:n] kirjastossa myöhästymismaksut alkavat vasta ensimmäisen viikon jälkeen! [Y.ssä] sen sijaan saa sakkoa heti ensimmäisestä päivästä...
Kannattaisin myös sähköposti/tekstarimuistutusta jokaiseen kirjastoon![---]"
Asia on lähellä sydäntä, sillä ennen varsinaista kokopäiväistä kirjastoduunia olin mukana kirjoittamassa Opetusministeriön Kirjastopalvelut kaikilla mausteilla - Palvelutuotannon tila, tarpeet ja tulevaisuuden linjauksia. (Sivuilla tiivistelmä ja linkki varsinaiseen tekstiin. Joka on Pitkä.)
Jo tuolloin mietimme, mitkä palvelut voidaan katsoa "peruspalveluiksi" - siis jo lain mukaan maksuttomiksi, mitkä puolestaan ovat "lisäpalveluja", joista asiakas voisi maksaakin.
Näin neljän vuoden jälkeen voi sanoa, että osa ajatuksista ja ennusteista meni metsään, osa toteutui huonosti ja osa paremmin kuin voi toivoakaan. Aika tyypillinen keskiarvo, eh? Varsinaisia maksullisia lisäpalveluja ei lähdetty kehittämään lainkaan siinä mittakaavassa, mitä 2000-luvun alussa hekumoitiin. Hyvä niin, sillä suuri osa niistä palveluista siirtyi tekniikan kehittyessä ilmaisten peruspalveluiden joukkoon.
Tuota selvitystä tehdessäni sain yhden suuren lampunsyttymishetken, joka on vaikuttanut elämääni laajemminkin:
Tasa-arvo ei aina tarkoita sitä, että kaikille tarjotaan samat asiat/palvelut.
Kaikki ihmiset eivät ole standardi-keskiarvoja, jotka asuvat Isokaupungin Lähiössä Kivan Kirjaston vieressä. Jos annetaan ihmiskunnan jokaiselle jäsenelle eteen kirja, pitää huolehtia myös siitä, että he osaavat sen lukea.
Jos verrataan vaikkapa pääkaupunkiseudun ilmeisen hyvin toimivaa kirjastoverkkoa monine kirjastopisteineen, kuljetuspalveluineen ja palautusautomaatteineen (joita toivon ilmestyvän rautatieasemille ja metroihin :)) jonkun pienen ja syrjäisen kunnan ainoaan kirjastoon, johon asiakkaalla saattaa hyvinkin olla kymmenien kilometrien matka, on asiakkaan status hyvin erilainen.
Myös hankintamäärärahat ja niiden myötä nimekkeiden ja niteiden määrä ovat kuin eri planeetoilta. Minusta on loogista ja ideologisestikin mainiota, että pienet kirjastot pyrkivät pois varausmaksuista, jos asiakas ei omasta kirjastosta haluamaansa kirjaa voi saada. Maakuntakirjastot eivät alueensa kirjastoilta maksua peri - miksi asiakkaaltakaan?
Jos kirjastolaitos olisi valtion alainen, voitaisiin sitä arvioida ja kehittää niin ideologisesti kuin taloudellisestikin yhtenäisemmin. Koska se toimii kuntatasolla, kaikkien kuntien saaminen samaan pöytään edes henkisesti on mahdotonta. Ja kunnallispolitiikka ja budjetit ja tiedättevarmaan...
Koska erisuuruisten kirjastojen asiakkaat ovat jo lähtökohtaisesti välillä satasen-aidat - puolimaraton, on kirjastojen minusta tehtävä parhaansa tasavertaisuuden saavuttamiseksi. Eikä se lainkaan tapahdu yhtenäistämällä koko kirjastolaitoksen kaikkia maksuja, vaan tarkastelemalla kokonaisuutta.
Hmmm... Suurissa kirjastoissa on helpommin saatavissa olevat peruspalvelut, pienissä enemmän joustoa asiakkaan tarpeille?
Olikohan tämä tarpeeksi provokatiivisesti ilmaistu yleistys? Mielipiteitä??
Tässä hiukan muokattu alkuperäinen kommentti:
"Onko se tasa-arvoista, että joissakin kirjastoissa on varausmaksu? [---] Ei kaikille ole varaa maksaa sitä maksua. Onko se oikein, että ne joilla ei ole varaa, eivät saa uutuuskirjoja yhtä nopeasti?
