torstaina, elokuuta 25, 2016

Koivu, tähti ja grönlantilainen jättiläinen

Takana ensimmäiset tapaamiset opettajien kanssa! Luulin kiertäneeni opettajanhuoneita vinkkarina jo niin paljon, että homma menisi rutiinilla. Jännittäminen oli yllätys. Toisaalta minä kyllä jännitän melkein aina ja melkein paljon. Onneksi oli kahvia ja kilttejä opettajia. Monta.

Ensimmäinen moksuni ikinä tulee olemaan aiheeltaan metsä. Käsitekarttaa on tehty, ideoita heitetty riehumisesta ja majan rakentamisesta puunhalailuun ja hiljaisuuteen. Onneksi metsä on iso. Ajatuksena on aloittaa saduilla ja metsän äänimaailmaan tutustumisella. Olenkin kuunnellut erinäisiä tirpan piipityksiä ja kuovin kiljuntoja useita tunteja, kun etsiskelin mukavia äänimaisemia. Lopulta en tiennyt, humisiko korvissa ikihonka vai muuten vaan.

Alussa askarrellaan(älkää kysykö minulta liisteristä) jokin hahmo, tyyppi, elikko, jonka metsäretkeä, kotia, ruokaa, ympäristöä jne. lapset tulevat havainnoimaan ja dokumentoimaan. Ideana on tutustua ainakin päällisin puolin etukäteen metsäluontoon kirjallisuuden avulla ja valita sieltä oma puu, marja ja ehkä sienikin. Retkellä yritetään olla putoamatta ojaan ja tutkaillaan, nuuhkitaan, retkeillään. Jälkeen päin kerätään havaintoja ja kokemuksia, perehdytään omaan aiheeseen syvällisemmin ja todennäköisesti lopputuloksena kirjoitetaan tietoteksti. Työpaikkana voisi ainakin osalla ryhmistä olla kirjasto.


Projektin aikana opettelen myös katsomaan, millaista rekvisiittaa minulla on. Oli vähän nolo olo ala-asteella...

Pienten oppilaiden kanssa elämä on mitä ilmeisimmin hetkessä elämistä, joten melko moni asia tulee toteutumaan ainakin jollakin tavalla, mutta kirjastonhoitajan kalenterin päivä- ja tuntisuunnitelmat saa heittää jorpakkoon. Odotan tätä aika innolla!

Kävin tänään neljässä eri kirjastossa hakemassa viitisenkymmentä kirjaa neljän luokan selailtavaksi, joten en ehtinyt tarkistaa, pystyyhän kirjaston ja koulun ja yksityishenkilön pädeiltä siirtämään suoraan tiedot toisille koneille meidän wlanissa.

Tänään heittäydyin lisäksi pohjoismaisen kirjallisuuden maailmaan. Tarkoituksena on löytää yhdeksälle pienlukupiirille pohjoismaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Lukutaso luonnollisesti vaihtelee, mutta yllätyin iloisesti, kuinka pienemmiltäkin kielialueilta on käännetty ainakin kohtuullisesti kirjallisuutta. Tälle ryhmälle on tarkoitus puhua hiukan myös lähdemerkinnöistä ja tekijänoikeuksista uuden Kopiraittilan koulun avulla.

Kuuden kerran aikana tutustutaan "omaan" kirjailijaan ja todennäköisesti rakennetaan taltioitava esitys luetun ja pohditun perusteella. Pohjoismaiden karttaakin voidaan katsella. Kirjaston pädien toimivuus koulun verkossa on jälleen kysymysmerkki, ja taidan viedä huomenna yhden koneen vieraisille koululle. Joku meistä uskoo vasta kun näkee. Kuulemma tietty omenainen merkki ei seurustele kovin hyvin kouluissa käytetyn numeroita sisältävän järjestelmän ja tallennusjutskan kanssa, joten tämäkin pitänee ratkaista jollain tavalla. Vinkkejä otetaan vastaan. Ja hei, Pirkkalan tvt-opet, mä tykkään teistä niin että halkeen...

Olen aika pedagogia-tyhmä, ja huomaan ymppääväni jokaiseen projektiin kaikenlaista kauheasti ja liikaa. Minulle onneksi selitetään yhä uudestaan, että parempi keskittyä yhteen tai kahteen asiaan ja tehdä ne kunnolla, kuin hajottaa ja riuhtoa joka suuntaan. En kertonut, että tuo on antitädin antimotto, mutta oppimassahan minäkin tässä projektissa olen! <3

torstaina, elokuuta 18, 2016

Murrosikäisinä metsään Suomea juhlimaan!

Ensimmäinen kokous yhdessä opettajien kanssa oli eilen, ja paikalla oli huomattava määrä pullaa, keksejä, irtokarkkeja ja kahvia.

Tästä lähdetään:



Ohjattu tutkiminen kirjastossa ja peruskoulussa from Reetta Saine

Sitten tehtiin jono ja kaaos, ideoita lenteli, aikoja varattiin ja lopputulos on juuri sellainen, mitä tälle syksylle toivoinkin <3 .

