lauantaina, helmikuuta 25, 2012

Aslak ja rutistus

Tampereen kaupunginkirjastossa järjestetään helmikuisin kirjakutsut, joissa katsotaan, kuka on kuka. Käydään läpi (villi arvaus) viitisensataa lasten- ja nuortenkirjaa ja nähdään kavereita.

Kutsut on nimetty aina sen mukaan, kenen nimipäiväksi ne sattuvat - tällä kahdeksannella kerralla juhlimme lappilaisia, pelastushelikopteria ja kuntoutusta, jonka tarpeessa moni osallistujakin olisi. Ainakin kutsujen jälkeen.


Resepti sille, kuinka kohtuullisen kokeneista esiintyji/ästä tehdään hyytelöä: Otetaan vähän rontti sata vähintään semituttua ihmistä ja pistetään ne istumaan saliin. Laitetaan uhri katsomaan niitä ja tajuamaan ensisilmäyksellä, että kaikki ovat kirjastolaisia, opettajia, tutkijoita tai kirjailijoita - asiantuntijoita kirjallisuudessa, fiksuja ja analyyttisiä. Sanotaan: "Nonni, puhu nyt si!"


Käsittämättömän tiukan paketin tietokirjoista sai aikaan Mervi Hietanen, jonka nimeänkin tässä julkisesti "Kirjastolaisten hotshotiksi"! Valokuvakirjan lisäksi käytiin läpi koko kirjastoluokitus. Minulle tämä olisi vaikein osuus kirjojen erilaisuuden ja suuren määrän vuoksi, mutta jälleen jutusta nousi esiin hittejä ja huteja, mistä todistaa kanssapirkkalalaisen ensimmäinen kommentti Mervin esityksen jälkeen: "Mikä on rahatilanne? Kuinka paljolla saa tilata?"


Kakkosen Jaana Nokialta oli tehnyt melkein lasarukset ja noussut sairasvuoteeltaan, pakannut kassinsa ja käynyt. Tämä on kirjallisuuden ainoa huono puoli: logistiikka. Minä luotin viiteen kangaskassiin, nähtiinpä paikalla myös maailmaakin kolunnut matkalaukku.


Kuvakirjojen esittely alkoi melkein satutunnilla, ja yleisö nautti. Mulkosilmäiset eläimet ja näyttämökirjat eivät sovi lainauskäyttöön kovin hyvin, mutta satutunneilla ja kirjastolaiskoulutuksissa ne ovat hittejä!


Karjalaisen Matti Hervannan kirjastosta puhui sarjakuvista loistavasti. Paitsi uutuusesittelyä, yleisö sai kuunnella taustoituksia ja kohtuullisen vähän huonoja urheiluvertauksia, mistä kiitämme. Jostain syystä kuvat itse puhumistilanteesta eivät oikein onnistuneet, joten pistetään tähän MIB-henkinen rokkitylytyskuva. Matti vasemmalla, suhteellisen viaton sivustaseuraaja & mediakasvattaja & tutkija oikealla.

Sitten puhuin minä, helppolukuisista kirjoista ja lastenromaaneista, saduistakin. Valitettavasti en voi kertoa mitä sanoin, koska armollinen paniikki pyyhki muistini tyhjäksi. Tarkoituksena oli kehua Aapo ja evakkomatkaa, Auringon lapsia, Venlan alkeiskurssia, Kuningattaren viittaa, Kuituset ja isän koodia, Kaiken maailman eläinsatuja ja useampaa muuta. Jälkeenpäin minulle kerrottiin närkästyneenä, jotta olin kertonut Mirandan juoneksi tarinan, joka oikeasti tapahtui Hissu Hirviössä. Anteeksi yleisö, Wallace ja Weston :(.


Tuija Mäki oli tehnyt käsittämättömän työn lukiessaan kaikki realistiset nuortenkirjat. Oiva ryhmittely auttoi jäsentämään kokonaisuutta, johon kuului mm. Rakkautta Tampereella (hih hih hih :), koiria ja urheilua. Tästä osiosta tuli useita merkintöjä papereihin vinkkauksia varten!


