sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2009

Täti

Kirjastomaailma on täynnä suuria kysymyksiä. Yhteisjärjestelmä, maksut, kirjastokimpat, käyttösäännöt, pelaaminen, web 2.0, asiakaslähtöisyys, olohuone vai kirjasto, tiskillä vai vierellä?

Suurin kysymys tuntuu silti olevan Täti vai Ei.

Olen elänyt elämästäni 90% inhoamalla sanaa "täti". Tuosta kymmenestä prosentista suurin osa sijoittuu lapsuuteen, jolloin harhaanjohdettuna käytin termiä itse. Jäljellejäävä prosentti koostuu viimeisestä puolesta vuodesta. Antitäti on joutunut kohtaamaan sisäisen antinsa.

"Tätiin" on monta näkökulmaa.

1) syrjintä: Kaikki tädit eivät ole tätejä. On myös setiä. Tosin he tuntuvat pitävän tädittelystä - ainakin se yksi, jolle sopii myös alan paita. Söpö kuin täti pienenä!

2) vähättely: informaatioammattilaisten ammattinimikkeiden joukkoon ei kuulu "täti". Se syö arvostusta ja edesauttaa alhaisen palkkatason säilyttämistä, eikä näytä todellista, vaativaa työnkuvaamme.

3) seksismi: "täti" vähättelee samalla tavalla kuin "tyttö". Muuttaa persoonan osaksi (nais)massaa, jonka mielipiteitä ei arvosteta tai jonka omaa identiteettiä ei nähdä.

4) historia: Eikö siitä nimityksestä pääse KOSKAAN eroon??

Olen käynyt kaikki edeltävät vaiheet läpi. Nyt poden kriisiä: Mikä Minä Olen?

Miksi kirjastossa työskenteleviä ihmisiä tulisi kutsua??

Kirjastonhoitajia, kirjastovirkailijoita, informaatikkoja, kirjastosihteereitä, tradenomeja, maistereita, kandidaatteja, asiakaspalvelupäälliköitä, osastonjohtajia, kirjastotoimenjohtajia... Tässä vasta pieni osa nimekekirjosta.

"Kirjastoväki" on erään kirjastossa työskentelevän tuttavan (vilk) inhokkilistalla. Sillä on kuulemman suora yhteys "pikkuväkeen", mikä avautuu ainakin fantasiafaneille mielenkiintoisella tavalla...

"Kirjastolainen"? "Kirjastoammattilainen" "Kirjastotyöntekijä"?

Ja sitten se käytännöllisyys. "Pekka, viepä tuolle lainauspisteessä työskentelevälle kirjastoalan ammattilaiselle tämä kirjapino."

Miten tahtoisitte itseänne kutsuttavan? Tai miten kutsutte omia kirjastontät... eiku.

Järvenpään The Tädit Youtubessa! Nyt myös Facebookissa.

ps. Inhoan myös sanoja "poppa", "pipi", "heppa" ja "haukku". Kielen köyhtymisestä huolimatta lässytys pitäisi kieltää sakon (0,10 senttiä/vrk) uhalla.

23 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hillitöntä! Hyvä Järvenpää, kiertueelle!

Jenni kirjoitti...

Mulle käy ihan Rouva, tai Arvon Rouva;D

antitäti kirjoitti...

Anonyymi: Samaa mieltä! Liput myyntiin ja Tampere-taloon :)!

Jenni: Mut jos se onkin neiti? Pitäisikö suomen kieleen lanseerata termi "Ms", jotta meitä kirjastolaisia voisi puhutella asianmukaisella poliittisella korrektiudella ;)?

"kirjasto- ja tietopalvelualan ammattilainen" vai kirjastotäti? kirjoitti...

Mulle kirjastotädit ovat aina tätejä. Siksi, että, jotta, koska, mutta vain että olen käynyt kirjastossa päiväkoti-ikäisestä asti ja sen ikäiselle kaikki aikuiset ovat joko tätejä tai setiä :) Ja kirjastossa työskentelvät olivat tietysti kirjastotätejä ja ovat siis edelleen. Mieluummin pyydän lastani kysymään jotain kirjaa tiskin takana olevalta kirjastotädiltä kuin kirjastoaikuiselta ("aikuinen" on jokin ihme trendi tämän ajan päiväkotilapsilla). Yleisessä kirjastossa ja erityisesti lastenosastolla toivon sydämeni pohjasta, että tädittely otetaan vastaan niin kuin se on tarkoitettu eli rakkaudella. Tieteellisten kirjastojen henkilökunta ei ole tätejä eikä setiä, koska siellä en käynyt pikkulapsena.

antitäti kirjoitti...

Kirjasto- ja tietopalvelujne. :): Uskoisin, että lastenosastolla Täti on tuttu ja hellyydellä ymmärretty sana!

Päiväkodin henkilökunnasta voinee käyttää sanaa "hoitaja"? Vai loukkaako se lastentarhanopettajia? Onko kaupoissa "myyjä"? Itse käytän joskus sanoja "nainen" ja "mies" tädin ja sedän sijasta, mutta ne maistuvat aika virallisilta parivuotiaan suussa.

Kuinkahan montaa ihmistä mollaamme tietämättämme päivän aikana, kun puhuttelemme heitä väärin? Bussikuski? Kuljetusalan ammattilainen, erikoistunut henkilöihin?

Olemmeko me vain herkkänahkaisia vai kielellisesti tiedostavia?

Jenni kirjoitti...

Mun mielestä tädittely on okei päiväkoti-ikäisten kanssa. Joskus olen sedätellyt takaisin: "Tässä on sedän varaukset".

Kirjastonhoitaja ja virkailija, tartteeko niitä muita kutsumanimiä ollakkaan. Ja tietty meillä laputetuilla on myös nimi.

Anonyymi kirjoitti...

Kymmenen pistettä antitädille! Olen itse aina ajatellut tädittelyn vähättelevän meitä (pienille ihmisille sen toki sallin). Kenen mielestä kilteille tädeille kuuluu lisää liksaa, käsi pystyyn! - Ei siis toimi kovilla työmarkkinoilla. Toisaalta, ehkä näin lama-aikana on hienoa, että joku ammattiryhmä itse täditelee itsensä ulos vaatijoiden joukosta.

Anonyymi kirjoitti...

Ehdotan sukupuolineutraalia termiä tietouden ammattilainen

kruiser kirjoitti...

ki.fi:n keskustelufoorumillahan tätä puitiin -tietysti vakavaan sävyyn- pitkään viime vuonna.

Myönnetään, että oma sukupuoli liudentaa suhtautumista täti-sanaan. Mutta jos ollaan tosissaan, termi tekee kyllä ammatin arvostukselle hallaa.

Mutta muista mainituista ainakin
kirjastotyöntekijä on ihan kauhea sana. Sitä käyttävät ne kaverini, jolla ei ole tästä työstä minkäänlaista muuta käsitystä kuin kirjojen piippaus ja sakkorahojen vonkaaminen.
Minusta asiakkaat ovat käyttäneet ainakin seuraavia termejä: kirjastonhoitaja, virkailija, kuski, kirjastoautonkuski, kirjastoautonhoitaja, poika, nuorimies, setä.
Nykyään meillä Åbossa on nimikyltit, joissa lukee myös ammattinimike, mutta kaikki eivät niitä käytä, on ollut ongelmia ihan työntekijän yksityisyyden suojan kanssa. Meillä rumilla äijänköriläillä ei sitä ongelmaa yleensä ole...

Mun puolesta SUURI YLEISÖ saisi käyttää -nhoitaja -virkailija termejä eikä mitään muuta!

terveisin Eeva Kuuskoski-Vikatmaa ; )

kruiser kirjoitti...

HEI, joo! Tietouden ammattilainen on paras!

antitäti kirjoitti...

Jenni: Nimilaput olisi hyvät, myönnetään! Ja neutrisanat kunniaan, juu.

Anonyymi: Sulla on selvästi kirjastonhoitajan vaatimaton mentaliteetti ;). Kirjoitin joskus aiemmin blogissa siitä, kuinka *hoito*alalle tarvitaan lisää liksaa. Kirjastonhoitajuus ei siihen kuulunut, valitettavasti.

Anonyymi2: Tietouden ammattilainen rulaa!!

Kruiser: Ja Tonikin käy, eikö ;)?

Facebookin kommenteissa on mietitty myös "täti"-sanan liittymistä ikään. Tai siihen liittymättömyyttä.

Matti Karjalainen kirjoitti...

Minusta on hieman naiivia väittää, että nimityksellä olisi sanottavammin tekemistä alan arvostuksen tai huonon palkkauksen kanssa.

Ok, mielikuvien valtaa ihmismieleen on vaikea kiistää, mutta kyllä ne todelliset syyt kirjastoalan epäkohtiin ovat ihan jossakin muualla kuin tädittelyssä tai sedittelyssä. Se, että me kaikki olisimme informaatikkoja tai vaikka Obersturmbannbibliothekarführereita
ei kuitenkaan nosta meidän arvostustamme pätkän vertaa: samoja hommia meidän ajateltaisiin kuitenkin tekevän kuin ennenkin: lainaavan, palauttavan ja hyllyttävän.

Ja valtaosalle asiakkaista ja suurimmalle osasta mediaa me olemme joka tapauksessa kirjastonhoitajia. Olen ollut huomaavinani, että jopa niinkin yleinen ammattinimike kuin kirjastovirkailija on keskiverrolle tallaajalle tuntematon.

"Kirjastontäti" on minusta enemmänkin positiivisten ja lämpimien mielikuvien luoja kuin mikään alentava tekijä, ja minua saa ihan rauhassa kutsua sedäksi tai vaikkapa tädiksi - ihan sama, kunhan siinä on edessä se kirjasto-etuliite. Siitä en halua luopua.

antitäti kirjoitti...

Matti: Ehkä ihan noin simppeliä kausaaliyhteyttä ei asioilla tosiaan ole, mutta kielen vaikutusta maailmaan ei voi kyllin korostaa. Mehän elämme kielessä, jonka keinoin olemme luoneet ns. todellisen maailman :).

Jenni kirjoitti...

Minusta kausaaliyhteys taas on. Esimerkiksi työvoimaa leikatessa irtisanotaan mieluummin pienipalkkaisia, suorittavaa työtä tekeviä, sillä heidän ajatellaan olevan helpommin korvattavissa, kuin kovapalkkaiset suunnittelijat tai johtajat, vaikka heidän palkkakustannuksistaan kertyisi paljon isompi potti. Ja nyt en siis sano, että erotetaan johto.

Jos ammattinimike on vähättelevä tai sitten jotenkin "yli", se tekee hallaa ammattiryhmälle. Siksi olen sitä mieltä, että olisi syytä pitäytyä kirjastoinhoitaja/virkailija/kirjastoautonkuljettaja yms. vakiintuneissa ja sukupuolineutraaleissa termeissä.

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen ihan mielelläni täti lapsille, mutten aikuisille. Lasten kohdalla tädittely (vrt. "Väistäpäs niin täti pääsee ohi") on minusta ns. kieleen vakiintunut tapa. Kukaan aikuinen ei kuitenkaan kerro kysyneensä asiaa kaupantädiltä eikä poikenneensa lääkäritädin vastaanotolla (tai -sedän). Miksiköhän kirjaston työntekijät ovat poikkeus? Keksiikö joku?

Mutta miksi meitä sitten pitäisi sanoa, siinäpä kysymys...

Anonyymi kirjoitti...

Kirjastoautossa pieni asiakas käski äitiään: "Kysy tuolta kirjastopojalta... tuolta kirjastomieheltä, öö tuolta kirjastosedältä, onko täällä sitä videoo."
Esimerkki kertoo että harva nimitys on luonteva. Entä titteli "kirjastoneutri" nimilapussa?
Mitä vikaa siis on kirjastovirkailijassa ja -hoitajassa? Suomen kielen sanat nyt kertakaikkiaan ovat hankalan pitkiä. Jos on pakko lyhentää niin ollaan sitten vaikka kirjastonttuja.

terv. Heli

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen ihan mielelläni päiväkoti-ikäisille täti, kirjastoihminen on minusta kiva termi, ja sellaisena olen itseni kai joskus esitellytkin. Kuinka moni asiakas tietää virkailijan tai hoitajan eroa? Aika jäykähköjä termejä nekin...

antitäti kirjoitti...

Jenni: Tuosta sukupuolineutraaliudesta tykkään minäkin! Tärkeä juttu.

Anonyymi1: Ehkä me kirjastolaiset olemme niin pelottavia, vaikutusvaltaisia auktoriteetteja, että aikuisetkin taantuvat edessämme? Ja sanovat sitten meitä tädeiksi. Kuinkahan pitkälle valtamme riittääkään :)?!

Heli: Kirjastoneutri :D! Se oli hyvä. Kirjastoneutri Saine... hmmm... kuulostaa hyvältä.

Anonyymi: Kirjastoihminen on ok. Ihmisiä mekin ollaan. Kai. ;).

Tuima kirjoitti...

Hah, minä olen mielelläni kirjastotäti, no problem. En ole koskaan kokenut nimitystä halventavana, se sisältää arvostusta ja hellittelyä - ammattilaisuus = kirjasto, lähestyttävyys = täti.Muuten kirjastotitteleistä paras on kirjastonhoitaja.Jos itse puhun kollegoista, puhun kirjastolaisista.

Jaana kirjoitti...

Miten olisi "Arvoisa kirjastonhoitaja"? Näillä sanoilla alkoi viime viikolla asiakkaalta saamani kirje. :)

Kirjastotätipaitaa en ole hankkinut, mutta "Fear not, I'm a librarian" -paidan kylläkin. Täti-nimitystä käytettäköön vain Hollolan karvaisesta kirjastotädistä, sillä kieli heijastaa asenteita ja arvostuksia. Se mikä on ammattipiirien sisäistä parodiaa ei välttämättä avaudu suurelle yleisölle.

antitäti kirjoitti...

Tuima: Minustakin "kirjastolainen" on luonteva nimi.

Jaana: Arvoisa on vähin määre, mikä voidaan hyväksyä :)!

Tämän keskustelun jälkimainingeissa sain yhden viikon aikana kaksi humoristiseksi tarkoitettua tädittelyä, ja ne pistivät korvaan. Ei pitäisi blogata, heh...

Kirjatar kirjoitti...

.. libraari, infooja, kirjakko, tietolaari :D

Kyllä on itseänikin siepannut tuo kirjastotädittely pääosin siksi, että en koe vielä olevani täti-ikäinen. Mutta niinhän sitä on täti silloinkin, kun jonkun lapsen vanhempi puhuu lapselleen, että "tule tänne sivuun, jotta täti pääsee pois bussista" - kuten täällä kommenteissa jo aiemmin todettiinkin. Toisaalta olen myös huomannut, miten kirjaston sisällä kirjastonhoitajat kuuluvat yläkastiin ja -virkailijat alakastiin, että tämän puolesta olisi parempi, kun kaikkia kutsuttaisiin tasapuolisesti kirjastotädeiksi ja -sediksi.

Kylläpä keksit vaikean aiheen, johon ei löydy yhtä oikeaa vastausta :P

Pia Rask-Jussila kirjoitti...

Nyt ollaan ajankohtaisten asioiden äärellä! Tätä miekin oon viime ajat miettinyt, koska haudon ammattiprofiilin tekoa naamakirjaan ja siihen olisi hyvä keksiä joku täräkkä titteli.

Voinhan mie toki laittaa siihen "Pieksämäen kaupunginkirjasto Pia Rask-Jussila", mutta onhan se vähän kankea. Kirjastonhoitaja passaisi, mutta kun miun ammattinimike on informaatikko, joka taas puolestaan ei ole kovin informatiivinen.

Sillä mie oon harkinnut tuota kirjastontätiä, kun oon kaikkine kuvineni & metallinkappaleineni aika kaukana mistään stereotyyppisestä tädistä. Ja kun junnusektorilla pääosin työskentelen.

-Pia