maanantaina, huhtikuuta 09, 2007

59.35

Kymmenen pistettä ja undulaattimerkki sille, joka tietää otsikon perusteella, mistä tämä juttu kertoo...

No tietenkin *siitä*. 59.35 on siis Yleisten Kirjastojen Luokitusjärjestelmän seksologian numero. Lääketieteen alaluokkana siinä keskitytään sukupuolielämän fysiologiseen puoleen, mutta sosiologiallekin jätetään osa. Nuorten puolella erilaiset sukupuolivalistusoppaat kiinnostavine kuvineen ja mielenkiintoisine juttuineen löytyvät täältä.

Mutta miksi, oi miksi, sen pitää olla niin salamyhkäinen ja vaikea asia????? Jokainen kirjastoihminen voi kertoa, kuinka vain harva teini uskaltautuu itse lainaamaan viisysi-kirjoja räväköistä puheista ja messevästä käytöksestä huolimatta. Ja vaikka tarvitsisikin tietoa ja nopeasti! Kirjoja kyllä käytetään ahkerasti: niitä hamuillaan hämillisesti, selataan hätäisesti, kuljetellaan kassissa/takin sisällä ympäri kirjastoa mahdollisimman salaiseen paikkaan ja tutkaillaan siellä. Ne törkätään paniikissa takaisin hyllyyn, kun jonkun askeleet kuuluvat. Ne viskataan mahdollisimman kauas hyllyn taakse ja kiskaistaan esiin "Jalkapallo - tie huipulle" tai vaikka Manillaköysi paremman puutteessa.

Antitäti heittää yltään hetkeksi antikaapunsa, ja tunnustaa tädillisen luonteensa. Minusta on tärkeää, että kirjastossa on mahdollisimman paljon mahdollisimman monenlaisesta seksuaalisuudesta kertovaa kirjallisuutta - noin niin kuin järjen rajoissa ja valistus- sekä taiteellisessa mielessä. Toivoisin, että nuoriso uskaltaisi etsiä niitä kirjoja ja niitä tietoja, joita he tarvitsevat. Sitä varten kirjoja meille hankitaan. Emme me kysele tai kyttää lainauksia, emme punastu tai hihitä, jos joku lainaa viisysistä jotain. Me tiedämme, mistä siinä on kyse ja toivomme mahdollisimman monen nuoren saavan sen myös selville pätevän tiedon kautta.

Ymmärrän kyllä, että salailu ja ujostelu kuuluu asiaan. Joskus mietin, pitäisikö tehdä joku raflaava vihannes-näyttely (ette tahdo kuulla enempää, uskokaa pois...) - kunnes kuulin onneksi eräältä 1980-luvulla syntyneeltä työntekijältämme, kuinka opettajan vapaat kertomukset olivat aiheuttaneet vain lisäahdistusta ja painajaisia. Täti minussa toivoo, että niin ei tarvitsisi olla. Antitäti puolestaan muistaa, että niin se vaan kuuluu olla. Niillä, jotka jo tietävät, on varaa olla suorapuheisia. Niiden, jotka vielä tutkivat ja miettivät, pitää löytää omat tiensä omiin kokemuksiinsa.

Käykääpä kurkkaamassa seuraavan kerran kirjastossa käydessänne viisysi-hyllyä. Siellä on ihan uskomattoman hauskojakin kirjoja! Monet vanhemmat lainaavat sieltä kirjoja ja "unohtavat" ne sitten kotona näkyviin. Kaikki keinot ovat sallittuja... :)

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kolmasluokkalaisemme oli todennut mummulleen pääsiäisenä, että ne on siellä rakastelemassa, kun jäimme miehen kanssa kaksin saunomaan rantasaunalle.!

Aikaisemmin hän kertoi tietävänsä miten vauvoja tehdään - kaveri oli kertonut...

Erikoiskirjastovirkailija kirjoitti...

Mistä undulaattimerkkinsä voi noutaa? Tuo oli kyllä aika helppo ;) esim. 33:n alaluokkia en muista millään.
Kyseisen luokan kirjoja löytää todella usein hämyisimmistä nurkista toisten kirjojen takaa.

Anonyymi kirjoitti...