Mukavaa oli, että paikalle oli saapunut myös Pirkanmaalaisia kirjailijoita. Rannelan Terhiltä mukana oli Scarlettin puvussa, Kurosen Kirstiltä Kuituset ja isän koodi ja Anneli Kannolta kuvakirja-Virtasten lisäksi yhdessä Terhin kanssa kirjoitettu Tähystäjäneito.


Viimeinen esitys oli Tuijan ja Matin jo viime vuonna suurta suosiota kerännyt yhteisesittely vuoden 2011 fantasiakirjoista. Perinteisen fantsun (jota löytyy hyvin myös pienemmille suunnattuna) lisäksi kuulimme pararomantiikkarintaman (sic) uudet kuulumiset ja kurkistimme aikamatkailuun. Mukavaa väittelyä esittelijöiden kesken ja välillä yleisönkin kanssa syntyi mm. Funken Recklessistä, joka on loistava vaikkakin raskassoutuinen ja ihanan haastava kirja.

Aslakin päivä on kaikkineen aikamoinen rutistus, ja siitä ansaitsee rutistuksen koko Metson lastenosaston henkilökunta. Järjestelyissä on ollut hurja homma. *ruts*

Ylenmääräistä korrektiutta välttääksemme viimeinen kuva olkoot kuvaajansa sanoin "Takarivin pahistytöt neuloivat ja ilmeilivät." Ilmeet eivät kuvasta ihanan päivän fiiliksiä. (Kiitos Roiskon Helille ja anteeksi Ilkalle, joka ilman omaa syytään joutui taustalle)

Kirjakutsuista lisää Rouva Huun Lastenkirjahylly-blogissa!

Kuvat: Mervi Hietanen & Matti Karjalainen

maanantaina, helmikuuta 13, 2012

Juhlapäiviä


Viime keskiviikkona, 8.2. oli Lainan päivä. Sitä on vietetty parisenkymmentä vuotta kirjastojen virallisena nimipäivänä, jolloin saa juhlia.

Eilen eskarilaiset mykistyivät innosta, kun kahdentoista lapasen avustusloukussa kerroin juhlapäivästä. Pirkkalassa tänä päivänä on jo pitkään valittu juhlavasti Vuoden Lainaaja – henkilö, joka käyttää kirjaston palveluita ahkerasti ja monipuolisesti. Bileisiin kuuluu kukkia, violetti kirjekuori, kakkua ja paikallislehden haastattelu.
Vuoden Lainaaja 2011 on Pirkkalassa Sami Nojosaho, sarjakuviin erikoistunut monitoimilukija. Antitäti nappasi miehen vastaamaan muutamaan kysymykseen viisi minuuttia ennen virallista toimitusta, ja huusi johtajalle ”Vielä kolme minuuttia!!” kun juhlakalu revittiin käsistä.



Sami oppi lukemaan alle kouluikäisenä pakon edessä, koska Aku Ankkaa ei tilattu ennen lukutaidon saavuttamista. Loistava pedagoginen kikka! Nuolialan koulun yhteydessä oleva kirjasto oli se tärkein monta vuotta, ja sarjakuvaa ilmestyi harvakseltaan. Uutuushyllyn edessä punnittiin tahto ja lihakset, kun koko luokka ryntäsi sarjiksia rohmuamaan. ”Jos opettaja ei anna lainata sarjakuvia luokkakäynnillä, menkää kirjastoon koulun jälkeen!”, neuvoo Sami nykynuorisoa.

Nojosaho mainitsee lempidekkaristikseen Donald E. Westlaken: ”Surkuhupaisat tarinat ovat opettavaisia.” Voi Dortmunderia… Sarjakuvista Hugleikur Dagssonin sairaalle huumorille saa nauraa ilman kysymysmerkkiä ja uusi albumimittainen Perimmäinen Pohjola ansaitsee erikoismaininnan. Tarmo Koiviston Mämmilä kuuluu kotimaiseen kärkeen. ”Asun itsekin pienellä paikkakunnalla ja ne jutut vain ovat niin totta!” Antitäti kumartaa päänsä nöyränä ja kiittää Samia hankintaehdotuksesta, jonka vuoksi Timo Katajamäen Pyynikinajoista kertovat kirjat löytyvät Pirkkalankin hyllystä. Siinä oli aika villit kisat – monessakin merkityksessä.

