perjantaina, marraskuuta 11, 2016

Tunnekasvatusta, e-kirjoja, saamelaisia

Sanotaanko nyt suoraan, että tällainen projekti ei sovi kovin järjestelmälliselle, fiksulle, korrektille ja selkeälle ihmiselle. Sanotaan vaan. Se sopii myös huonosti ihmiselle, jolla on huono kamera ja vielä huonompi muisti.

Kaikki työvaiheet, porukat ja lopputulokset ovat sellaisia, että niistä tekisi mieli tehdä valokuvakirja ja videoesitys, jotta sitten vanhana voisi istua keinutuolissa ja näyttää lapsenlapsille kuinka mummo rulas ok.

Juhlaryhmä on ahkeroinut, kuten kuvista näkyy.




Historiaa, ajankohta, ruokaa, juhlaideoita, kuvia, ihan kaikkea.

Porukassa oli käyty myös tarpeellisia ja kiperiä keskusteluja ryhmätöiden tekemisestä noin yleensä.
Ryhmätöitä ja yhteistoiminnallista oppimistahan painotetaan uudessa OPSissa, mutta niiden opettelu ja kunnollinen toteutus vaatii paaaaaljon aikaa ja vaivaa niin opettajalta kuin oppilailtakin.


Lopulta luokassa oli päädytty tekemään itsearviointi, jossa piti pohtia panostaan työhommiin.

Sen lisäksi tehtiin ryhmäarviointi, jossa ryhmän jäsenet arvioivat toisiaan ja yhteistoimintaansa.

Opettaja ilmaisi kauniisti, jotta "itsearvioinnit olivat rehellisiä".


Homma toimi ilmeisesti paremmin tämän jälkeen. Hyvä vinkki muistaa!









Pepit ja Eemelit aloittivat tomerasti eskari-, eka- ja tokaluokkalaisten sekaryhmissään. Kahden tunnin aikana tunnetyöpajassa pääsin lukemaan Tommin ja Annikan sairastumisesta, Pepin isän paluusta ja kaikkien yhteisestä matkasta Etelämeren saarelle.

Tarina luettiin pienemmissä pätkissä, ja välissä tehtiin hommia. Ensin oli pieni draamapaja, jossa valittiin sairastunut ja lohduttajat, auttajat. Mietittiin, miltä tuntuu olla kipeä ja kurja, miten toisia voi piristää ja auttaa. Kun Peppi oli lähdössä, lopetettiin tarina hetkeksi, kuunneltiin Peppi Pitkätossun lähtölaulua ja maalattiin sen herättämiä tunteita. Lopuksi mentiin "saarelle" liikuntasaliin ja käytettiin kaikkia mahdollisia välineitä riehumiseen :). Aikamoinen pläjäys eri fiiliksiä, mutta onneksi projektityöntekijä ja opettaja pystyivät olemaan itkemättä näkyvästi.


Ekaluokkalaiset ovat aloittaneet Suomi-projektinsa. Ihan uskomaton ryhmä, joka jaksoi melkein pari tuntia kirjastolla kuvahakuja tekemässä ja keskustelemassa tekijänoikeuksista. Välillä lainattiin ja kirmattiin ympäri kirjastoa ja sitten jatkettiin.

Luokassa jaettiin ryhmät ja siirreltiin pulpetteja, oppilaat esittelivät aiheensa ja alkoivat ideoida. Ryhmissä mietittiin, onko tikeri suomalainen eläin (ei, mutta sauko on!!), mitä maisema-alueita meillä on, kuka on Suomen presidentti, miten Bottas kirjoitetaan ja millaisia tapoja suomalaisilla on.

Homma jatkuu vauhdilla, ja tavoitteena on tosiaan e-kuvakirja. Kun lähdin kotiin pää suristen, sain mukaani piirrustuksen, värityskuvan ja kaulakorun :).



Ei kommentteja: