tiistaina, syyskuuta 25, 2007

Haba!!


Ärrinmurrin antoi mulle tämän:
Kiitos! Ja habahan merkitsee sitä, että minä "effortlessly weave their way in and out of the blogosphere, leaving friendly trails and smiles, happily making new friends along the way. They don't limit their visits to only the rich and successful, but spend some time to say hello to new blogs as well. They are the ones who engage others in meaningful conversations, refusing to let it end at a mere hello - all the while fostering a sence of closeness and friendship". Ainaskin.
Tämä lähtee nyt Kaisalle ja Viiville, joiden temmellykset museoiden ja historian kanssa sekä kannustava kommentointi saavat aina hyvälle tuulelle!
Muuten kuuluu hyvää. Palkka nousee. Ja koska kaikki (anti)tädit on niin kilttejä eikä koskaan enää pyydä mitään itselleen, saadaan kunnanpukilta vielä 270 euroa joululahjaksi.
Huomenna nähdään Lasten ja nuorten kirjapäivillä Vammalassa! Ja ylihuomenna kanssa. Tulkaa moikkaamaan!

sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007

Hoitoala?


Kun maksaa laskuja nettipankissa ja huomaa saldon hilautuvan kohti miinusta, sitä esittää pienen toiveen.

Kunpa vaalilupaukset kävisivät toteen. Kunpa hoitoala saisi lisää palkkaa.

Hoidan kirjastoani niin kovin suurella kutsumuksella.


"Kirjastonhoitaja

Muu kuin edellisessä kohdassa tarkoitettu kirjastonhoitaja, jolla on
kelpoisuusehtojen mukainen pätevyys.
Peruspalkka
02KIR030
Kalleusluokka I 1 722,67 €
Kalleusluokka II 1 692,80 €"
(KVTS 2005-2007)

tiistaina, syyskuuta 11, 2007

maanantaina, syyskuuta 10, 2007

Lauantai-nakki

Olemme virallisesti siirtyneet syksyyn, mikä tarkoittaa kolmea asiaa.

1) Maanantaisin kirjastoon pääsee kymmenestä iltakahdeksaan. (Tervetuloa tänään klo 19-20, päivystän yksin ylhäisyydessäni Pirkkalan pääkirjastossa. Mukana saa tuoda pullaa ja lakritsia, pienetkin määrät käyvät.)

2) Satutunnit pyörähtivät käyntiin - maanantaina klo 10-10.45 pääkirjastossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kenestäkään ei tullut verta viime maanantaina, joten katson kauden alun olleen menestyksekäs. Nuolialassa satuilemaan pääsee perjantaisin klo 10 (ei ihmisuhreja sielläkään viime viikolla), ja Toivion kirjastossa kerran kuukaudessa (alkaen 4.9) myös kymmeneltä.

3) Kirjasto on auki lauantaisin kymmenestä kolmeen.

Viime perjantai-ilta oli painiskelua henkisen kääpiöni kanssa. Koko kirjastomme henkilökunta on sitä mieltä, että lauantaivuorot ovat kivoja. "Niissä on aina oma tunnelmansa", kuulin viime viikon aikana ehkä kaksikymmentä kertaa. Juu, niin on. Kun kaikki muut ja omat tärkeät ovat vapaalla, minä olen töissä. Viisi tuntia lainaamassa, kaksi tuntia sitä ennen ottamassa pallaksesta noutoilmoituksia, asettelemassa lehtiä esille, hyllyttämässä tietokirjoja ja lastenmatskua. Etsimässä hyllyvarauksia ja juomassa kahvia. Eh eh.

Lähdin töihin ennen seitsemää, mikä on tunnettu kidutuksen muoto. Oli täydellinen syysaamu aurinkoineen ja keltaisine lehtineen. Mököttäminen kävi vaikeaksi, kun luin rauhassa bussissa hyvää kirjaa ja kävelin Tampereen keskustassa bussia odotellen pienen lenkin. Onneksi joku oli ryynännyt pysäkille, etten ihan hilpeäksi herennyt. Lisää rauhaisaa lukuaikaa toisessa bussissa.

Kirjastossa kaikki oli mainiosti, hyllytettävää sopivasti ja kaikki olennainen löytyi heti. Mutta haa! Aamun lehdet puuttuivat!! Kuten kirjastoihmiset tietävät, sanomalehtien puuttuminen on verrattavissa pienikokoisen ydinlatauksen räjäyttämiseen - paitsi että ydinpommia ihmiset piiloutuvat koteihinsa. Juuri, kun olin soittamassa valituspuhelua jakeluun, postiluukku kolahti. Lehdet. Kiitos!

Uusi lauantaiapulaisemme oli hämmästyttävän hyvin perillä kirjastomme pienistä ominaispiirteistä (kutsutaan niitä kauniisti näin...), ja lähetin moikkausviestin vanhalle apurille, joka on kokoaikaistunut. *terveisiä!* Ongelmia ei tullut yhtään.

Ovien auettua tapasin jokapäivätuttuja, jotka tuntuivat erilaisilta. Enemmän aikaa, rentoutta. Perheiden kauppakassit pursusivat herkkuja ja kirjoja löytyi hyvin. Harva lainasi mitään ryppyotsaista tai järkevää, lauantai on napostelun aikaa kirjastossakin. Kevyttä, kaunista, hyväntuulista ja murhaavan jännittävää. Muutama vakituinen lauantaikävijä piipahti, oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Vielä viimeisiä mökkiläisiä, vene nostetaan kohta teloille. Pari isompaa sotkuista asiaa, joiden selvittämiseen vapaapäivänä on hyvin aikaa molemmin puolin tiskiä. Ei hermostuta, asia kerrallaan se selviää. Unohtuneet nuket löysivät takaisin kotiinsa.

Kun suljin ovet ja hyppäsin lakritsipussin kanssa linja-autoon lukemaan, olin mielettömän hyvällä tuulella. Turhaan nilvistelin, lauantait on mukavia vuoroja. Niissä on oma tunnelmansa.