Mitä, jos kirjastoa ei olisi? ”En voi sanoa, että repisin tukan päästäni,” sanoo hiuksellisesti haasteellisoitunut Nojosaho, ”mutta ei kyllä paljon naurattaisi. Tila ja raha estävät kaiken kiinnostavan hankkimisen omaksi.”

On selvästi kohtalon johdatusta, että minusta on tullut kirjastonhoitaja. Päivä Lainan jälkeen minä synnyin. Siitä muistutti ihana kuutosluokka, joka kajautti synttärilaulun pyytäen sen jälkeen anteeksi hiljaisuuden rikkomista :).

keskiviikkona, helmikuuta 01, 2012

Keskikokoisen kirjaston keskikaamean hoitajan päivä

Taitaa olla toinen kerta, kun osallistun Library Day in the Life-juttuun. Tarkoituksena on siis kertoa työpäivästään ja jakaa se isosti somessa.

En tiedä, palveleeko tämä päättäjiä vakuuttamalla meidän huhkivan hurjasti töitä tai veronmaksajia heidän päästessään kurkistamaan Teh Takahuoneeseen, mutta minusta on ainakin kivaa lukea, mitä muissa kirjastoissa tehdään. Stalkkeri luontojaan kun olen.

Tiistaina 31.1. olin menossa iltavuoroon, mutta heräsin jumalattomaan aikaan nakkaamaan autolla kanssavinkkarin koululle, johon pääseminen oli haasteellista kahden ison kirjalaatikon kanssa. Vinkkaus meni kuulemma hienosti, ja olin aika hyvä ihminen -fiiliksissä! *silitapu, Reetta!!*

Rässin räävitöntä vauhtia takaisin kotiin ja kääriydyin uudestaan peittoon. Heitin mp3:een Almondin Naakkakesän englanniksi, koska se on jäänyt lukupinoon roikkumaan ja epäilen vahvasti sen kuuluvan ennemmin nuoriin aikuisiin kuin varsinaisiin nuortenkirjoihin. Kymmenessä minuutissa totesin olevani oikeassa - ja syvässä unessa.

Puoli yksitoista kömmin kahvipannun luokse ja lähetin sähköpostia parille kirjailijalle. Inuin juttuja IBBY Finlandin Virikkeitä-lehden ekaan numeroon, jonka toinen toimittaja olen. Aikataulu oli ammattitaidottomuudestani johtuen hyytävä, mutta molemmat vastasivat heti myöntävästi. En jaksa lakata hämmästelemästä kotimaisten la-nu -kirjailijoiden jaksamista ja intoa, kun kyseessä on jakaminen, osallistuminen ja innostaminen. Ilman heitä me emme olisi mitään. Sinänsä hauskaa, että toisen kirjailijan kirjasta tulen puhumaan helmikuun lopussa Tampereen kirjaston Aslakin päivän kirjakutsuilla, toisen taas Raisiossa Vaski-kirjastojen järjestämässä Tarinatornadossa maaliskuussa.

Lueskelin koneelta muiden kirjastolaisten päivistä keittäen samalla raivokkaasti kypsäksi parsakaalia. Keittiöni muistutti jostain syystä muutenkin ihan tyttöjääkaappia: turkkilaista äijä-jogurttia, cantaloupe-melonia, appelsiini-tyrnikiisseliä. Onneksi evääksi lähti vain kananuggetteja, suolapähkinöitä ja sukkaneule.

Myöhästyin töistä puolisen tuntia (mikä on ilmeisen yleistä, kun LibDayn juttuja lukee...), mutta edellisenä iltana teinien Facebook-tilien kaappauksen ja siitä seuranneen rakkausdraaman selvittäminen oli heittänyt tunnit plussalle. (Myöhemmin illalla vakuuttelin toiselle osapuolelle toisen viattomuutta ja pidän heille peukkuja <3). Työpäivä on aloittava sähköpostilla, koska siellä on usein nopeaa toimintaa vaativia viestejä. Nyt ihanansuloinen yläkoulun äidinkielenopettaja oli tehnyt käsittämättömän työn aikatauluttaessaan maaliskuussa olevan kirjallisuusviikon ohjelman luokat, valinnaisaineet, yo-kirjoitukset ja lähes 700 oppilasta huomioonottaen. Näytä mulle kieltä! onkin työllistänyt viime aikoina kiitettävästi, kun kuuden päivän esiintyjät palkkioineen, aikatauluineen kaikkineen on kaatunut niskaan. Nyt näyttää siltä, että meillä on kivaa viikon ja yhden päivän ajan: teatteri-impro-ryhmä Uusi Kattaus, mun ja Lempäälän Gretan genrevinkkausta, mu-pe-vinkkausta Hervannasta, Pauli Hanhiniemi, Marianna Leikomaa ja Salla Simukka. Mainitsinko Pauli Hanhiniemen? Ja sen, että yhtenä kuulaana maaliskuisena aamuna minä istun autossa sen pihassa ja kidnap tuon sen kyydissäni Pirkkalaan.