59.35 on hyllyttäjän painajainen - kirjat on aina vinksin vonksin ja just se kirja, minkä joku uskalikko haluaa lainata kirjastotädiltä apua kysyen on kätketty luokan 39.1 perukoille satapainavien jättiopusten taakse. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että näiden luokkien välimatka useita hyllyrivejä...

Kata kirjoitti...

Meitin kirjastossa on tyttösiä, jotka eivät ole kovin häveliäitä. He tulevat tänne näin niin, haalivat kyseisestä hyllyluokasta ison pläjän kirjoja ja lukevat niitä ihan avoimesti. Tosin usein he yrittävät pelata kirjapinon takana korttia, mikä on kirjaston sääntöjen mukaan kielletty. Jos siihen menee kirjastotätyli valistamaan, että kirjastossahan ei sääntöjen mukaan elämöidä eikä pelata korttia, niin sitten he haluavat lukea niitä kirjoja kirjastotätylille ääneen. Meijän tyttöset tekevät kaikkensa, että kirjastotätyli menisi hämilleen mutta mä en kyllä ole erityisesti hätkähtynyt tässä oppaiden ääneen lueskelusta. :-)

Hyvää kevättä vaan antitädille ja muille!

Jaatiina kirjoitti...

Täälläkin tosiaan on kokemusta kirjojen piilottelusta ja niiden kanssa juoksemisesta, ihan lääkärireissuun asti... :/ Kyllä joskus ärsyttää, kun seksikirjoja ei voida lainata avoimesti.

Kata: Miksi kirjastossa ei saa pelata korttia? Tätä en ymmärrä, vaikka tietysti säännöt ovat kirjastokohtaisia... Meillä ainakin kirjastossa on saatavilla pelejä, palapelejä, pehmoleluja jne.

kirjastovirkailijatar kirjoitti...

Eipä tosiaan ollut kauhean vaikea. No mutta, asiaan. En tiedä mistä johtuu, mutta meiltä ei kauheasti löydy noita viisysin kirjoja mistään hämäristä nurkista.. Johtuisikohan siitä, että viisysi hyllyn ja lainausautomaatin välimatka on noin metrin. Siitä on aika helppo sutjakkaasti lainata tarvitsemansa ja pistää kassiin, pelkäämättä, että kirjastotäti tulee suureen ääneen julistamaan, että jaahas, tämmöisiä kirjoja... Eihän kukaan niin tee, mutta sitä osa nuorista varmaan pelkää...

Toisaalta muistan entisessä työpaikassa noita viisysejä metsästeltiin milloin mistäkin.

antitäti kirjoitti...

Anonyymiykkönen: Mitä tekisimmekään ilman lapsia :)...

Erikoiskirjastovirkailija: Undulaattimerkkejä saa Pirkkalasta! ja myös anonyymikakkoselle: Ymmärrän sen, että kirjoja ujostuttaa lukea. Mutta MIKSI ne pitää piilottaa muiltakin???

Kata: Kuulostaa aika reippaalta meiningiltä! Ja musta on jotenkin liikuttavaa, että lasten mielestä meitä hävettää tällaiset jutut kovasti. Vähänpä nuoriso tietää :)!

Jaatiina: Lääkärireissu?? Kerro lisää!

Stina kirjoitti...

Vanhempi, tiukkailmeinen kirjastotäti tuli muinoin (lukiovuosinani) ja otti naisen fysiologiasta ja seksuaalisuudesta kertovan kirjan yläasteikäisiltä tytöiltä pois ja vei takaisin hyllyyn.

En tiedä, oliko ongelmana tyttöjen tirskuminen vai tosiaan se, että tädin mielestä kirja ei soveltunut niin nuorille. Tämän tädin edessä kyllä hämmensi lainata mitään "kyseenalaisempaa", kun tuntui, että hän analysoi joka lainan erikseen.

silumiini kirjoitti...