Entä sitten myöhästymismaksut? [X:n kirjastossa] yhdellä asiakkaalla ei voi olla kuin maksimissaan 15e sakkoja. Esimerkiksi [Y:ssä] asia on toisin. Eräskin asiakas maksoi noin 40e:n sakon. En sitten tiedä, onko siellä ollenkaan tällaista maksukattoa, vai onko se vaan todella paljon korkeampi [---]Mutta mielestäni se on epäreilua, että jotkut eivät voi enää käyttää kirjastoa, koska heillä ei välttämättä ole varaa maksaa myöhästymismaksuja.
[---]Onneksi [X:n] kirjastossa myöhästymismaksut alkavat vasta ensimmäisen viikon jälkeen! [Y.ssä] sen sijaan saa sakkoa heti ensimmäisestä päivästä...
Kannattaisin myös sähköposti/tekstarimuistutusta jokaiseen kirjastoon![---]"
Asia on lähellä sydäntä, sillä ennen varsinaista kokopäiväistä kirjastoduunia olin mukana kirjoittamassa Opetusministeriön Kirjastopalvelut kaikilla mausteilla - Palvelutuotannon tila, tarpeet ja tulevaisuuden linjauksia. (Sivuilla tiivistelmä ja linkki varsinaiseen tekstiin. Joka on Pitkä.)
Jo tuolloin mietimme, mitkä palvelut voidaan katsoa "peruspalveluiksi" - siis jo lain mukaan maksuttomiksi, mitkä puolestaan ovat "lisäpalveluja", joista asiakas voisi maksaakin.
Näin neljän vuoden jälkeen voi sanoa, että osa ajatuksista ja ennusteista meni metsään, osa toteutui huonosti ja osa paremmin kuin voi toivoakaan. Aika tyypillinen keskiarvo, eh? Varsinaisia maksullisia lisäpalveluja ei lähdetty kehittämään lainkaan siinä mittakaavassa, mitä 2000-luvun alussa hekumoitiin. Hyvä niin, sillä suuri osa niistä palveluista siirtyi tekniikan kehittyessä ilmaisten peruspalveluiden joukkoon.
Tuota selvitystä tehdessäni sain yhden suuren lampunsyttymishetken, joka on vaikuttanut elämääni laajemminkin:
Tasa-arvo ei aina tarkoita sitä, että kaikille tarjotaan samat asiat/palvelut.
Kaikki ihmiset eivät ole standardi-keskiarvoja, jotka asuvat Isokaupungin Lähiössä Kivan Kirjaston vieressä. Jos annetaan ihmiskunnan jokaiselle jäsenelle eteen kirja, pitää huolehtia myös siitä, että he osaavat sen lukea.
Jos verrataan vaikkapa pääkaupunkiseudun ilmeisen hyvin toimivaa kirjastoverkkoa monine kirjastopisteineen, kuljetuspalveluineen ja palautusautomaatteineen (joita toivon ilmestyvän rautatieasemille ja metroihin :)) jonkun pienen ja syrjäisen kunnan ainoaan kirjastoon, johon asiakkaalla saattaa hyvinkin olla kymmenien kilometrien matka, on asiakkaan status hyvin erilainen.
Myös hankintamäärärahat ja niiden myötä nimekkeiden ja niteiden määrä ovat kuin eri planeetoilta. Minusta on loogista ja ideologisestikin mainiota, että pienet kirjastot pyrkivät pois varausmaksuista, jos asiakas ei omasta kirjastosta haluamaansa kirjaa voi saada. Maakuntakirjastot eivät alueensa kirjastoilta maksua peri - miksi asiakkaaltakaan?
Jos kirjastolaitos olisi valtion alainen, voitaisiin sitä arvioida ja kehittää niin ideologisesti kuin taloudellisestikin yhtenäisemmin. Koska se toimii kuntatasolla, kaikkien kuntien saaminen samaan pöytään edes henkisesti on mahdotonta. Ja kunnallispolitiikka ja budjetit ja tiedättevarmaan...