Tiistaisin tulee kirjalähetys BTJ:ltä, ja se on vähän kuin joulu. Sen lisäksi oli kaksi ISOA pakettia MINULLE!! Kustantajat olivat saaneet arvostelukappale-lähetykset toimimaan, ja esitin performanssin: "KIRJAstonhoitaja saa KIRJOJA", joka huvitti työtovereitani kovasti. Minä olen ihan hyvä tanssimaan iloisena, ja kolmisenkymmentä kirjaa tekee minut hyyyyyvin iloiseksi.

Tuttava kyseli Arena-kuulumisia sähköpostilla, kyselin omilta kontakteiltani ja sain juuri sellaisia vastauksia kuin odotinkin. Lähetin uuden viestin kysyäkseni, mistä näistä saa puhua ääneen :p. Sähköpostilla suunniteltiin alustavasti myös parin tuttavan kanssa vinkkauskoulutusta syksyksi Tampereelle, Vinkkariyhdistystä ja kirjastoa tasapuolisesti kupaten. Kahtellaan...

Olen mukana PIKI-kirjastojen nuortensivujen tekijäkunnassa, ja lähetin muutaman kirjan id-numerot eteenpäin lisättäväksi uutuuslistaan. Huomenna pitäisi olla kuusi aineistovinkkiä valmiina, aiheena Oma napa. Hih hih. Se ideointikokous oli aika hauska.

Kirjoittelin muun ohessa lisäyksiä Virikkeitä-lehden juttuuni vuoden 2011 lasten ja nuorten sarjakuvasta ja lähetin sen peer review-kierrokselle sarjakuvaviisaalle ystävälle. Kiireessä tuli eteen myös Vuoden lainaajan valinta. Mielessäni oli kaikin puolin loistava ehdokas, joka on vielä edustava ja hauskakin, ja iltapäivällä kuulin hänen pääsevän tilaisuuteen ja ottavan tittelin ilolla vastaan. Iloinen asia :)!

Iltavuoro päättyy neljään asiakaspalvelutuntiin. Vuorossa oli kiukuttelevia lainausautomaatteja ja sitkeiden uudelleenkäynnistysten ilta. Normaaleja kysymyksiä, suosituksia, varauksia ja ihan tuore vauva, jonka äidille etsin raskausaikana nimikirjoja. Nyt sain kuulla lopputuloksen palvelustani. Hyvä valinta ja söpö isovelikin vielä. Teinit olivat hyytyneet hoodeille pakkaseen ja muutenkin ilta oli suhteellisen hiljainen.

Kahvitauolta palatessani kuulin, että minua oli kyselty. Salissa odotti kaksi nuorta miestä, joista toinen kehui kirjaston pyörätelineiden levyjarruystävällisyyttä(!!)ja toinen esitteli uudet hammasrautansa. Kommenttini: "Eihän niitä oikeastaan edes huomaa", oli selvästi suunnattu väärälle sukupuolelle, sillä poika näytti pettyneeltä. Yritän muistaa seuraavalla kerralla kehua rautaista hymyä ja vinkata Bondia.

Illalla vielä muutama lehteen liittyvä sähköposti, sarjisjutun korjailua ja Dexteriä devarilta. Olen vinkannut Lindsayn dekkareita kasiluokkalaisille, ja haluan tietää meneekö sarja samaan suuntaan kirjojen kanssa. Juuri ennen nukahtamista puolikas Supermarsu ja yöksi jälleen Naakkakesä korviin.

Kokonaisvaltaista kirjallisuuselämää.