Samaa täällä Helsingin päässäkin kuulemma tapahtuu... Aihepiiriä käsitteleviä opuksia löytyy milloin mistäkin vääristä paikoista, kun ne on ilmeisesti nopeasti törkätty hyllyyn takaisin...=)

Hellyyttävää minusta oli kun pari kuukautta sitten nuori hunnutettu maahanmuuttajanainen tuli kysymään tietopalvelusta jotakin todella helppoa juttua (ihan tekosyynä) ja kun sitten selvitin sen hänelle, hän kumartuikin luottamuksellisesti puoleeni ja kuiskasi että mistä löytyy seksistä kertovia kirjoja. Minusta oli hienoa, että hän sentään uskalsi tulla kysymään. :-)

Anonyymi kirjoitti...

Tapaus tosielämästä: nuorimies on lainaamassa jotakin automaatilla, mutta ei saa sitä toimimaan. Avulias henkilökunnan edustaja (lue: minä) saapuu tehokkaana auttamaan ja huomaa, että kirja on väärin päin. Ensimmäiseksi hän huiskaisee sivuun nuoren miehen kirjan päälle asettelemat hanskat - ja oivaltaa heti, miksi ne siinä olivat. Kirja on juuri se 59.35:n ainoa seksiopas, jonka kannessa on inspiroitunut pariskunta neliväreissä oppeja soveltamassa.

Mutta toisin kuin legendat tietävät, ei edes kirjastonTÄTI punastu ja hihitä vaikka puhuttaisiin ihan *siitä*. Ainakin toivon, että hillitön ilmeettömyyteni myös välittyi sellaisena eikä nuorellemiehelle aiheutunut traumoja.

Meilläpäin ovat muuten aikuiset ihan yhtä häveliäitä tämän kirjallisuudenlajin kanssa kuin nuorisokin.

antitäti kirjoitti...

Aiheesta löytyy kokemuksia suuntaan jos toiseenkin. Vaikka juuri edeltävissä postauksissa olen toitottanut vanhempien ja henkilökunnan vastuuta lapsista, en osaa nähdä fiksun sukupuolivalistuksen pahuutta nykyajan maailmassa. Parempi on, että tietävät - minun mielestäni.

Pointsit siis Silumiinille ja anonyymille, jonka ilmeettömyys sai kasvolihakseni kiristymään jo mielikuvitellessani tilannetta ;).

kata kirjoitti...

En ole lukenut tätä blogia viikkoon, ja joku on kysynyt multa jotain... Siis anteeks ny, että vastaan vasta nyt. Siis jaatiina halusi tietää, miksi meidän kirjastossa ei saa pelata korttia.

En olen keksinyt kyseistä sääntöä, mutta liittynee siihen, että pelailuun liittyy yleensä mölinöinti. Itse en jatkuvasti ehdi paimentaa meidän murkkuja, joten olen välillä katsonut HILJAISTA pelailua läpi sormien. Tämä on pieni kirjasto (meillä ei ole erillisiä osastoja vaan kirjasto on yhtenäinen, pienehkö tila), eikä meillä siis ole erillistä karsinaa mölinöivälle nuorisolle... Kirjasto on kuiteski myös paikka, johon tullaan myös lukemaan ja tekemään töitä, joten hyllyjen välissä pitäisi olla niinku hiljaa.

Anonyymi kirjoitti...

Helppohan tämä vielä oli. Ja kyllä meidänkin kirjastossa 59.35 kirjat löytyvät usein peränurkasta hyvinkin luettuina:) Näiden kirjojen osalta lainauskertojen määrä ei kerro kaikkea kirjojen tarpeellisuudesta. Ja näin miehenä pitää tunnustaa, että paremmin tytöt kehtaavat tämän luokan kirjoja. Ilmeisesti 59.35 numerosarjassa on jotain maagista, joka lyö koville jätkille jauhot suuhun.

Kirjastotätisetä

antitäti kirjoitti...

Kirjastonsetä(ilmantätiä :)???: Jos naiset vaan on elämässä rohkeampia ja uskaltavat ottaa härkää sarvista kiinni (no pun intended)? Tylsää ajatella, että moponkorjausopasta voi lukea Mieskin, mutta seksielämänkorjausopasta lukee vaan hiiret. Onneksi kirjastoissa on se peränurkka! Pitääpä ottaa suunnitteluun nuorten tietokirjapuolelle kahdeksankulmainen sali uuteen kirjastoon :)!