Kirjallisuusprojektia, tehdään äänikirja Suomesta ja suomalaisuudesta ja vietetään itsenäisyyspäivänä juhlat, keskitytään eskari-kakkosvyöryn kanssa tutkimaan toiminnallisesti vettä, tehdään paikallishistoriaa suunnittelemalla suunnistusrata qr-koodeilla, mennään metsään, lauletaan ihmisen historiaa, biologiaa ja murrosikää, vertaillaan eri maiden juhlapyhien viettoa ja hypätään mukaan Kid-E-Lit - digitaaliseen kerrontaan.

Ihan täydellistä. Upeita opettajia! Ensi viikolla alkavat tapaamiset ja Jasmiina aloittaa gradukyselyt, tänään kuuntelin mm. tätä alustavassa tiedonhaussani yhdelle opettajalle:


 

Tästä on hyvä suunnata Tallinnaan parin päivän musuttelulomalle!  

maanantaina, elokuuta 15, 2016

Esimerkki monialaisesta oppimiskokonaisuudesta - melkein suora lähetys

Kun on pyörittänyt päässään koko päivän monialaisuutta, sitä alkaa nähdä semmoista kaikkialla. Niin kuin vaikka tässä: (pistäkää kajarit hiljaiselle!)


video
Tuossa olisi ollut mukana liikuntaa, psykologiaa (pelot, fobiat, jännitys), historiaa ja kotiseutua (Tampereen vanhat tehtaat ja keskusta), fysiikkaa (kitka, liike), biologiaa (vesi, odotuspaikan kasvit), monilukutaitoa ja mediakasvatusta (video ja editointi), somea (kuvat ja video lähti heti MyStoryyn ja Instaan), yhteiskuntaoppia (mahdollisuus maksaa hyväntekeväisyyslipulla joku toinen muksu Flowparkkiin, empatiaa ja sosiaalista omaatuntoa) ja mukana oli myös tunteita, uudenlainen opetustila sekä koulun ulkopuoliset toimijat sekä oppijan perhe (mistä kauhunkiljunta sekä sisaren tylyt loppukommentit).

Hieno juttu, Tampereen Hope ja Varalan urheiluopisto!

Nyt lukemaan lisää ja valmistautumaan huomiseen museopäivään, jonne kunnan kutoset tulevat tutkimaan kotiseutuhistoriaa ja kuuntelemaan kirjavinkkausta mm. holokaustista ja gladiaattorien taisteluista.

Ja tuli ensimmäinen päivä

...joka alkoi sähköpostitaistelulla. Kun ei ole omassa työhuoneessaan, omalla koneellaan ja testailee kannettavaa, eikä sähköpostin kansiot ja oletusryhmät toimi, sitä tulee ehkä lähettäneeksi typeriä viestejä kaikille projektiin ilmoittautuneille parillekymmenelle ihmiselle.

Sitten sitä tuntee itsensä tosi ammattilaiseksi, luotettavaksi ja valmiiksi ottamaan kanssavastuuta pedagogisena kirjastolaisena. Päättää kuitenkin, ettei vessassa kannata itkeä yli kolmea minuuttia, ja ehtii lähettää "älkää huomioiko edellistä viestiäni"-viestin.




Tähän kulminoituu vähän se Kaiken Alku.

Onneksi olen tehnyt jo sen verran kauan ja sen verran erilaisia töitä, että tiedän tämän vaiheen. Luen lukemasta päästyäni, toisella minuudella olen pari viikkoa perehdyttänyt sijaistani ja kolmannella minuudellani tehnyt rästihommia pois. Luen monialaisista oppimiskokonaisuuksista, koodauksesta, someketista, oppimisesta niin ongelma- kuin projektikeskeisesti, ilmiöpohjaisuudesta ja ohjaavasta oppimisesta. Minä, joka aina vannoin, että kasvatustieteeseen en tule koskemaan pitkällä neulepuikollakaan. Sehän on aika mielenkiintoista, mutta älkää kertoko äidilleni.

Parin päivän päästä on ensimmäinen kokous, jossa saadaan jotain viimein kalenteriin ja epämääräisyys alkaa hellittää. 

Graduntekijän kanssa keskustelu viime viikolla helpotti jo paljon. Tahtoisin, että tästä projektista jäisi käteen kaiken muun lisäksi tapaustutkimus siitä, voisivatko kirjasto ja koulu tehdä tämänkaltaista yhteistyötä ja olisiko täältä löydettävissä tapa murtaa hiukan raja-aitoja niin kuntabyrokratian, ammatti-identiteettien kuin oppilaiden oppimistilojen ja -tapojenkin suhteen. 

 Aidosti on olemassa mahdollisuus, että tämä ei ole se tapa. Että homma menee reisille, ja sitten tiedetään, ettei ainakaan näin. Kaikkia mahdollisuuksia varten paperi on pidettävä mahdollisimman puhtaana aluksi, ja annettava sen täyttyä vasta vähitellen, itsestään.

Yritän rauhoittua ja silitän Kuhlthaun kirjaa. Näinhän se menee, ahdistuksen kautta fokusointiin, upottautumisen kautta tarkkaan tutkimiseen.