Koska erisuuruisten kirjastojen asiakkaat ovat jo lähtökohtaisesti välillä satasen-aidat - puolimaraton, on kirjastojen minusta tehtävä parhaansa tasavertaisuuden saavuttamiseksi. Eikä se lainkaan tapahdu yhtenäistämällä koko kirjastolaitoksen kaikkia maksuja, vaan tarkastelemalla kokonaisuutta.
Hmmm... Suurissa kirjastoissa on helpommin saatavissa olevat peruspalvelut, pienissä enemmän joustoa asiakkaan tarpeille?
Olikohan tämä tarpeeksi provokatiivisesti ilmaistu yleistys? Mielipiteitä??
maanantai, huhtikuu 21, 2008
Kirjavinkkausvideoita!!!
Tekniikka on kesytetty! Se on varovasti houkuteltu palvelemaan kirjastoihmisten ja innokkaiden vinkkarien tarpeita. Murinaa ei tarvitse pelätä, puremia ei tullut ja nyt - kiitos monien asiaan osallistuneiden - voimme esitellä tulokset.
Klikkaa tästä
ja valmistaudu nauttimaan!
Sivuilla voit myös äänestää suosikkivinkkaustasi.
Kiitos Hervannan kirjastolaisille muutaman vuoden takaisesta alkuideasta, Merjalle ankarasta työnteosta ja tekniselle henkilökunnalle, jonka nimiä en uskalla turhaan lausuakaan.
Ennen kaikkea kiitos oppilaille, jotka ovat tehneet paljon työtä ja saaneet aikaan mahtavia vinkkauksia!
Klikkaa tästä
ja valmistaudu nauttimaan!
Sivuilla voit myös äänestää suosikkivinkkaustasi.
Kiitos Hervannan kirjastolaisille muutaman vuoden takaisesta alkuideasta, Merjalle ankarasta työnteosta ja tekniselle henkilökunnalle, jonka nimiä en uskalla turhaan lausuakaan.
Ennen kaikkea kiitos oppilaille, jotka ovat tehneet paljon työtä ja saaneet aikaan mahtavia vinkkauksia!
perjantai, huhtikuu 18, 2008
Merkityksellinen mukini
Henna kyselee blogissaan merkityksellisten esineiden perään. Tässä kertakäyttökulttuurissa ajatus on mielestäni - paitsi koskettava - myös ideologinen.
Kaikeksi onneksi merkityksellinen esineeni on ideologinen muutenkin! Se on nautintoihin liittyvä, kirjallinen ja feministinen.
Hedonismi, bibliofilia ja antipatriarkaalisuus yhdellä kertaa - aika hyvin yhdeltä mukilta...
Tämä muki on ostettu Silver Moon -kirjakaupasta, jota ei enää sellaisenaan ole. Itse asiassa tämä on muki nro2. Ensimmäinen hankittiin Lontoonreissulla 1994, jossa umpirakastuneena kävelin pitkin katuja, tapasin opiskeluvaihdossa olleen kaverin ja näin torakan kylpyhuoneessa. Silver Moon taitaa olla tunnetuin lesbokirjallisuuden tarjonnastaan, mutta muutankin naiskirjallisuutta sieltä löytyi.
Joskus vuonna 2000 silloinen kissa hyppäsi pöydälle ja pudotti mukin. Se oli kova paikka.
Sureksin mukiani pitkään, mutta syntymäpäivänä paketista paljastui tismalleen samanlainen muki! Tärkeä ihminen oli nähnyt uskomattomasti vaivaa, käynyt sähköpostikirjeenvaihtoa kaupan kanssa, kuullut mukien olevan loppuunmyytyjä, lannistunut. Saanut viestin, että takahuoneen kaapista löytyi vielä muutama myymätön muki. Ostanut mukin, taistellut pankin kanssa shekin lähettämisestä, tilannut paketin työpaikalleen etten saisi tietää lahjasta liian aikaisin ja lopulta paketoinut sen. Mukin hankinta kesti kuukauden.
Nyt minulla on kaunis muki, enkä koskaan juo kahvia mistään muusta. Möröltä on mukin luokse pääsy kielletty.
Kirjastoasia puuttuu tällä kertaa kokonaan, sillä taistelen 23 asiaa -kurssin pauloissa. Mielenkiintoista, mutta aikaaviepää. Hyvä kun töissä ehtii käymään.
