perjantaina, huhtikuuta 13, 2007

Muistinmenetys kirjastossa

Kuulun niihin ihmisiin, joiden pitäisi kirjoittaa kaikki muistettavat asiat ylös, oli sitten kyse luokkakäynnistä, puhelinnumerosta, syntymäpäivistä, maitolitrasta tai haluamastani kirjasta. Poden muistihybristä, jonka vuoksi pitkään kieltäydyin lappuselämästä, ja seisoin sitten marketin sisääntulon tukkona silmät lasittuneina ja huohottaen: Miksi olen täällä?

Miten voikin olla, että muisti tyhjenee tismalleen silloin, kun on juuri astunut sisälle johonkin?

Joskus asiakkaillekin käy niin. Tämä onkin verkkotutoriaali heille, jotka potevat tyhjänpäänsyndroomaa. Teillekin löytyy apua. Lähimmän kirjastotiskin takaa vieläpä.

1. Älä panikoidu. Muuten unohdat loputkin olennaiset asiat ja hukkaat kaiken päälle kirjastokorttisi. Kirjastossa ei saa juosta eikä huutaa.

2. Älä masennu. Pienilläkin tiedonjyvillä voi nokkia itsensä kultamunan äärelle. Ja jos et löydä juuri haluamaasi kirjaa, voit löytää jotain muuta mielenkiintoista. (Laiha lohtu, tiedän, mutta tämä tutoriaali perustuukin positiivisiin mielleyhtymiin ja niiden kautta oppimiseen! Ei siis mutista siellä vastaan.)

3. Suunnita neuvontatiskille ja kiinnitä kohteliaasti (anti)tädin tai sedän huomio. Todennäköistä on, että kirjastoihminen on ystävällinen luonteeltaan, ja nauttii saadessaan tehdä kanssasi etsiväntyötä!

4. Kuvaile kirjaa.

ÄLÄ TEE NÄIN: "Se oli sellainen aika iso ja vihreä. Aika paksu. Hauska ja siinä oli jotain juttua siitä yhdestä tyypistä, jonka nimeä mä en muista."

Luonnollisesti kirjastoihminen, joka tuntee kokoelmansa hyvin, löytää tarvitsemasi opuksen näilläkin tiedoilla. Siihen vaaditaan kyllä aika hyvä tuntemus, sillä vaatimattomammankin kokoisessa kirjastossa on helposti vähintään 7-8 000 nidettä. Lastenkirjoissa koko ja väri auttavat kyllä enemmän.

TEE NÄIN: Mistä kirja kertoo? Romaani vai tietokirja? Mistä olet saanut tietää kirjasta (arvostelu lehdessä xx, televisio-ohjelma yy...)? Koska kirja suunnilleen on ilmestynyt? Tiedätkö kirjailijan nimestä mitään - luontoon liittyvä, alkukirjain, mitä muuta on kirjoittanut? Kirjan päähenkilön nimi? Mihin kirja sijoittuu ajallisesti ja paikallisesti?

Jos näistä tiedoista saat irti edes jotain, on onnistumisesi aika todennäköistä. Hakukoneita käyttämällä pääsee nyhjäisemään lähes tyhjästä ja kirjastojärjestelmä auttaa esim. päähenkilön nimen avulla löytämään oikean kirjan. Kaikki assosiaatiot auttavat keksimään asiasanoja, joilla kirjaa on tietokannassa kuvailtu.

Kaikilla kirjastossa työskentelevillä on satoja kokemuksia tällaisista onnistumisista. Vuosia sitten olin vielä noviisi, enkä löytänyt millään kirjaa Masi Pallopäästä. (Nyt se tuntuu yhtä mahdottomalta kuin se, etten olisi tiennyt, kuka on Mika Waltari) (yhteneväisyydet ovat lukijan mielessä) Tämä auttoi. Joskus löysin hapankaalisäilykkeen ohjeen tutkailemalla netistä radio-ohjelmien mennyttä viikkoa.

Olen aika mestari löytämään jo "sen etsiväkirjan" (Mäkipään Etsiväkerho Hurrikaani TAI Lassemaijan etsivätoimisto), "sen koirasarjan" (Jalon Jesse-sarja tai Kurvisen Susikoira Roi) tai "sen jääkiekkosarjan" (Nordströmin Kiekkotähti-sarja tai Crasin Lätkäjengi-sarja). "Sen kauhusarjan" etsijän vien Stinen luokse, mutta koukkaan välillä suosittelemassa Mustan myllyn mestaria, joka on pakko lukea taas kerran uudelleen. Hrr.... Se on sellainen oranssi kirja, jossa on kaikkia kamaluuksia ja lintuja.

5 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Ysstävällinen vastalause! Kyllä muistintyhjennystä poteva asiakas voi aloittaa Tuolla "Se oli sellainen aika iso ja vihreä." Kokenut ja osaava kirjastoihminen osaa kyllä kysyä täsmentävät kysymykset :)

Onnistunut kirjan jäljittäminen tuo hyvää mieltä asiakkaalle ja liki samanveroisen tunteen kirjastotädille (Minä en ole antitäti vaan perinteinen kirjastotäti :) ja ylpeä siitä.). Mitä hankalampi tehtävä, sitä iloisempi onnistumisen tunne.

Anonyymi kirjoitti...

Haku päähenkilön nimellä on kyllä loistava idea. En tiennytkään, että sellainenkin mahdollisuus (ainakin jossain) on. Muutenkin tuo hakujen monipuolistuminen on todella hyvä asia. Aiemmin, jos ei tiennyt kirjailijan koko nimeä niin homma oli tuhoontuomittu.

Tosin sain jokin aika sitten henkistä ihottumaa, kun etsin paikallisen kirjaston hakujärjestelmällä hakusanalla "transsukupuolisuus". Ja mitään ei löytynyt. Muinaishistoriallisella (ja nykykäsityksen mukaan väärällä) termillä "transseksuaalisuus" löytyi sitten vaikka mitä. Lisäksi termi "sukupuolenvaihdos" (jota ei ole olemassa, kun se ei ole mahdollista) oli hyvin edustettuna, mutta "sukupuolenkorjaus" ei ollenkaan. Onhan teillä asiat paremmin? Onhan?
-Brandon-

antitäti kirjoitti...

Joo, Tuima, olet oikeassa. Kyllä sillä vihreälläkin pääsee eteenpäin. Muistan kuitenkin vielä ne kauhunhetken harjoittelijana, kun joku kysyi "isoa kukkakirjaa", ja itku meinasi päästä :). Salapoliisityö *on* ihanaa!

Brandon: Vaikeasta asiasta puhut... Kaikki kirjastossa käytettävät hakusanat löytyvät pääsääntöisesti YSAsta, Yleisten kirjastojen asiasanastosta. Sellainen on olemassa, jotta kirjojen sisällönkuvailu ja toiselta puolelta se tiedonhaku olisi helpompaa.

YSA elää ja muuttuu, mutta hitaasti. Juuri niin arvokkaasti kuin arvostetun kirjastotyökalun odottaakin, mutta välillä myös tuskastuttavan hitaasti. Uudet termit tulevat aikanaan käyttöön tai korvaavat vanhat. Sanastossa on monia kyseenalaisuuksia - mm. se vanha binaarisuus: "normi" ei ole välttämättä asiasana (tai sitä ainakin käytetään vain vähän), mutta "siitä poikkeama" on. esimerkkinä maahanmuuttaja - suomalainen tai heteroseksuaalisuus - homoseksuaalisuus. (esimerkit ihan randomina omasta päästäni).

YSAn verkkoversio VESA löytyy täältä: http://vesa.lib.helsinki.fi/ysa/index.html . Sitä ylläpitää Kansalliskirjasto, ja todennäköisesti ottaa vastaan huomautuksia.

Todella mielenkiintoinen asia, josta on gradujakin väännetty! Monissa järjestelmissä myös vapaasanahaku on mahdollista, ja sitä kautta uudemmatkin termit voivat löytyä helpommin.

Liina kirjoitti...

mulle kävi kerran ehkä 9-vuotiaana niin, että odotin kirjastossa omaa lainausvuoroani.
edessä oleva tyttö kysyi jotain kirjaa jonka oli joskus lukenut. "siinä sellainen tyttö ja poika muutti johonkin linnaan ja..."

kirjastonhoitaja jäi kyselemään lisää tuntomerkkejä.
minä sen sijaan kävin hakemasta kysytyn kirjan (Diana Wynne Jones: Noidan veli) hyllystä sille tytölle. palvelua kerpele! :D

ehkä olisi sittenkin pitänyt ruveta kirjastontädiksi. (saisko muutkin olla antitätejä?)

niijja vielä. onko se mustan myllyn mestari oikeasti hyvä? mä oon suhtautunut siihen syvällä ennakkoluulolla kaikki ne vuodet, jolloin olin liian nuori, sopivan ikäinen ja liian vanha lukemaan sitä kotikirjaston nuori aikuinen -luokittelun mukaan.

ja edelleen. jos kirjastosta vielä löytyy Maria Gripen ...ja metsän valkeat varjot ja varjojen lapset, suosittele niitäkin! luen just uudestaan, kun lapsena niistä tuli niin kivan hytisevä olo :D

antitäti kirjoitti...

Liina: Ilman muuta saa olla antitätejä. Ja Antisetiä. (Koska kirjastomaailma Kirjastolehden mukaan syrjii miehiä.) Saa olla myös Kirjastontäti tai -setä. Jokaiselle persoonansa mukaan, jokaiselta huumorinsa mukaan - noin vähän mukaillen :).

Kyllä se Mustan myllyn mestari vaan on hyvä. Ja Gripe kanssa!! Noita olisi ihana vinkata joillekin nelos-vitosille oikein värisevällä äänellä ja kunnolla eläytyen!